Lainmuutoksen siirtymäkauden loppu lähestyy: tiedätkö mitä kielletyt kauppatavat ovat?

28.1.2022

Elintarvikemarkkinalain muutos tuli voimaan 1.11.2021. Nyt ollaan keskellä lainmuutoksen siirtymäkautta, joka päättyy 1.5.2022. Siihen asti on vielä aikaa muuttaa sellaisia toimitussopimuksia, jotka ovat olleet voimassa jo ennen lainmuutoksen voimaantuloa.

Uudistuneessa laissa määritetyt kielletyt kauppatavat herättävät edelleen kysymyksiä. Juristimme listasivat mustan listan käytännöt, eli ehdottomasti kielletyt kauppatavat. Lisäksi he erittelivät laissa määritetyt harmaan listan käytännöt, jotka ovat kiellettyjä, elleivät sopimusosapuolet ole toisin sopineet.

Mustan listan käytännöt

Mustan listan kieltoja on noudatettava aina, eli niiden noudattamisesta ei voi sopia toisin. Mustan listan käytäntöjä ovat:

• pilaantuvien tuotteiden yli 30 päivän maksuajat
• muiden kuin pilaantuvien maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden yli 60 päivän maksuajat
• tilausten viime hetken peruutukset
• ostajan tekemät ehtojen tai käytäntöjen yksipuoliset muutokset
• tuotteiden myyntiin liittymättömät maksut
• maksut tuotteiden pilaantumisesta tai häviämisestä ostajan tiloissa, silloin kun ne eivät johdu tavarantoimittajan laiminlyönnistä tai virheestä
• ostajan kieltäytyminen vahvistamasta toimitussopimuksen ehtoja kirjallisesti tavarantoimittajan pyynnöstä
• tavarantoimittajan liikesalaisuuksien väärinkäyttö ostajan toimesta
• kaupallisten kostotoimien käyttö tavarantoimittajaan
• tavarantoimittajalta vaadittava korvaus myyntiä koskevien asiakasvalitusten käsittelykustannuksista

Harmaan listan käytännöt

Harmaan listan käytännöt ovat sallittuja ainoastaan, jos osapuolet sopivat niistä selkeästi ja yksiselitteisesti. Harmaan listan käytäntöjä ovat:

• myymättä jääneiden tuotteiden palautukset tavarantoimittajalle ilman, että ostaja maksaa näiden tuotteiden palauttamisesta tai niiden hävittämisestä tavarantoimittajalle
  
  
• tavarantoimittajalta perittävät maksut, jotka liittyvät: 
  • tuotteiden varastoimiseen tai esillä pitämiseen, tuotteiden tuotevalikoimaan lisäämiseen, tai tuotteiden markkinoille asettamiseen,
  • myynninedistämiseen liittyviin alennuskustannuksiin,
  • tuotteiden mainontaan liittyviin kustannuksiin,
  • tuotteiden markkinointiin liittyviin kustannuksiin, tai
  • henkilöstökustannuksiin, joita syntyy tuotteiden myyntiin käytettävien tilojen sisustamisesta.

Esimerkki sallitusta markkinointisopimuksesta

Euroopan komissio on esitteessään antanut esimerkin harmaan listan käytäntöihin kuuluvasta sallitusta markkinointisopimuksesta:

Jälleenmyyjä A haluaa edistää lampaankyljysten myyntiä grillikaudella ja suunnittelee markkinointistrategiaa, johon kuuluisi esimerkiksi mainokset paikallisradiossa ja jälleenmyyjän omassa vähittäismyyntiesitteessä.

A haluaa paikallisen viljelijä B:n osallistuvan markkinointitoimintaan siten, että B toimittaa A:lle suuremman määrän lampaankyljyksiä alennettuun hintaan. Viljelijä B:n tulisi lisäksi auttaa markkinointikampanjan rahoituksessa.

A tarjoaa B:lle myyntipisteen myymälänsä grilliosastolta ja palkkaa henkilökuntansa tämän järjestämiseen.

Osapuolet keskustelevat kampanjan pituudesta ja laajuudesta sekä sopivat selvästi toimitettavien lampaankyljysten hinnasta. Osapuolet sopivat myös markkinointitoiminnan maksuista ja kustannuksista.

Miksi uudistuneessa laissa on kieltoja?

Uudistuneen elintarvikemarkkinalain kiellot perustuvat kauppatapadirektiivin (EU 2019/633) säännöksiin. Kauppatapadirektiivin tarkoitus on suojata maataloustuotteita ja elintarvikkeita toimittavia yrityksiä hyvän kauppatavan vastaisilta menettelyiltä. Jotta tämä onnistuisi, on luotu suojelun vähimmäistaso: jäsenvaltioiden on kansallisia lakeja säätäessään tullut kieltää vähintään kaikki hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt, jotka on kielletty kauppatapadirektiivissä.

Ovatko käytännöt samat kaikissa EU-jäsenvaltioissa?

Kauppatapadirektiivin tarkoituksena ei ole määritellä kaikkia hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, vaan tarjota vähimmäisluettelo kielletyistä kauppatavoista. Jäsenvaltiot voivat antaa tavarantoimittajille enemmän suojaa kiellettyjä kauppatapoja vastaan kuin mitä direktiivi edellyttää. Jäsenvaltiot voivat laajentaa direktiivin soveltamisalaa tai kieltää myös muita hyvien kauppatapojen vastaisia käytäntöjä kuin ne, joita direktiivi koskee.

Monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön direktiivin kieltoihin nähden tiukempia kansallisesti noudatettavia säännöksiä. Esimerkiksi Suomessa elintarvikemarkkinalaissa on 2 b pykälä, jossa kielletään kaikkien maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden tilausten peruuttaminen alle 30 päivää ennen sovittua toimitusajankohtaa. Direktiivissä tämä tilausten viime hetken peruutuksia koskeva kielto on rajattu vain pilaantuviin tuotteisiin. Saksassa kaksi harmaan listan käytäntöä on siirretty mustalle listalle: myymättä jääneiden tuotteiden palauttaminen toimittajan kustannuksella sekä maksun vaatiminen tuotteiden maksusta tai tuotevalikoimaan sisällyttämisestä.<sup>1

[1] Schutz gegen unlautere Handelspraktiken</sup>