Elintarvikemarkkinalain soveltamisalaan kuuluvat maataloustuotteet ja elintarvikkeet

Elintarvikemarkkinalain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden määrä kasvaa lakimuutoksen myötä. Laissa puhutaan sekä maataloustuotteista että elintarvikkeista.

Elintarvikemarkkinalaissa maataloustuotteilla tarkoitetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jatkossa SEUT) liitteessä I mainittuja tuotteita, lukuun ottamatta kalatuotteita. Kaikista lain tarkoittamista maataloustuotteista ei voi jalostaa elintarvikkeita. Lain soveltamisalaan kuuluu siis myös tuotteita, joita ei voi syödä.

Elintarvikkeilla tarkoitetaan puolestaan liitteessä I lueteltuja kalatuotteita sekä maatalous- ja kalatuotteista jalostettua tuotetta, jota käytetään elintarvikkeena.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden määritelmät perustuvat EU:n hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä annetun direktiivin (633/2019) määritelmiin.

Muualla elintarvikelainsäädännössä esiintyvät elintarvikkeen määritelmät liittyvät erilaisiin tavoitteisiin, kuten elintarviketurvallisuuteen ja terveyteen, eivätkä ne välttämättä vastaa elintarvikemarkkinalain määritelmiä. Muun lainsäädännön perusteella elintarvikkeeksi luokiteltava tuote ei siis välttämättä kuulu elintarvikemarkkinalain soveltamisalaan.

Elintarvikemarkkinalain soveltamisalasta säädetään lain 1 §:ssä:

”Tätä lakia sovelletaan elinkeinonharjoittajien välisiin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kauppaa koskeviin sopimuksiin ja käytäntöihin. Mitä tässä laissa säädetään sopimusehdoista, koskee myös sopimuskäytäntöjä.

Tämän lain 2 a―2 g §:n maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimitussopimuksiin liittyviä säännöksiä sovelletaan, jos tavarantoimittaja on liikevaihdoltaan ostajaa pienempi ja ostajan liikevaihto on vähintään 2 miljoonaa euroa ja ainakin toinen niistä on sijoittautunut Euroopan unioniin. Kyseisiä lainkohtia liikevaihtoa koskevaa vaatimusta lukuun ottamatta sovelletaan myös, kun ostaja on Euroopan unionin alueen viranomainen.

Edellä 2 momentissa mainittuja lainkohtia sovelletaan riippumatta siitä, minkä valtion lakia toimitussopimukseen muutoin sovelletaan, kuitenkin niin, että lainkohtia ei sovelleta, jos tavarantoimittajan vuotuinen liikevaihto on yli 350 000 000 euroa ja ostaja on tätä suurempi ja niin, että 2 b §:ää sovelletaan vain siltä osin kuin kyse on pilaantuvista tuotteista.”

Elintarvikemarkkinalain soveltamisen kannalta maataloustuotteen ja elintarvikkeen välisellä erottelulla on merkitystä erityisesti lain 3 §:n kohdalla. Kyseisessä pykälässä säädetään maataloustuotteiden toimitussopimusten kirjallisuus- ja vähimmäissisältövaatimuksista. Nämä vaatimukset eivät siis koske elintarvikkeita.

3 § Maataloustuotteiden toimitusta koskevien sopimusten ja tarjousten tekeminen:

”Sopimus, joka koskee maataloustuotteiden toimittamista tuottajalta keskisuurelle tai sitä suuremmalle elintarviketeollisuuden taikka tukku- tai vähittäiskaupan yritykselle, on tehtävä kirjallisesti, jollei kyse ole sokerista tai markkinajärjestelyasetuksen 148 artiklan 3 kohdassa tai 168 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta osuuskunnan jäsenen toimituksesta osuuskunnalle. Sopimusten vähimmäissisällöstä ja tekemisajankohdasta säädetään raakamaidon osalta markkinajärjestelyasetuksen 148 artiklan 2 kohdassa ja muiden maataloustuotteiden osalta 168 artiklan 4 kohdassa. Vaatimusten noudattamisesta vastaa ostaja.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja vaatimuksia ei sovelleta, jos tuottaja kirjallisesti ilmoittaa, ettei kyseisiä vaatimuksia tai osaa niistä ole tietyn sopimuksen osalta tarpeen noudattaa.

Tuottajan ja tuottajaorganisaation oikeudesta vaatia tarjouksen tekemistä kirjallisesti säädetään raakamaidon osalta markkinajärjestelyasetuksen 148 artiklan 1 a kohdassa ja muiden maataloustuotteiden kuin sokerin osalta 168 artiklan 1 a kohdassa.”

Miten selvitän, kuuluuko tuote elintarvikemarkkinalain soveltamisalaan?
  1. Katso Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteen I maataloustuotteiden ryhmistä, mihin ryhmään tuote kuuluu.

  2. Liitteessä I mainitut numerokoodit (esimerkiksi ryhmä ”10 vilja”) perustuvat tullitoiminnassa käytettävään Euroopan yhteisön yhdistettyyn nimikkeistöön, josta käytetään lyhennettä CN-nimikkeistö (Combined Nomenclature).

  3. Se, onko tuote maataloustuote, voidaan selvittää vertaamalla liitteessä I mainittuja koodeja tarkkoihin CN-koodeihin. Pääryhmien koodit saattavat muuttua, joten myös otsikkotekstejä on verrattava toisiinsa. Ryhmään kuuluvat tarkat tuotteet tulee selvittää vuosittain päivittyvästä CN-nimikkeistöstä.

    Esimerkiksi ryhmään ”6. elävät puut ja muut elävät kasvit” kuuluu paljon erilaisia tuotteita, jotka eivät selviä vain liitteen I ryhmän nimikettä katsomalla.

  4. Tarkimmat määrittelyt CN-nimikkeistön tuotteista on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 119, 29.3.2019, s. 1–422).

  5. Tuote kuuluu elintarvikemarkkinalain soveltamisalaan elintarvikkeena, jos se on kalatuote taikka jalostettu käytettäväksi elintarvikkeena liitteen I maatalous- tai kalatuotteista (esim. valmisateria). Elintarvikkeiden toimitussopimusten on tässä tapauksessa oltava elintarvikemarkkinalain säännösten mukaisia.
Miten tavarantoimittajan ja ostajan liikevaihto vaikuttaa lain soveltamiseen?

Elintarvikemarkkinalain soveltamisessa on kiinnitettävä huomiota myös muihin lain 1 §:ssä säädettyihin edellytyksiin, kuten tavarantoimittajan ja ostajan liikevaihtoon.Lain tarkoituksena on suojata neuvotteluvoimaltaan heikompia tavarantoimittajia.
Neuvotteluvoimaa arvioidaan tavarantoimittajien ja ostajien liikevaihtojen avulla. Kun kyseessä on julkisen sektorin toimija, liikevaihtoa ei oteta huomioon.

Elintarvikemarkkinalakia sovelletaan ainoastaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa. Lakia ei siis sovelleta elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin.

Seuraavat kuvaukset ovat yksinkertaistettuja esimerkkejä. Ne eivät ole tyhjentävä listaus erilaisista lain soveltamistilanteista.

Esimerkki 1

  1. Myyjä, jonka liikevaihto on 100 000 euroa, toimittaa perunoita ostajalle, jonka liikevaihto on 2 100 000 euroa.
  2. Peruna on lain tarkoittama maataloustuote. Tilanteessa täyttyvät myös muut lain soveltamisen edellytykset.
  3. Elintarvikemarkkinalain säännöksiä on noudatettava elinkeinonharjoittajien välisessä perunoiden toimitusta koskevassa sopimuksessa.

Esimerkki 2

  1. Myyjä, jonka liikevaihto on 2 100 000 euroa, toimittaa ohraa ostajalle, jonka liikevaihto on 500 000 euroa.
  2. Ohra on lain tarkoittama maataloustuote.
  3. Elintarvikemarkkinalakia ei kuitenkaan sovelleta osapuolten väliseen ohran toimitusta koskevaan sopimukseen, sillä tavarantoimittaja on liikevaihdoltaan ostajaa suurempi.

Esimerkki 3

  1. Myyjä, jonka liikevaihto on 1 000 000 euroa, toimittaa lähdevettä ostajalle, jonka liikevaihto on 30 000 000 euroa.
  2. Lähdevesi tai vesi ei ole lain tarkoittama maataloustuote eikä siten myöskään elintarvike.
  3. Elintarvikemarkkinalakia ei sovelleta osapuolten välillä lähdeveden toimitusta koskevissa sopimuksissa.
  4. Mikäli kyseessä on kuitenkin luontaisella aromilla (esimerkiksi vadelmalla) maustettu vesi, sovelletaan elintarvikemarkkinalakia tällaisen veden toimitusta koskeviin sopimuksiin.

Esimerkki 4

  1. Myyjä, jonka liikevaihto on 2 000 000 toimittaa lämpimiä aterioita viranomaiselle, joka myy aterioita edelleen kuluttajille.
  2. Lämpimät ateriat ovat lain tarkoittamia elintarvikkeita, sillä niiden valmistamiseen on käytetty lain tarkoittamia maataloustuotteita.
  3. Elintarvikemarkkinalakia sovelletaan myyjän ja viranomaisen välillä. Lain liikevaihtoa koskevia vaatimuksia ei oteta huomioon, kun viranomainen toimii ostajana.
  4. Elintarvikemarkkinalakia ei sovelleta viranomaisen ja kuluttajien välillä tapahtuvassa kaupankäynnissä.

Esimerkki 5

  1. Kuluttaja ostaa päivittäistavarakaupan verkkokaupasta elintarvikkeita.
  2. Elintarvikemarkkinalakia ei sovelleta elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välillä tapahtuvassa kaupankäynnissä.

Esimerkki 6

  1. Maatalouskauppa myy maatilalle lannoitteita.
  2. Lannoite ei ole elintarvikemarkkinalain tarkoittama maataloustuote eikä siten myöskään elintarvike.
  3. Elintarvikemarkkinalakia ei sovelleta lannoitteita koskevissa sopimuksissa.


Liikevaihto ja elintarvikemarkkinalain soveltaminen

Mitkä juomat kuuluvat elintarvikemarkkinalain soveltamisalaan?
SEUT liitteessä I mainittuihin maataloustuotteisiin kuuluu erilaisia juomia. Juomat voivat olla myös elintarvikemarkkinalain tarkoittamia elintarvikkeita. Suurin osa juomista kuuluu elintarvikemarkkinalain soveltamisalaan joko maataloustuotteena tai elintarvikkeena.

Alkoholijuomien osalta elintarvikemarkkinalakia sovelletaan esimerkiksi viineihin, rypälemehuihin, siidereihin, omenaviiniin, päärynäviiniin, sakeen ja simaan, koska ne ovat maataloustuotteita. Oluet, väkevät alkoholijuomat, juomasekoitukset, kuten lonkero, sekä monet muut alkoholia sisältävät juomat kuuluvat lain soveltamisalaan elintarvikkeina. Vesi ei ole lain tarkoittama maataloustuote eikä veden kauppaa koskeviin sopimuksiin sovelleta elintarvikemarkkinalakia. Lue lisää lain soveltamisalaan kuuluvista juomista. 

Mitkä muut tuotteet kuuluvat elintarvikemarkkinalain soveltamisalaan?

Lain soveltamisalaan kuuluviksi maataloustuotteiksi luetaan jatkossa myös tuotteita, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. Tällaisia lain soveltamisalaan kuuluvia tuotteita ovat esimerkiksi:

  • sipulit, juuri- ja varsimukulat sekä juurakot, lepotilassa olevat, kasvavat tai kukkivat; sikurit elävinä kasveina tai juurina (CN-nimike 06.01),

  • nuoret siemenistä kasvatetut havu- ja lehtipuuntaimet, joita tavallisesti käytetään metsänistutukseen (CN-nimike 0602 90 41),

  • leikkokukat ja kukannuput, jollaiset soveltuvat kukkakimppuihin tai koristetarkoituksiin, tuoreet, kuivatut, värjätyt, valkaistut, kyllästetyt tai muulla tavalla valmistetut (CN-nimike 06.03),

  • kylvämiseen tarkoitetut siemenet ja siemenvilja (katso muun muassa CN-nimikkeet 07.13, 1001 91 20, 12.09),

    • Kylvämiseen tarkoitetut siemenet ja siemenvilja ovat viljelyyn tarkoitettuja tuotteita, kasvinjalostustyön tuloksia, ja yleensä tunnistettavissa pakkauksistaan (esimerkiksi säkit, joissa on käyttötarkoituksen ilmaiseva etiketti) sekä tavallista korkeammasta hinnasta.

  • kasvit ja kasvinosat (myös siemenet ja hedelmät), jollaisia käytetään pääasiassa hajusteisiin, farmaseuttisiin tuotteisiin, hyönteisten ja sienitautien torjunta-aineisiin, tai niiden kaltaisiin tuotteisiin, sekä tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt tai kuivatut, myös paloitellut, murskatut tai jauhetut (CN-nimike 12.11),

    • Katso listaus nimikkeeseen 12.11 kuuluvista tuotteista harmonoidun järjestelmän yleisistä tulkintasäännöistä – osa 1, ryhmät 1–28, s. 308–310. Listaus ei ole tyhjentävä.

  • valmistamattomat oljet ja akanat, myös silputut, jauhetut, puristetut tai pelleteiksi valmistetut (CN-nimike 12.13),

    • Tähän nimikkeeseen kuuluvat oljet ja akanat valmistamattomina, sellaisina kuin ne saadaan viljan puinnissa, tai silputtuina, jauhettuina, puristettuina tai pelleteiksi valmistettuina (toisin sanoen agglomeroitu puristamalla kokoon joko sellaisenaan tai lisäämällä enintään kolme painoprosenttia sideainetta), mutta ei enempää valmistettuina.

  • SEUT liitteessä I mainituista maataloustuotteista valmistettu etyylialkoholi, myös denaturoitu, väkevyydestä riippumatta (CN-nimikkeet 22.07 ja 22.08),

    • HUOM! Näiden tuotteiden CN-nimikkeet poikkeavat SEUT liitteessä I mainituista nimikkeistä.

    • HUOM! SEUT liitteessä I tehty rajaus: jotta etanoli kuuluisi lain soveltamisalaan, se on tullut valmistaa SEUT liitteessä I tarkoitetuista maataloustuotteista, esimerkiksi perunasta, viljasta, maissista tai sokeriruo’osta.

    • HUOM! myös denaturoitu etanoli kuuluu lain soveltamisalaan.

  • etikka ja etikkahaposta valmistetut etikankorvikkeet (CN-nimike 22.09),

    • HUOM! Näiden tuotteiden CN-nimike poikkeaa SEUT liitteessä I mainitusta nimikkeestä.

  • valmisteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan (CN-nimike 23.09)

    • Koiran- ja kissanruoat vähittäismyyntipakkauksissa (CN-nimike 2309 10 11).

Edellä mainitut tuotteet ovat esimerkkejä, eikä kyseessä ole tyhjentävä luettelo tuotteista.