UTP-direktiivin täytäntöönpano etenee jäsenvaltioissa eri vauhtia – eroavaisuuksia myös kansallisten lakien sisällöissä

19.7.2021

Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimisto on seurannut UTP-direktiivin täytäntöönpanon etenemistä muissa jäsenvaltioissa. Direktiivin säännösten sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön on vaihdellut niin aikataulultaan kuin toteutustavaltaan. Jutussa tarkastellaan tiettyjen jäsenvaltioiden säädösten kansallisia ominaispiirteitä ja keskitytään erityisesti siihen, millaisia eroavaisuuksia säädöksistä löytyy UTP-direktiiviin verrattuna.

Hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa annetun direktiivin 2019/633 (UTP-direktiivi) kansallisen täytäntöönpanon takaraja oli 1.5.2021. Täytäntöönpanon aikataulu on vaihdellut eri jäsenvaltioissa. Noin puolet jäsenvaltioista on sisällyttänyt UTP-direktiivin säännökset kansalliseen lainsäädäntöönsä, ja osassa uudistuneet lait ovat astuneet jo voimaankin. Säännöksiä on sovellettava viimeistään 1.11.2021 alkaen.

Aikataulun lisäksi myös täytäntöönpanon käytännön toteutuksessa on eroja jäsenvaltioiden välillä. UTP-direktiivi määrittelee vain hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevan suojelun vähimmäistason, mikä jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa direktiivin täytäntöönpanossa. Jäsenvaltiot voivat siis halutessaan säätää kansallisesti esimerkiksi laajemmasta soveltamisalasta sekä tiukemmista tai kokonaan uusista kielloista. Tätä mahdollisuutta monet jäsenvaltiot ovatkin hyödyntäneet. Seuraavaksi luodaan katsaus siihen, miten jotkin jäsenvaltiot ovat päättäneet direktiivin täytäntöönpanon toteuttaa.

Ruotsissa laki (lag om förbud mot otillbörliga handelsmetoder vid köp av jordbruks- och livsmedelsprodukter) hyväksyttiin ja julkaistiin kesäkuun puolivälissä. Länsinaapurissamme päädyttiin yksinkertaistamaan lain soveltamisalaa samalla tavalla kuin Suomessa, kun liikevaihtorajoihin perustuvaa dynaamista mallia ei otettu lakiin. Liikevaihdon osalta soveltamisala kulminoituukin vain yhteen liikevaihtorajaan: lakia sovelletaan, jos ostajan vuotuinen liikevaihto on yli kaksi miljoonaa euroa. Ruotsissa ei ole merkitystä myöskään sillä, onko tavarantoimittaja liikevaihdoltaan ostajaa suurempi vai pienempi. Sekä direktiivistä että Suomen elintarvikemarkkinalaista poiketen myös pilaantuvan tuotteen käsite jätettiin lain ulkopuolelle. Tämän seurauksena kaikkien tuotteiden maksuaikoja ja palautuksia koskee 30 päivän aikaraja, siinä missä direktiivissä on asetettu eri aikarajat pilaantuvalle ja ei-pilaantuvalle tuotteelle. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta kiellot ovat samat kuin direktiivissä.

Tanska oli eräs niistä harvoista jäsenvaltioista, joka sai täytäntöönpanon suoritettua asetettujen aikarajojen puitteissa. Se oli myös soveltamisen suhteen ripeä, sillä uusi laki (lov om urimelig handelspraksis i relationer mellem virksomheder i landbrugs- og fødevareforsyningskæden) astui voimaan jo 1.7.2021. Soveltamisalan suhteen Tanska päätyi vielä Suomea ja Ruotsiakin laajempaan ratkaisuun, sillä säädös koskee kaikkia elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kauppaan liittyviä sopimuksia sopimusosapuolten liikevaihdosta riippumatta. Poikkeuksena tähän on kuitenkin maksuaikoja koskevat säännökset, joiden soveltamiseen liikevaihtorajat vaikuttavat: Jos ostajan liikevaihto on alle 2 miljoonaa euroa, maksuaikoja koskeva sääntely ei sovellu. Jos ostajan liikevaihto puolestaan ylittää 2 miljoonaa euroa, maksuaikoja koskeva sääntely voi soveltua riippuen myyjän liikevaihdosta ja siitä, onko kyseessä pilaantuva tuote. Esimerkiksi enintään 30 päivän maksuaikaa sovelletaan, jos ostajan liikevaihto on yli 2 miljoonaa euroa, myyjän liikevaihto on alle 350 miljoonaa euroa ja sopimuksen kohteena on pilaantuva tuote. Muilta osin laki on pitkälti direktiivin kanssa yhdenmukainen ja ehdottomasti kielletyt kauppatavat sekä sopimuksen varaiset kiellot ovat samat kuin direktiivissä.

Saksassakin saatettiin direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä kesän kynnyksellä. Uudessa laissa (Gesetz zur Stärkung der Organisationen und Lieferketten im Agrarbereich) hyödynnetään direktiivin sallimaa liikkumavaraa sekä soveltamisalan että kieltojen osalta. Soveltamisala perustuu UTP-direktiivin mukaiselle dynaamiselle mallille, jossa on useampi liikevaihtoporras alkaen 2 miljoonasta eurosta ja päättyen 350 miljoonaan euroon. Dynaamiselle mallille on siis ominaista, ettei säännöksiä sovelleta, jos tuottajan vuotuinen liikevaihto on yli 350 miljoonaa euroa. Tähän asiaan Saksassa säädettiin kuitenkin poikkeus. Maitoa, lihaa, hedelmiä tai puutarhaviljeltyjä tuotteita (eng. horticultural products) myyvä tuottaja voi nimittäin kuulua soveltamisalan piiriin, vaikka se ylittäisi kyseisen liikevaihtorajan. Edellytyksenä on, että tuottajan liikevaihto on alle 4 miljardia euroa kyseisellä tuotesegmentillä ja samaan aikaan alle 20 % ostajan liikevaihdosta.

Kieltojen osalta Saksassa päädyttiin tiukempaan sääntelyyn kuin UTP-direktiivi edellyttää, kun direktiivissä lueteltuja sopimuksen varaisia kieltoja siirrettiin ehdottomasti kiellettyjen kauppatapojen listalle. Toisin sanoen tiettyjä kauppatapoja ei saa Saksassa käyttää, vaikka asiasta olisi aiemmin sovittu selkeästi ja yksiselitteisesti. Tällaisia kauppatapoja ovat maksun vaatiminen tuotteiden varastoinnista sekä myymättä jääneiden tuotteiden palauttaminen niistä tai niiden hävittämisestä maksamatta. Kiellettyä on myös vaatia maksua siitä, että tuote sisällytetään tuotevalikoimaan, ellei kyse ole uuden tuotteen julkaisusta.
UTP-direktiivin kansallinen täytäntöönpano on siis vielä useiden jäsenvaltioiden osalta kesken.

Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimisto seuraa jatkossakin täytäntöönpanotoimien etenemistä eri jäsenvaltioissa. Uusia säädöksiä julkaistaan lähes viikoittain, ja niitä pääsee tarkastelemaan tästä linkistä. Tietoa UTP-direktiivistä löytyy myös Euroopan komission sivuilta, jonne tullaan myös listaamaan jokaisen jäsenvaltion valvontaviranomaiset.