Elintarvikemarkkinalain säännösten vaikutus viranomaisten tekemiin hankintoihin

Elintarvikemarkkinalain 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tätä lakia sovelletaan elinkeinonharjoittajien välisiin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kauppaa koskeviin sopimuksiin ja käytäntöihin. Mitä tässä laissa säädetään sopimusehdoista, koskee myös sopimuskäytäntöjä.

Tämän lain 2 a–2 g §:n maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimitussopimuksiin liittyviä säännöksiä sovelletaan, jos tavarantoimittaja on liikevaihdoltaan ostajaa pienempi ja ostajan liikevaihto on vähintään 2 miljoonaa euroa ja ainakin toinen niistä on sijoittautunut Euroopan unioniin. Kyseisiä lainkohtia liikevaihtoa koskevaa vaatimusta lukuun ottamatta sovelletaan myös, kun ostaja on Euroopan unionin alueen viranomainen. – –”

 Elintarvikemarkkinalain soveltamisen kannalta on selvitettävä tuotetta ja osapuolia koskevien edellytysten täyttyminen. Lakia sovelletaan elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin, mutta myös silloin, kun viranomainen on kaupan osapuoli. Viranomainen voi toimia maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden tavarantoimittajana tai ostajana.

Tässä ohjeistuksessa ja elintarvikemarkkinalaissa julkisia hankintoja tekevästä toimijasta käytetään termiä viranomainen. Hankintayksikön käsite liittyy hankintalain termistöön, eikä sitä siten sovelleta elintarvikemarkkinalain yhteydessä.

Elintarvikemarkkinalaissa viranomaisella tarkoitetaan viranomaista, julkisoikeudellista laitosta, sekä niiden yhteenliittymää. Lain määritelmän tarkoituksena on vastata kauppatapadirektiivissä esitettyä viranomaisen määritelmää.

Kauppatapadirektiivin (11 johdantokappaleen) mukaan direktiiviä on sovellettava kaikkiin ostajana toimiviin viranomaisiin. Direktiivissä (2 artiklan 3 kohta) käytetty viranomaisen määritelmä sisältää ”kansalliset viranomaiset, alue- tai paikallisviranomaiset, julkisoikeudelliset laitokset sekä yhden tai useamman tällaisen viranomaisen tai yhden tai useamman tällaisen julkisoikeudellisen laitoksen muodostamat yhteenliittymät”. Edellä esitetyn perusteella viranomaisen määritelmä on laaja. Laki ei sisällä poikkeuksia viranomaisen määritelmään. Määritelmä näyttää siten kattavan kaikki Suomessa toimivat viranomaiset.

Elintarvikemarkkinalain 2 a–2 g §:ien säännöksiä sovelletaan viranomaisten tekemiin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimitusta koskeviin sopimuksiin, kun ainakin toinen toimitussopimuksen osapuolista on sijoittautunut Euroopan unioniin. Viranomaisten osalta ei määritellä liikevaihtoa. Lakia ei sovelleta viranomaisten ja kuluttajien välillä tehtäviin sopimuksiin.

Lisäksi on selvitettävä, onko hankinnan kohteena oleva tuote elintarvikemarkkinalaissa tarkoitettu maataloustuote tai elintarvike. Elintarvikemarkkinalaissa maataloustuotteilla tarkoitetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I tarkoitettuja tuotteita, lukuun ottamatta kalatuotteita.

Saman lain mukaan elintarvikkeita ovat liitteessä I luetellut kalatuotteet sekä maatalous- ja kalatuotteista jalostetut tuotteet, joita käytetään elintarvikkeena. Lain soveltamisalaan kuuluu siten paljon erilaisia tuotteita, mukaan lukien syötäväksi kelpaamattomia tuotteita. Elintarvikemarkkinalain tuotteisiin liittyvän ohjeistuksen voit lukea täältä.

Elintarvikemarkkinalain säännöksiä on sovellettava maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden julkisia hankintoja koskevissa sopimuksissa, vaikka kyseessä olisi pienhankinta, eli hankinnan arvo ei ylittäisi hankintalainsäädännön kynnysarvoja. Elintarvikemarkkinalain säännösten noudattamisesta vastaa ostaja.

Toimijoiden on syytä ottaa huomioon elintarvikemarkkinalain mahdolliset taannehtivat vaikutukset hankintasopimuksiin. Ennen lain voimaantuloa (1.11.2021) tehdyt sopimukset on saatettava uuden lain vaatimusten mukaisiksi 1.5.2022 mennessä. Tämä vaatimus koskee siten myös sopimuksia, jotka on tehty ennen 1.11.2021 ja jotka ovat voimassa vielä 1.5.2022 jälkeen.

Elintarvikemarkkinalain kielloista säädetään lain 2 a–2 h §:issä. Tässä ohjeistuksessa näitä kieltoja tarkastellaan soveltuvin osin viranomaisten tekemien hankintojen kannalta.

Maksuajat (2 a §)

"Ostajan on maksettava maataloustuotteet ja elintarvikkeet 30 päivän kuluessa toimituspäivästä tai maksettavan määrän vahvistamisesta, jos tämä on toimituspäivää myöhemmin. Jos ostaja vahvistaa maksettavan määrän, maksuaika alkaa kuitenkin kulua toimituspäivästä.

Jos toimitussopimuksessa on sovittu säännöllistä toimituksista, ostajan on 1 momentista poiketen maksettava maataloustuotteet ja elintarvikkeet 30 päivän kuluessa sovitun toimituskauden päättymisestä tai toimituskaudelle maksettavan määrän vahvistamisesta, jos tämä on toimituskauden päättymistä myöhemmin. Jos sovittu toimituskausi on yhtä kuukautta pidempi, maksuaika alkaa kuitenkin kuukauden kuluttua toimituskauden alkamisesta. Jos ostaja vahvistaa maksettavan määrän, maksuaika alkaa kulua sovitun toimituskauden päättymisestä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu maksuaika voi kuitenkin olla enintään 60 päivää, jos kyseessä ei ole pilaantuva tuote ja jos tästä on toimitussopimuksessa selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu.

Tällä pykälällä ei 1–3 momentissa säädettyjä maksuaikoja lukuun ottamatta rajoiteta muualla laissa säädettyjen maksuviivästyksen seuraamusten ja velkojan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen tai markkinajärjestelyasetuksen 172 a artiklassa tarkoitettujen arvonjakamislausekkeiden soveltamista. Jos sopimusosapuolet eivät ole sopineet saatavan eräpäivästä tai jos sopimuksen mukainen maksuaika on 1–3 momentissa säädettyä pitempi, saatavan katsotaan kuitenkin erääntyneen tässä pykälässä säädetyn enimmäismaksuajan päätyttyä.

Tässä pykälässä tarkoitettuja vaatimuksia ei sovelleta maksuihin, jotka:

1) ostaja suorittaa tavarantoimittajalle markkinajärjestelyasetuksessa tarkoitetun koulujakelujärjestelmän mukaisesti;

2) ovat kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU 4 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen terveydenhuoltopalveluja tarjoavien julkisyhteisöjen suorittamia;

3) liittyvät viininvalmistukseen tarkoitettujen rypäleiden tai puristemehun toimittajien ja niiden suorien ostajien välisiin sopimuksiin.EML 2 a §:n 1–3 momenteissa säädetään noudatettavista enimmäismaksuajoista. ”

Elintarvikemarkkinalaki sisältää poikkeuksia sekä koulujakelujärjestelmän että terveydenhuoltopalveluiden osalta.

Koulujakelujärjestelmän puitteissa toimitettujen tuotteiden kohdalla ei sovelleta elintarvikemarkkinalain maksuaikoja koskevia säännöksiä. Koulujakelujärjestelmä koskee tuotteita, joille on myönnetty koulumaito- tai kouluhedelmätukea. Koulumaitotukeen ja kouluhedelmätukeen kelpoiset tuotteet voivat vaihdella vuosittain. Koulujakelujärjestelmästä voit lukea lisää täältä.

Terveydenhuoltopalveluja tarjoavien julkisyhteisöjen suorittamien maksujen enimmäismaksuaikaa ei ole pidennetty Suomessa direktiivin 2011/7/EU mahdollistamalla tavalla, vaan niitä koskee 30 päivän enimmäismaksuaika, josta säädetään laissa kaupallisten sopimusten maksuehdoista (30/2013).

Elintarvikemarkkinalain maksuaikoihin liittyvän ohjeistuksen voit lukea täältä.

Tilausten peruutukset (2 b §)

"Ostaja ei saa käyttää ehtoa tai soveltaa menettelyä, jonka perusteella se voi peruuttaa tuotteiden tilauksen alle 30 päivää ennen sovittua toimitusajankohtaa."

Tilausten peruutuksia koskeva määräaika on sama kaikkien elintarvikemarkkinalain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kohdalla. Ostajat eivät siten voi sopia 30 päivää lyhyemmästä peruutusajasta. Esimerkiksi ostajan tekemiä virheellisiä tilauksia ei ole mahdollista perua alle 30 päivää ennen sovittua toimitusajankohtaa. Säännös tilausten peruutuksista koskee myös viranomaisia.

Sopimusten yksipuolinen muuttaminen (2 c §)

"Sopimuksessa ei saa käyttää ehtoa tai soveltaa menettelyä, jonka perusteella ostaja voi muuttaa yksipuolisesti maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden toimitussopimuksen ehtoja, jotka koskevat toimituksen tai jakelun tiheyttä, menetelmää, paikkaa, ajankohtaa tai määrää tai jotka koskevat laatuvaatimuksia, maksuehtoja tai hintoja taikka 2 d §:n 2 momentissa tarkoitettujen palvelujen tarjoamista."

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden hankintaa koskevaan sopimukseen ei saa kirjata ehtoa, joka mahdollistaa ostajan tekemät yksipuoliset muutokset sopimuksen ehtoihin. Sopimuksessa voidaan kuitenkin esimerkiksi todeta, että osapuolet voivat yhteisellä sopimuksella muuttaa jo sovittuja ehtoja.

Direktiivin mukaan sopimus, jossa nimenomaisesti todetaan, että ostaja voi myöhemmin tarkentaa jotakin liiketoimeen liittyvää konkreettista seikkaa tulevien tilausten osalta voi kuitenkin olla sallittu. Tällainen seikka voi koskea esimerkiksi tilattavien tuotteiden määriä. Sopimus ei siten välttämättä kata kaikkia tavarantoimittajan ja ostajan väliseen liiketoimeen liittyviä näkökohtia.

On kuitenkin otettava huomioon, että vaikka yhdessä sovittu muutos olisi elintarvikemarkkinalain kannalta hyväksyttävä, asiaa voidaan arvioida toisin hankintalainsäädännössä. Hankintasopimuksen muuttamista tulee arvioida tapauskohtaisesti hankintalain 136 §:n valossa.

Kielletyt maksut (2 d §)

"Sopimuksessa ei saa käyttää ehtoa tai soveltaa menettelyä, jonka perusteella ostaja voi vaatia tavarantoimittajalta maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden osalta:

1) maksua, joka ei liity myyntiin;

2) maksua pilaantumisesta tai häviämisestä ostajan tiloissa tai omistuksen siirryttyä ostajalle, jollei tämä ole aiheutunut tavarantoimittajan laiminlyönnistä tai virheestä;

3) korvausta myyntiä koskevien asiakasvalitusten käsittelykustannuksista, jollei tämä ole aiheutunut tavarantoimittajan laiminlyönnistä tai virheestä.

Ellei tästä ole sovittu aikaisemmin selkeästi ja yksiselitteisesti toimitussopimuksessa tai tavarantoimittajan ja ostajan välillä myöhemmin tehdyssä sopimuksessa, ostaja ei saa vaatia tavarantoimittajalta maksua maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden:

1) varastoinnista, esilläpidosta, tuotevalikoimaan sisällyttämisestä tai myytäväksi asettamisesta;

2) myynnistä alennuksella osana myynninedistämisestä aiheutuvista kustannuksista;

3) mainonnasta tai markkinoinnista;

4) myyntitilojen sisustamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Jos ostaja ja tavarantoimittaja ovat sopineet 2 momentissa tarkoitetuista maksuista, ostajan on pyynnöstä toimitettava tavarantoimittajalle:

1) kirjallinen arvio maksuista yksikkökohtaisesti tai yhteensä;

2) 2 momentin 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa kirjallinen arvio kustannuksista ja arvion perusteet;

3) 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa selvitys suunnitellusta myynninedistämiskaudesta ja alennettuun hintaan tilattavien tuotteiden odotetusta määrästä."

Säännöksessä mainittujen myyntiin liittymättömien maksujen arvioinnin lähtökohtana on se, saako tavarantoimittaja lisämaksulle vastinetta. Vastikkeettomia maksuja on pidettävä kiellettyinä. Elleivät osapuolet ole toisin sopineet, maksut pykälän 2 momentissa luetelluista toimista ovat kiellettyjä.

Elintarvikemarkkinalain kieltojen soveltuvuutta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Liikesalaisuuksien ja teknisten ohjeiden osalta kiellot ja seuraamukset määräytyvät liikesalaisuuslain 595/2018 mukaisesti.

Sopimusten kirjallisuus- ja vähimmäissisältövaatimukset (3 §)

"Sopimus, joka koskee maataloustuotteiden toimittamista tuottajalta keskisuurelle tai sitä suuremmalle elintarviketeollisuuden taikka tukku- tai vähittäiskaupan yritykselle, on tehtävä kirjallisesti, jollei kyse ole sokerista tai markkinajärjestelyasetuksen 148 artiklan 3 kohdassa tai 168 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta osuuskunnan jäsenen toimituksesta osuuskunnalle. Sopimusten vähimmäissisällöstä ja tekemisajankohdasta säädetään raakamaidon osalta markkinajärjestelyasetuksen 148 artiklan 2 kohdassa ja muiden maataloustuotteiden osalta 168 artiklan 4 kohdassa. Vaatimusten noudattamisesta vastaa ostaja.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja vaatimuksia ei sovelleta, jos tuottaja kirjallisesti ilmoittaa, ettei kyseisiä vaatimuksia tai osaa niistä ole tietyn sopimuksen osalta tarpeen noudattaa.

Tuottajan ja tuottajaorganisaation oikeudesta vaatia tarjouksen tekemistä kirjallisesti säädetään raakamaidon osalta markkinajärjestelyasetuksen 148 artiklan 1 a kohdassa ja muiden maataloustuotteiden kuin sokerin osalta 168 artiklan 1 a kohdassa."

Elintarvikemarkkinalain vaatimukset toimitussopimusten kirjallisesta muodosta eivät koske ostajana toimivia viranomaisia. Julkisia hankintoja koskevassa sääntelyssä hankintayksikön on kuitenkin otettava huomioon hankintalain 128 §, jonka mukaan hankintayksikön on tehtävä hankintasopimus kirjallisesti.

Ostajien tulee vahvistaa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimitussopimuksia koskevat ehdot kirjallisesti tavarantoimittajan pyynnöstä (elintarvikemarkkinalain 2 g §). Ostajien on otettava huomioon myös elintarvikemarkkinalain 3 §:ssä esitetyt vaatimukset sopimusten vähimmäissisällöstä, kun ne ostavat maataloustuotteita suoraan tuottajilta.

Seuraavat esimerkit koskevat lain soveltamisalaan liittyviä tilanteita suomalaisten viranomaisten toimiessa kaupan osapuolena. Esimerkit ovat yksinkertaistettuja. Ne eivät muodosta tyhjentävää listausta erilaisista lain soveltamistilanteista.

Tuotteet ja soveltamisala

Esimerkki 1

1. Viranomainen ostaa lämmitettäviä peruna- ja lihavalmisteita kouluruokailuun.
2. Lämmitettävät peruna- ja lihavalmisteet ovat lain tarkoittamia elintarvikkeita, mutta ne eivät kuitenkaan ole koulujakelujärjestelmän piiriin kuuluvia tuotteita. Viranomaisen on siten sovellettava näissä hankinnoissa elintarvikemarkkinalain säännöksiä.

Esimerkki 2

1. Kunnan tekninen toimi hankkii viheralueiden istutuksissa käytettäviä kuusen taimia ja ruusuja.
2. Kuusen taimet ja ruusut ovat lain tarkoittamia maataloustuotteita. Toimitussopimuksessa on siten sovellettava elintarvikemarkkinalain säännöksiä.

Esimerkki 3

1. Viranomainen hankkii lain soveltamisalaan kuuluvia elintarvikkeita EU-alueen ulkopuolelta.
2. Riittää, että toinen sopijapuolista (suomalainen viranomainen) on sijoittautunut Euroopan unioniin. Elintarvikemarkkinalain säännöksiä on sovellettava kyseisessä toimitussopimuksessa.

Esimerkki 4

1. Kunta hankkii tuhannella eurolla elintarvikkeita tapahtumassa jaettavaksi.
2. Kyse on hankintalain tarkoittamasta pienhankinnasta. Elintarvikemarkkinalain säännöksiä on noudatettava hankinnan arvosta riippumatta.

Esimerkki 5

1. Toimitussopimus koskee vain vähäiseltä osin elintarvikkeita ja pääasiallisesti muita tuotteita.
2. Lain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osuudella ei ole merkitystä. Toimitussopimuksessa on sovellettava elintarvikkeiden osalta elintarvikemarkkinalain säännöksiä.

Maksuaikaa koskevat menettelyt

Esimerkki 6

1. Kunta hankkii koulujakelujärjestelmään kuuluvia tuotteita, kuten maitoa, hedelmiä tai vihanneksia.
2. Koulujakelujärjestelmään kuuluvien tuotteiden kohdalla ei sovelleta elintarvikemarkkinalain maksuaikaa koskevaa säännöstä (2 a §). Kunnan on sovellettava näissä hankinnoissa muilta osin elintarvikemarkkinalain säännöksiä. Lue lisää koulujakelujärjestelmään kuuluvista tuotteista täältä.