Elintarvikemarkkinavaltuutettu huomioi kuluttajat
3.2.2022
Elintarvikeketjusta puhuttaessa tulee usein vastaan sanonta pellolta pöytään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että elintarvikeketjun toisessa päässä on maanviljelijä ja toisessa päässä kuluttaja. Elintarvikemarkkinavaltuutetun toiminnassa ohjenuorana toimiva elintarvikemarkkinalaki ei kuitenkaan koske koko ketjua. Lakia sovelletaan ainoastaan elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin. Siten laki ei koske sopimuksia, joissa on osapuolena kuluttaja. Elintarvikemarkkinavaltuutetun toiminnassa ei ole kuitenkaan unohdettu kuluttajia. Valtuutetun ja kuluttajien välillä on suoria ja epäsuoria yhteyksiä.
Viime syksyn ja kuluvan talven kuuma puheenaihe elintarvikealalla on ollut kustannusten nousu ja niiden saaminen läpi kuluttajahintoihin. Erityisen paljon on puhuttu maatalouden kustannusten noususta. Tämän taustalla on se, että viime vuosina maatalouden kannattavuuskehitys on ollut varsin epäsuotuisaa.
Maatalouden kannattavuutta on viime aikoina heikentänyt erityisesti panoshintojen reipas kasvu. Lannoitteiden hinnat ovat nousseet, kun globaali kysynnän kasvu on vetänyt lannoiteraaka-aineiden hintoja ylöspäin. Rehun hintaa on nostanut viime kesän heikko viljasato. Kun viljaa on niukasti, sen hinta nousee, ja se heijastuu myös rehujen hintoihin. Myös energian hinta on kavunnut, kun globaali kulutus on lisääntynyt koronan aiheuttaman laskun jälkeen reippaasti.
Julkinen keskustelu on keskittynyt nimenomaan maatalouden kustannusten nousuun. Muutkin elintarvikeketjun osat ovat kohdanneet nousevia kustannuksia. Erityisesti energian kallistuminen rokottaa maatalouden lisäksi niin kauppaa ja teollisuutta kuin kuljetusalaakin.
On keskusteltu kasvavien kustannusten lisäämisestä ketjun hintoihin, eli viime kädessä kuluttajahintoihin. Keskustelussa on usein unohtunut kuluttajien rooli. Ruuan kuluttajahinnat määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Myyjä voi nostaa tuotteiden hintoja, mutta kuluttajien ei ole pakko ostaa samaa määrää tuotteita uudella, korkeammalla hinnalla. Jos hintoja korotetaan viisi prosenttia, ja sen seurauksena kulutus pienentyy seitsemän prosenttia, ketjuun tulee rahaa entistä vähemmän. Tällöin kustannusten vieminen ketjun läpi kuluttajahintoihin ei toteuta tavoitetta.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n teetti Kantar TNS Agrilla viime vuonna kyselytutkimuksen, jossa tiedusteltiin kuluttajien näkemyksiä elintarvikeketjuun liittyvistä asioista. Kyselyn mukaan suurin osa kuluttajista on valmis maksamaan ostamastaan ruuasta korkeampaa hintaa, jos hinnankorotus kanavoituu kokonaan viljelijöille.
Vaikuttaa siis siltä, että kuluttajat tosiaan olisivat valmiita maksamaan korkeampaa hintaa ostamastaan ruuasta. Toisaalta tutkimuksen mukaan yli puolella vastaajista maksuhalukkuus olisi enintään muutaman prosentin luokkaa. Eli kovin suuriin muutoksiin kuluttajat eivät kuitenkaan olisi valmiita.
Viime kädessä kuluttajat joukkona ovat kuitenkin se taho, joka päättää voidaanko maatalouden tai laajemmin elintarvikeketjun kustannusnousut viedä ruuan hintoihin. Jos kuluttajien maksuhalukkuus ei vastaa summaa, jolla hintoja nostetaan, hintojen nostolla ei ole toivottuja vaikutuksia elintarvikeketjun kustannusnousujen korvaamisessa. Kuluttaja on siis tässä suhteessa elintarvikeketjun kuningas, vaikka moni kuluttaja ei rooliaan tiedostakaan.
Kun kuluttajat ostavat ruokaa, heidän toimintaansa ohjaavat monet eri tekijät. Kuluttajatutkimuskeskuksen (nyk. Kilpailu- ja kuluttajavirasto) ja Pellervon taloustutkimuksen vuonna 2012 tekemän kyselytutkimuksen mukaan tärkeimmät ruuan valintaan vaikuttavat tekijät olivat maku, terveellisyys ja hinta. Näitä piti vähintään melko tärkeänä yli 90 prosenttia kuluttajista. Liki kaksi kolmesta kuluttajasta piti tuottajan saamaa korvausta työstään vähintään melko tärkeänä valintakriteerinä. GMO-vapaus (eli elintarvikkeiden muuntogeenittömyys) ja luomu vaikuttivat tutkimuksessa kysytyistä ominaisuuksista vähiten ruuan valintaan. Niitä vähintään melko tärkeänä piti noin 40 prosenttia kuluttajista.
Kantar TNS Agrin viimevuotisen kyselyn perusteella 84 prosenttia on vähintään melko samaa mieltä siitä, että viljelijöiden tulisi saada nykyistä suurempi osuus ruuan hinnasta. Molempien kyselytutkimusten tulokset tukevat ajatusta, että merkittävä osa kuluttajista kokee tärkeäksi, että viljelijät saavat reilun korvauksen työstään. Elintarvikeketjun heikommassa asemassa oleva toimija on usein viljelijä. Näin ollen elintarvikemarkkinalaki vastaa suuren kuluttajajoukon toiveeseen viljelijöiden aseman parantamisesta.
Vaikka kuluttajat eivät ole elintarvikemarkkinalain tai elintarvikemarkkinavaltuutetun toiminnan keskiössä, kuluttajat vaikuttavat silti merkittävästi asioihin, joiden parissa valtuutettu toimii ja joihin se pyrkii vaikuttamaan. Siksi elintarvikemarkkinavaltuutetun työ ei ole merkityksetöntä kuluttajienkaan kannalta, eikä valtuutettu voi unohtaa omassa toiminnassaan kuluttajia.