Kuuluuko lemmikkieläinten ruoka elintarvikelainsäädäntöön?
Ei kuulu. Lemmikkien ruoka on rehua, ja kuuluu rehulainsäädännön piiriin. Rehujen merkinnöissä pakollinen merkintä on rehutyyppi, joka voi olla rehuaine, rehun lisäaine tai rehuseos, joita ovat täys- ja täydennysrehut. Kuluttajille myytävä lemmikkieläinten rehu on yleensä täydennysrehua. Vaikka lemmikkieläinten ravinto on rehua, siitä voi käyttää myös sanaa ruoka.
Miten eri rehut luokitellaan? Mitä on rehu?
Rehulla tarkoitetaan tuotantoeläinten, lemmikkieläinten tai luonnoneläinten ruokintaan tarkoitettua tuotetta eli rehuainetta, rehuseosta, rehun lisäainetta tai lisäaineiden esiseosta. Myös elintarviketuotannon sivujakeina/oheistuotteina syntyvät ja eläinten ravinnoksi käytettävät tuotteet ovat rehuja. Rehuja ovat esimerkiksi eläinten ruokintaan tarkoitettu kaura, heinä, rypsiöljy, kivennäisaineet, jauheliha, hevosmysli, lemmikkien kuivamuona, talipallot ja puruluut.
Mitä tarkoitetaan rehuseoksella?
Rehuseokset ovat useamman eri rehuaineen sekoituksia. Rehuseoksia ovat täys- ja täydennysrehut. Täysrehu täyttää sellaisenaan annosteltuna eläinlajin ravitsemukselliset tarpeet. Muut rehuseokset ovat täydennysrehuja, jotka täydentävät eläimen ruokintaa. Täydennysrehut eivät yksinään riitä täyttämään eläimen kaikkia ravintoaineiden tarpeita.
Voiko elintarvikelisäaineita käyttää eläinten ruokinnassa?
Silloin voi, kun sama aine on hyväksytty lisäaineena sekä elintarvikkeissa että rehuissa. Elintarvike- ja rehulainsäädäntö ovat lisäaineidenkin osalta kuitenkin erillisiä. Kaikki elintarvikelisäaineet eivät ole rehun lisäaineena hyväksyttyjä. Rehun lisäaineet hyväksytään eri käyttötarkoitusluokkiin ja -ryhmiin usein eläinlajikohtaisesti.
Rehun lisäaineilla tarkoitetaan aineita ja valmisteita, joita käytetään eläinten ruokinnassa esimerkiksi parantamaan rehun raaka-aineiden tai eläintuotteiden ominaisuuksia, tyydyttämään eläinten ravitsemuksellisia tarpeita, ja täyttämään ravitsemuksellisia eritystarpeita. Lisäaineita ovat esimerkiksi C-vitamiini ja säilörehun säilöntäaineet. Kuluttajat eivät voi ostaa rehun lisäaineita, vaan niiden valmistus ja käyttö vaatii rekisteröitymisen rehualan toimijaksi.
Rehun lisäaineet eivät ehkäise tai paranna sairauksia, vaan tähän tarkoitukseen ovat lääkerehut, joissa lääkevalmistetta on sekoitettu muuhun rehuun. Tiettyyn ravitsemukselliseen tarpeeseen suunnatut ja lisäaineita sisältävät rehuseokset ovat täydennysrehuja. Siinä tapauksessa rehujen lisäaineiden annosmäärät tulee olla turvallisia kuluttajakäyttöön.
Onko eläimille omia lisäravinteita tai ravintolisiä?
Ei ole. Ravintolisä on ihmisten elintarvikelainsäädännöllinen termi, ja eläinten rehuista vastaavaa määritelmää ei käytetä. Lisäravinne terminä taas tarkoittaa kasveille suunnattuja lannoitteita. Kun täydennetään eläimen ruokintaa, kyseessä on täydennysrehu.
Eläinten rehuista ei saa esittää terveysvaikutuksia tai lääkinnällisiä väittämiä, sillä rehut ovat eläimen ravinnonsaantia varten. Ainoastaan erikoisrehuista voi esittää tiettyjä väittämiä, jotka on listattu EU:n komission julkaisemaan käyttötarkoitusluetteloon, kts. lisää kohdasta ” Onko terveysrehuja olemassa? ”.
Voiko eläinten rehujen etiketteihin merkitä mitä tahansa tietoja?
Ei voi. Rehujen pakolliset merkinnät on esitetty EU:n rehulainsäädännössä. Etikettiin voi tehdä myös vapaaehtoisia merkintöjä, jos ne ovat totuudenmukaisia ja valvontaviranomaisen todennettavissa. Lisätietoa rehujen merkinnöistä ja käsitteistä Rehujen merkintäoppaassa https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/tietoa-rehuista/rehujen-merkinnat/rehujen-merkintaopas/
Koskeeko harrastehevosten rehuja ja ruokintaa sama lainsäädäntö, kuin muita elintarviketuotantoeläimiä?
Kyllä. Lainsäädännön mukaan hevonen on elintarviketuotantoeläin, vaikka Suomessa hevosia pidetäänkin pääasiassa harraste- ja kilpakäytössä eikä lihankasvatuksessa. Hevosten rehuja saavat valmistaa ja myydä vain rekisteröityneet rehualan toimijat.
Entäpä esimerkiksi kesäkanojen ja lemmikkikanien ruokinta? Mitä lainsäädäntö vaatii näiltä elintarviketuotantoeläimiltä?
Kanat ja kanit kuuluvat nekin elintarviketuotantoeläinten lainsäädännön piiriin, ja näille eläinlajeille suunnattuja rehuja saavat valmistaa ja myydä vain rekisteröityneet rehualan toimijat. Lemmikkikanit muodostavat Suomessa poikkeuksen tähän sääntöön, sillä täällä kanien lihakasvatus on harvinaista, ja lemmikkikanit katsotaan pääasiassa kuuluvaksi lainsäädännöllisesti lemmikkieläimiin. Yksittäinen kanin omistaja voi pitää siis kania lemmikkinä ilman toimenpiteitä. Kaninrehujen valmistajan tulee kuitenkin toimia tuotantoeläinlainsäädännön mukaisesti ja rekisteröityä.
Haluaisin alkaa itse valmistaa rehua myyntiin. Mitä tulisi ottaa huomioon?
Rehujen valmistus vaatii rekisteröinnin rehualan toimijaksi, mikäli valmistetaan rehua muille kuin omaan elintarvikekäyttöön kasvatettaville eläimille. Valmistusta suunnitellessa tulee ottaa huomioon eläinlaji, sekä lainsäädäntö ja vaatimukset, jotka toimintaan liittyvät. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/vaatimukset-rehualan-toimijoille/
Rehujen raaka-aineiden tulee olla eläinlajille sopivia ja turvallisia. Rehun lisäaineiden tulee olla EU:ssa hyväksyttyjä. Tiettyjen rehuraaka-aineiden käyttö myös edellyttää hyväksyntää. Sellaista vaatii esimerkiksi käsitelty eläinvalkuainen. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/rekisteroityminen-ja-luvat/hyvaksytyt-rehualan-toimijat/
Rekisteröityneitä ja hyväksyttyjä rehualan toimijoita valvoo Ruokavirasto. Lemmikkieläinten ruokia voi valmistaa kypsiksi tuotteiksi ilman laitoshyväksyntää, jos käytetään kotimaisia, elintarvikekelpoisia raaka-aineita. Tällöin toimijan tulee kuitenkin rekisteröityä rehualan toimijaksi. Ainoastaan lemmikkieläinten rehua myyvän vähittäiskaupan ei tarvitse rekisteröityä rehualan toimijaksi.
Lemmikin ruokien valmistusta koskevaa lisätietoa: Lemmikkieläinten ruoka - Ruokavirasto https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/tietoa-rehuista/lemmikkielainten-ruoka/
Millaista omavalvontaa kaikilta rekisteröityneiltä rehualan toimijoilta vaaditaan?
Rehuhygienia-asetus edellyttää kaikilta rehualan toimijoilta alkutuotantoa lukuun ottamatta vaara-analyysiä ja kriittisten hallintapisteiden järjestelmää (HACCP). Jokaisella rehualan toimijalla tulee siis olla ajan tasalla oleva ja toimiva HACCP-järjestelmä. Lisäksi rehujen valmistuksesta, tuonnista, kuljetuksista, varastoinnista ym. toiminnoista on pidettävä kirjaa. Toiminnan yhteydessä on myös tehtävä laadunvarmistustoimia ja laboratorioanalyysejä. Rehuissa ei saa esiintyä taudinaiheuttajia, kuten salmonellabakteereita.
Lisätietoa omavalvontasuunnitelman käytöstä ja laadinnasta https://www.ett.fi/rehuseminaari/ Linkistä löytyy tallenne Sani Sampolahden HACCP-seminaariesityksestä. Lisätietoa toiminnan aloittamisesta tästä https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/vaatimukset-rehualan-toimijoille/
Millainen rehualan toiminta tarvitsee hyväksyntää, ja mistä voin tarkistaa asian?
Rehuhygienia-asetus edellyttää hyväksyntää toimijoilta, jotka valmistavat tiettyjä rehun lisäaineita, niitä sisältäviä esiseoksia tai rehuseoksia. Hyväksyntää edellytetään myös toimijoilta, jotka saattavat markkinoille näitä tiettyjä rehun lisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia.
Eläinperäisiä sivutuotteita käsittelevät laitokset tulee hyväksyä tai rekisteröidä, riippuen sivutuotteista.
Lue lisää hyväksyntää edellyttävästä toiminnasta: https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/rekisteroityminen-ja-luvat/hyvaksytyt-rehualan-toimijat/
Sivutuotetoimijoista ylläpidetään julkista listaa Ruokaviraston sivuilla. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elaimista-saatavat-sivutuotteet-ja-kuolleet-elaimet/elaimista-saatavat-sivutuotteet/sivutuotelaitosten-hyvaksynta-ja-rekisterointi/hyvaksyttyjen-ja-rekisteroityjen-laitosten-luettelo/
Pitääkö rehuja hyväksyä erikseen?
Yksittäisiä rehuja ei hyväksytä, mutta toimijat rekisteröidään ja hyväksytään tarvittaessa. Kts. edellinen kysymys hyväksynnästä.
Eläinten ruokintaan soveltuvista rehuaineista on olemassa EU:n asetuksella annettu rehuaineluettelo. Erityisravinnoksi tarkoitettujen rehujen käyttötarkoituksen tulee olla erityisessä käyttötarkoitusluettelossa, jonka antaa EU:n asetus. Tähän käyttötarkoitusluetteloon voidaan hakemuksesta lisätä uusia käyttötarkoituksia, jotka perustuvat eläinten ruokintakokeissa todettuihin tutkimustuloksiin.
Rehujen lisäaineiden hyväksynnästä päättävät EFSA, EU:n komissio ja jäsenmaat. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/tietoa-rehuista/rehun-lisaaineet/hyvaksymismenettely-ja-hakemusohjeet/
Voiko hävikkiruokaa käyttää eläinten rehuna ja mitä toimia silloin edellytetään?
Lainsäädännön mukaan ruokajätettä ei voi käyttää lemmikki- tai elintarviketuotantoeläinten rehuna. Ruokajätteeksi ei kuitenkaan katsota sellaista kasviperäistä tuotetta, joka ei ole ollut esillä tai tarjolla. Esimerkiksi salaattia, joka ei ole ollut tarjolla vaan koko ajan kylmiössä, ei lasketa ruokajätteeksi.
Elintarviketuotantoeläinten rehut tulee hankkia rekisteröidyltä rehualan toimijalta. Näin ollen ravintolan tai elintarvikemyymälän tulee rekisteröityä rehualan toimijaksi, jos se luovuttaa soveltuvia ja turvallisia kasviperäisiä tuotteita elintarviketuotantoeläinten ruokintaan. Ilmoitus rekisteröintiä varten tehdään Ruokavirastoon. Lisätietoja rekisteröitymisestä tästä linkistä https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/rekisteroityminen-ja-luvat/rekisteroityminen-rehualan-toimijaksi/
Haluan alkaa maahantuoda rehuja. Mitä minun tulee ottaa huomioon?
EU:n sisällä rehujen tuonti on sisämarkkinakauppaa, ja EU:n ulkopuolelta tulevien rehujen kaupallista tuontia kutsutaan maahantuonniksi. Ennen kuin rehualan toimija alkaa toimittaa rehuja Suomeen Euroopan unionin toisesta jäsenmaasta tai aloittaa rehujen tuonnin EU:n ulkopuolisista maista, toimijan tulee rekisteröityä Ruokavirastoon.
Rekisteröityneet maahantuojat/kaupalliset toimijat ovat vastuussa siitä, että tuovat rehuja, jotka täyttävät rehulainsäädännön vaatimukset. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/rehujen-valvonta/sisamarkkinakauppa-ja-tuonti/
Euroopan Unionin ulkopuolelta ns. kolmansista maista tuotavien rehujen tulee täyttää EU:n rehulainsäädännön vaatimukset. Rehujen tulee siis sisältää vain EU:ssa sallittuja/hyväksyttyjä raaka-aineita eli rehuaineita ja rehun lisäaineita. Rehujen tulee olla turvallisia ja eläinten ravitsemukseen sopivia. https://www.ruokavirasto.fi/teemat/tuonti-ja-vienti/eu-maat-norja-ja-sveitsi/rehut-sisamarkkinakauppa/
EU:sta ja kolmansista maista on sallittua tuoda pieniä määriä rehua omaan käyttöön ilman rekisteröitymistä rehualan toimijaksi. Eläinperäisiä aineksia sisältävien rehujen tuonnissa on määrällisiä rajoitteita ja joistakin maista, kuten Venäjältä ei voi tuoda tuliaisia lainkaan. Yksityishenkilönä tuotaessa olet vastuussa siitä, että rehu on eläimen ruokintaan soveltuvaa ja turvallista.
Huomasin ostamassani rehussa virheen tai epäilen sen sisältöä. Miten toimin?
Ensisijaisesti ota aina yhteys rehun valmistajaan tai ostopaikkaan. Reklamaatio on hyödyllisintä osoittaa rehun valmistajalle (joko suoraan tai myyjän kautta), jolloin valmistaja voi huomioida asian omassa laadunvarmistuksessaan.
Ruokavirasto ei pääsääntöisesti tutki viranomaisvalvontana yksityishenkilöiden lähettämiä näytteitä. Asiasta lisätietoa nettisivuilla: https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/tietoa-rehuista/lemmikkielainten-ruoka/mihin-rehuissa-havaituista-virheista-voi-valittaa/
Mitä väittämiä rehuista saa sanoa ja mistä voin näitä itse tarkastella?
Lähtökohtaisesti rehuista ei saa esittää mitään lääkinnällistä tai terveysväittämää, koska rehut ovat ravinnonsaantia varten. EU:ssa ei arvioida rehujen terveysväittämiä samalla tavalla kuin esim. elintarvikkeiden. Lainsäädännössä on kuitenkin olemassa rehuja erityiseen ravitsemukselliseen tarkoitukseen, joiden käyttötarkoitus vahvistetaan EU:n asetuksella annettavalla luettelolla. Tähän käyttötarkoitusluetteloon voidaan hakemuksesta lisätä uusia käyttötarkoituksia, jotka perustuvat eläinten ruokintakokeissa todettuihin tutkimustuloksiin. Erikoisrehuista voi esittää väittämiä, jotka on listattu EU:n käyttötarkoitusluetteloon. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32020R0354&from=FI
Ruokaviraston nettisivuilla on rehujen merkintäopas, jossa on listattu tiettyjä yleisväittämiä, joita voi rehuista esittää. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/tietoa-rehuista/rehujen-merkinnat/rehujen-merkintaopas/
Mitä lisäaineita rehuissa saa käyttää?
EU:n komissio ylläpitää sivuillaan hyväksyttyjen lisäaineiden listaa. http://ec.europa.eu/food/safety/animal-feed/feed-additives/eu-register_en
Uusien lisäaineiden hakemusten tulee läpäistä EFSA:n arviointiprosessi, ja lopullisen hyväksynnän antavat EU:n komissio ja jäsenmaat yhdessä. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/tietoa-rehuista/rehun-lisaaineet/hyvaksymismenettely-ja-hakemusohjeet/
Kuinka ilmoitan maatilan sukupolvenvaihdoksesta? Missä ilmoitan rehualan toiminnan aloittamisesta tai lopettamisesta?
Sukupolvenvaihdosilmoitus rehualan alkutuotannon toimijaksi rekisteröityneille toimijoille tehdään F-lomakkeella (muutosilmoitus). Samalla lomakkeella ilmoitetaan uudesta rekisteröinnistä tai toiminnan lopettamisesta. Lomakkeet ja lisätietoa löytyy sivulta https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/rekisteroityminen-ja-luvat/maatilan-kalankasvattajan-rekisteroityminen/
Muut kuin alkutuotannossa olevat rehualan toimijat, ilmoittavat toiminnan aloittamisesta ja siinä tapahtuneista muutoksista sekä lopettamisesta sähköisen Touko-asiointipalvelun kautta. Ilmoituksen voi vaihtoehtoisesti tehdä lomakkeella. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/rekisteroityminen-ja-luvat/rehualan-toiminnan-muutokset-ja-lopettaminen/
Onko terveysrehuja olemassa?
Ei ole. Rehujen terveysvaikutuksia ei arvioida samaan tapaan kuin elintarvikkeiden. Erityisravinnoksi tarkoitettuja rehuja on ja niiden käyttötarkoitus pohjautuu tiettyyn erityiseen ravitsemukselliseen tarpeeseen. Kaikki tähän mennessä erityisravinnoksi tarkoitetut rehut (näiden koostumukset, merkintävaatimukset, kohde-eläimet ym.) löytyvät listattuna https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32020R0354&from=FI
Erityisravinnoksi tarkoitetut rehut eivät ole tuotemerkkikohtaisia. Jos siis rehu täyttää käyttötarkoitusluettelossa mainitut ja vaaditut kriteerit, voi sitä erityiseen ravitsemukselliseen tarpeeseen markkinoida. Erityisravinnoksi hyväksytystä rehusta saa markkinoinnissa kertoa sen erityisen ravitsemuksellisen tarkoituksen, joka voi olla terveyteen viittaava. Käyttötarkoitusluetteloon voi hakea lisäyksiä EU komissiolle lähetettävällä hakemuksella ja asiakirja-aineistolla.
Mitä merkintöjä rehuissa saa ja pitää olla?
Rehuissa on oltava merkinnät niiden käyttötarkoituksesta, tyypistä, määrästä, koostumuksesta, ominaisuuksista ja merkinnöistä vastaavasta toimijasta. Etiketti on kiinnitettävä pakkaukseen tai jos tuotetta myydään irrallisena, on etiketti annettava ostajalle erillisenä.
Merkinnät on tehtävä suomeksi ja ruotsiksi, ja niiden on oltava selvästi näkyvillä ja helposti luettavissa. Suomessa valmistetussa rehuseoksessa, jota myydään vain yksikielisessä kunnassa, voidaan käyttää kyseisen kunnan kielellä olevia yksikielisiä merkintöjä. Vietäessä rehuseoksia Euroopan unionin alueelle, merkinnät on tehtävä vähintään yhdellä määrämaan virallisista kielistä.
Ruokaviraston nettisivuilla on rehujen merkintäopas, jossa on koottuna mm. rehujen pakolliset merkinnät ja listattu tiettyjä yleisväittämiä, joita voi rehuista esittää. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/rehut/tietoa-rehuista/rehujen-merkinnat/rehujen-merkintaopas/