Saksan viranomaisten riskinarviointilaitoksen BfR:n julkaisemia kysymyksiä ja vastauksia koskien mehiläisvahakankaita.
Voiko mehiläisvahaa käyttää juuston kuorena ja mitä vaatimuksia sen tulee täyttää?
Mehiläisvahan käyttö on sallittu lisäaineena (E901) joidenkin elintarvikkeiden syötävänä pinnoitteena ja kiillotusaineena. Jos kyse on syötävästä kuoresta, siihen ei sovelleta kontaktimateriaaleja koskevaa lainsäädäntöä. Jos mehiläisvahaa käytetään suojaamaan juustoa eikä sitä ole tarkoitus syödä, kyse on kontaktimateriaalista, jonka on täytettävä EU-asetuksen 1935/2004 asettamat vaatimukset. Materiaalikohtaista lainsäädäntöä mehiläisvahasta valmistetuille kontaktimateriaaleille ei ole.
Kontaktimateriaalina käytettävästä mehiläisvahasta tulee varmistaa, ettei se sisällä torjunta-aineita kuten esim. punkintorjunta-aineita, jos sellaisia on käytetty mehiläistarhauksessa. Torjunta-aineet jäävät helposti vahaan ja siirtyvät sitten jääminä elintarvikkeeseen.
Mehiläisvahasta (kuten muistakin kontaktimateriaaleista) pitää pyytää sen tuottajalta vaatimustenmukaisuutta osoittavat asiakirjat, joista käy ilmi mehiläisvahan koostumus ja se ettei se sisällä epäpuhtauksia. Erityisesti tarkkana kannattaa olla maahantuodun mehiläisvahan puhtauden suhteen. On käynyt ilmi, että mehiläisvahaa on joissain tapauksissa jatkettu parafiiniöljyllä, joka sisältää ihmisen terveydelle haitallisia mineraaliöljyjä (MOSH ja MOAH).
Haluaisin valmistaa myyntiin mehiläisvahalla päällystettyjä kangassuojia, jotka on tarkoitettu ruuan suojaamiseen esim. jääkaapissa tai eväsleivissä. Onko tällaiselle mehiläisvahakankaalle puhtausvaatimuksia tms. joilla osoittaa tuotteen vaatimustenmukaisuus ja turvallisuus?
Mehiläisvahalla päällystetyille kankaille ei, eikä kankaille muutenkaan, ole materiaalikohtaista erityislainsäädäntöä. Sen vuoksi näiden tuotteiden turvallisuuden ja muun vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi ei ole erityisiä sääntöjä. Vaatimustenmukaisuusilmoituksen laatimiseen voi käyttää Ruokaviraston yleistä vaatimustenmukaisuusilmoituksen ohjetta. elintarvikkeet/elintarvikeala/elintarvikekontaktimateriaalit/kontaktimateriaalien-turvallisuus-ja-muu-vaatimustenmukaisuus/vaatimustenmukaisuutta-osoittavat-asiakirjat/
Mehiläisvahan osalta pitää olla selvillä esim. sen alkuperä (jäljitettävyys). Jos mehiläisvahalla päällystettyjen pakkausmateriaalien valmistaja on itse myös mehiläisvahan tuottaja, niin silloin alkuperä on varmasti tiedossa. Jos mehiläisvahaa ostetaan muualta, sen alkuperä ja puhtaus tulee selvittää (katso edellinen kysymys ja vastaus).
Kankaissa huolta aiheuttavat erilaiset kankaiden käsittelyaineet, mitä on voitu sen valmistuksessa käyttää. Valmistajan tulee olla selvillä kankaan koostumuksesta ja pyytää siitä sen toimittajalta vaatimustenmukaisuusilmoitus, jossa todetaan että se täyttää asetuksen 1935/2004 vaatimukset. Kankaan toimittajalta pitää saada selvitys siitä, millä aineilla kangas on käsitelty ja siihen liittyen mehiläisvahakankaan valmistaja voi joutua selvittämään myös tutkimuksilla laboratoriossa, onko mahdollista, että kankaan ainesosia siirtyy elintarvikkeeseen.
Tutkimukset tulee tehdä valmiille tuotteille niissä olosuhteissa (elintarviketyyppi, lämpötila, kosketusaika), joissa mehiläisvahalla kosketukseen tuleva kangas on tarkoitus olla elintarvikekosketuksessa. Yleensä testit teetetään pahimmassa mahdollisessa elintarvikekosketuksessa, niin materiaalille saadaan mahdollisimman laajat käyttöolosuhteet.
Kun raaka-aineet ovat tiedossa ja omat tutkimukset tehty, voi valmistaja kirjoittaa tuotteelle vaatimustenmukaisuusilmoituksen.
Mehiläisvahakankaan käyttötarkoitus ja sallitut kosketusolosuhteet sekä puhdistusohjeet tulee ilmoittaa pakkausmerkinnöissä. On tärkeää, että kuluttaja osaa puhdistaa mehiläisvahakankaan oikealla tavalla ettei sen käytöstä aiheudu mikrobiologista haittaa elintarvikkeille.