Elintarvikelisäaineet ovat aineita, joita ei yleensä kuluteta varsinaisina elintarvikkeina vaan ne lisätään tarkoituksellisesti elintarvikkeisiin jotakin teknologista tarkoitusta varten, esimerkiksi elintarvikkeiden säilyvyyden takaamiseksi.
Elintarvikealan toimijan tulee tunnistaa ja hallita elintarvikelainsäädännössä lisäaineille ja niiden käytölle säädetyt vaatimukset. Määräystenmukaisuuden varmistamisen tulee olla osa toimijan omavalvontaa.
Kuluttaja saa tiedot elintarvikkeeseen käytetyistä lisäaineista elintarvikkeen pakkausmerkinnöistä. Valmistus- ja lisäaineet on mainittu ainesosaluettelossa painon mukaan alenevassa järjestyksessä. Lisäaineet ilmoitetaan käyttötarkoitusta osoittavan ryhmänimen lisäksi lisäaineen nimellä tai numerotunnuksella, E-koodilla.
Esimerkiksi: säilöntäaine (sorbiinihappo) tai säilöntäaine (E200).
E-koodijärjestelmä on alunperin kehitetty Euroopan unionissa. E-kirjain numeron edessä merkitsee, että Euroopan unioni on arvioinut kyseessä olevan lisäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön.
Lisäaineiden turvallisuusarviointi
Elintarvikkeiden valmistuksessa saa käyttää vain hyväksyttyjä lisäaineita. Lisäaineen on läpikäytävä perusteellinen turvallisuusarviointi, ennen kuin se hyväksytään käyttöön. EU:ssa elintarvikelisäaineiden turvallisuutta arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA (European Food Safety Authority).
Turvallisuusarvioinnin perusteella määritetään aineen ADI (Acceptable Daily Intake) –arvo, joka tarkoittaa päivittäistä hyväksyttävää enimmäissaantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa ja vuorokautta kohden. ADI-arvot pätevät niin aikuisille kuin lapsille.
ADI-arvoja käytetään apuvälineenä, kun lainsäädännössä määrätään, missä elintarvikkeissa ja miten paljon kutakin lisäainetta saa käyttää. Tällä pyritään siihen, ettei yksittäisen lisäaineen määrä ylitä hyväksyttävää saantirajaa tavanomaisessa ruokavaliossa. Käytännössä ADI-arvo ylittyy vain silloin, jos yksittäistä lisäainepitoista elintarviketta nautitaan suuria määriä kerralla tai jos lisäainepitoisten elintarvikkeiden osuus kokonaisruokavaliosta on suuri.
Elintarvikelisäaineiden ja vierasaineiden ero
Lisäaineet lisätään tarkoituksella elintarvikkeeseen ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Elintarvikelisäaineiden turvallisuus ja käyttötarve arvioidaan ennen kuin ne hyväksytään käyttöön ja niiden käytöstä määrätään lainsäädännössä. Lisäaineiden käytöstä elintarvikkeen valmistuksessa pitää ilmoittaa pakkausmerkinnöissä.
Vierasaineita ei lisätä tarkoituksella elintarvikkeeseen, vaan ne ovat aina ei-toivottuja ja joutuvat elintarvikkeeseen esimerkiksi ympäristösaasteena (lyijy, kadmium, PCB) tai pilaantumisen seurauksena (homemyrkyt). Vierasaineet voivat tehdä elintarvikkeesta ihmisen terveydelle vahingollisen tai elintarvikkeeksi kelpaamattoman. Tämän vuoksi elintarvikkeissa esiintyville vierasaineille on asetettu sallitut enimmäismäärät, joiden noudattamista viranomaiset valvovat.