Kontaktimateriaalin tulee olla kemialliselta ja mikrobiologiselta laadultaan turvallisia ja muuten lainsäädännön vaatimusten mukaisia. Turvallisuuteen liittyy myös se, että kontaktimateriaalit ovat jäljitettävissä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tiedetään, mistä kontaktimateriaaleja on hankittu, mihin ja milloin niitä on käytetty tai minne niitä on jatkotoimitettu.
Kontaktimateriaalien turvallisuus ja vaatimustenmukaisuus muodostuu useasta eri tekijästä, joiden kaikkien on toteuduttava. Turvallisuuden varmistamisessa on jokaisella toimitusketjun toimijalla oma roolinsa ja vastuunsa. Päävastuu materiaalin yleisellä turvallisuudella ja vaatimustenmukaisuudella on kontaktimateriaalitoimijalla, joka valmistaa, maahantuo tai jakelee/markkinoi kontaktimateriaaleja.
Kontaktimateriaalin kemiallinen koostumus tulee olla mahdollisimman pysyvä (inertti). Niistä ei saa siirtyä elintarvikkeeseen niiden ainesosia sellaisia määriä, että elintarvike muuttuisi ihmisen terveydelle vaaralliseksi. Myöskään elintarvikkeen koostumus tai sen aistinvaraiset ominaisuudet (haju ja maku, ulkonäkö) eivät saa muuttua ei-toivotulla tavalla kontaktimateriaalin vaikutuksesta.
Oleellista turvallisuuden varmistamisessa on vaatimustenmukaisuuslausuntojen ja tutkimustuloksissa esitettyjen tietojen siirtäminen eteenpäin toimitusketjussa.
Kehysasetuksen 1035/2004 mukaan oleellinen ja ajan tasalla oleva tieto tulee välittää toimitusketjussa eteenpäin Asiakirjoissa lainsäädäntöviittaukset tulee esittää perustuen viimeisimpään, sillä hetkellä voimassa olevaan, lainsäädäntöön (huomioiden muutokset). Tuotteen kemiallisen koostumuksen kannalta keskeiset rajoitukset käyttöolosuhteille, kuten kosketusaikaa, lämmönkestoa ja sallittuja loppukäyttösovelluksia koskevat rajoitukset tulee kertoa.
- Oman prosessin ja tuotteen hallintaa
- lainsäädännön tuntemusta, myös materiaalikohtaiset säädösten tuntemista
- riittäviä tietoja käytetyistä raaka-aineista/materiaaleista;
- dokumentaation hallintaa ja jäljitettävyyden varmistamista - myös asiakirjojen kuten tutkimustulosten ja vaatimustenmukaisuusilmoitusten tulee olla yhdistettävissä toisiinsa luotettavalla tavalla
- materiaalien ja tarvikkeiden vaatimustenmukaisuuden testausta
- riskinarviointia
- tietojen ylläpitoa ja ajanmukaisuudesta varmistumista.
Kemiallinen turvallisuus osoitetaan yritysten välisessä kaupassa materiaalien ja tarvikkeiden elintarvikekelpoisuudesta kertovilla asiakirjoilla kuten vaatimustenmukaisuusilmoituksella, tutkimustuloksilla ja/tai riskinarvioinnin tuloksilla. Asiakirjoista tulee käydä ilmi, mihin lainsäädäntöön, suosituksiin tai riskinarviointiin materiaalien tai tarvikkeiden turvallisuus ja vaatimustenmukaisuus perustuu.
Jotta kuluttaja tunnistaisi kaupassa materialit ja tarvikkeet, joita voi käyttää kosketuksessa elintarvikkeeseen, on niihin merkittävä selkeästi elintarvikekäyttöä koskevat merkinnät. Kemiallisen turvallisuuden säilymisen varmistamiseksi kuluttajalle annetaan pakkausmerkinnöissä myös käyttöohjeet materiaalin tai tarvikkeen turvalliseen käyttöön.
Kontaktimateriaalien pakkausmerkintävaatimuksista (kuluttajapakkaukset) on säädetty kontaktimateriaaleja koskevassa kehysasetuksessa 1935/2004 (artikla 15).
Elintarvikeyritysten ja kuluttajan vastuulle jää kontaktimateriaalien pakkausmerkinnöissä tai asiakirjoissa annettujen käyttöohjeiden noudattaminen ja siltä osin kuluttaja tai elintarvikeyritys, joka yhdistää kontaktimateriaalin ja elintarvikkeen, vastaa viime kädessä siitä, että käytettävä kontaktimateriaali soveltuu aiottuun käyttöön. Elintarviketoimijan kontaktimateriaaleja koskevista omavalvontavelvoitteista on kerrottu tarkemmin kohdassa ”Elintarviketoimijan omavalvonta”.