Aspartaami (E951) on erittäin vähän energiaa sisältävä keinotekoinen makeutusaine, joka koostuu kahdesta elimistössä tavallisesti esiintyvästä aminohaposta, asparagiinihaposta ja fenyylialaniinista. Aminohapot ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat proteiinien rakennusaineita. Aspartaami on 100-200 kertaa makeampi kuin tavallinen sokeri. Se ei kestä kuumentamista. Aspartaamin hajoamistuotteet ovat asparagiinihappo, fenyylialaniini ja metanoli. Hajoamistuotteena syntyvä metanoli metaboloituu nopeasti ja mitattavia pitoisuuksia veressä on ainoastaan, jos aspartaamia nautitaan runsaasti eli yli 50 mg ruumiin painokiloa kohden.
Aspartaamia sisältävissä tuotteissa pitää olla merkintä "sisältää fenyylialaniinin lähteen". Kyseinen merkintä on varoituksena PKU-tautia sairastaville. PKU-tauti eli fenyyliketonuria on Suomessa erittäin harvinainen aineenvaihduntasairaus. PKU-tautia sairastavien on noudatettava tarkkaa ruokavaliota, joista on poistettu muun muassa fenyylialaniinia sisältävät soija sekä naudan liha ja maksa. Tarkempia tietoja ruokavalio-ohjeista saa Väestöliiton perinnöllisyysklinikalta.
Aspartaamin turvallisuusarviot
Elintarvikelisäaineiden turvallisuusarviointi on Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n tehtävä. Se on julkaissut aspartaamin turvallisuudesta arviot vuosina 2006, 2009, 2011 ja 2013.
Ennen EFSAn perustamista turvallisuusarviointityö kuului Euroopan elintarvikealan tiedekomitealle SCF (Scientific Committee for Food). Se on julkaissut aspartaamista turvallisuusarviot vuosina 1984, 1987, 1988 ja 2002.
SCF antoi vuoden 1984 lausunnossaan aspartaamin hyväksyttäväksi päiväsaanniksi (ADI) 40 mg painokiloa kohden päivässä. EFSA on lausunnoissaan vuosina 2006, 2009, 2011 ja 2013 todennut, ettei aspartaamia koskevissa tutkimuksissa ole tullut esille mitään sellaista, jonka vuoksi nykyistä ADI-arvoa olisi syytä muuttaa.