Mistä voin kysyä apuja sen selvittämiseksi, mitä testejä valmistamalleni kontaktimateriaalille on teetettävä vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi?
Materiaalikohtainen lainsäädäntö tai valittu turvallisuusreferenssi määrittelee pitkälti sen, mitä tutkimuksia valmistajan tulee tuotteestaan teettää. Valmistajan vastuulla on tietää valmistamansa kontaktimateriaalin koostumus ja materiaalia koskeva lainsäädäntö ja osata määritellä, mitä tutkimuksia vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi on teetettävä. Alan konsultit ja laboratoriot, jotka ovat perehtyneet kontaktimateriaalien tutkimiseen, myyvät myös asiantuntemustaan tutkimusten suhteen. Se kuitenkin edellyttää sitä, että konsultilla tai laboratoriolla on käytössään kaikki tarvittavat tiedot kontaktimateriaalin raaka-aineista ja valmistusprosessissa käytetyistä prosessikemikaaleista.
Miten lasketaan migraation määrä saman muotoisille, samasta materiaalista valmistetuille ja samalla tavalla valmistetuille eri kokoisille kontaktimateriaaleille?
Samasta materiaalista valmistetuista, samanmuotoisista astioista testataan sen astian migraatio, jossa pinta-alan suhde astian tilavuuteen on suurin, eli pienimmän astian migraatio. Migraation määrä on tässä pienimmässä astiassa suurin. Tätä asiaa havainnollistaa seuraava kuva:
Mitä tarkoitetaan vaatimustenmukaisuuden osoittamistutkimuksissa käytetyn muovisen pakkausmateriaalin pinta-alan suhteella tilavuuteen?
Tällä pinta-alan suhteella tilavuuteen tarkoitetaan sitä suhdetta, joka on valittu muovimateriaalin kokonaismigraatiotesteihin. Kokonaismigraatio ilmoitetaan mg/dm2 materiaalia kohti. Muoviasetuksessa on säädetty suhdeluku 60 mg/kg = 10mg/dm2. Tämä tarkoittaa sitä, että 1 kg elintarviketta on pakattu kuution muotoiseen astiaan, jossa jokaisen sivun pinta-ala on 1 dm2 eli kokonaisuudessaan elintarvike (1 kg) on kosketuksessa kuuteen 1 dm2 kokoiseen materiaalipintaan. Kokonaismigraatiotesteissä käytetään yleisesti pinta-alan ja tilavuuden suhdelukua 6.
Milloin muovimateriaalin tutkimukset voidaan korvata matemaattisilla laskelmilla?
Muovimateriaalien migraatiotestit voidaan tietyissä tapauksissa korvata matemaattisilla laskelmilla tai mallintamisella. Tyypillisimmin muovimateriaalien sisältämien yksittäisten aineiden ominaismigraatiotutkimuksia korvataan osittain matemaattisilla laskelmilla. Tällöin selvitetään laskennallisesti, pysyykö migraatio muoviasetuksessa asetettujen raja-arvojen alapuolella, vaikka kaikki materiaalin sisältämä aine migratoituisi. Suositeltava tapa on se, että selvitetään ensin laskennallisesti nämä migraatioiden ”worst case” tapaukset ja sitten teetetään tutkimukset niistä tuotteista, joissa aineiden laskennallinen migraatio lähentelee raja-arvoa.
Mitä kuitupohjaisistä kontaktimateriaaleista pitää tutkia?
Paperilla ja kartongilla ei ole materiaalikohtaista lainsäädäntöä ja sen vuoksi riippuu pitkälti siitä, minkä säädöksen/viranomaissuosituksen toimija on valinnut turvallisuusreferenssiksi.
Kuitumateriaaleilla testit riippuvat oleellisesti myös siitä, onko kyse neitseellisestä materiaalista vai kierrätysmateriaalista. Myös se, mitä turvallisuusreferenssiä käyttää, vaikuttaa siihen, mitä pitää tutkia. Viranomainen voi ohjeistaa tutkimuksia esim. Thema Nord paper and board julkaisun pohjalta. Siinä on annettu raja-arvoja yksittäisille haitallisille ainesosille ja huomioitu erikseen neitseellisestä ja kierrätysmateriaalista valmistettu paperi ja kartonki. Jos turvallisuusreferenssinä on BfR:n paperi- ja kartonkisuositus, on tutkimukset teetettävä niissä annettuihin raja-arvoihin perustuen.
KTM:n päätös 268/1992 on kaikkia kontaktimateriaaleja velvoittavaa kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaiset raskasmetallisiirtymien raja-arvot pitää alittua kontaktimateriaaleissa. Sitä ei kuitenkaan sovelleta paperiin tai kartonkiin, joka on laillisesti markkinoilla jossain muussa EU-maassa.
Tuleeko sellusta tutkia dioksidi?
Koska materiaalikohtaista EU- tai kansallista lainsäädäntöä ei ole kuitumateriaaleille, ei myöskään välttämättömistä tutkimuksista ole säädetty. Pohjoismaisena yhteistyönä tehty Thema Nord Paper and Board- julkaisun mukaan dioksiinien testaus vaaditaan vain alkuainekloorilla valkaistulle paperille ja kartongille, jolloin raja-arvona voidaan käyttää 120 pg TEQ/1 kg elintarviketta tai elintarvikesimulanttia.
Mitä raja-arvoja sellulle käytetään lyijyn, elohopean ja kadmiumin suhteen? Samoja kuin kartongille?
Sellu on niin sanottu välimateriaali, jota koskevat samat säädökset kuin paperia ja kartonkia. Eli käytännössä asetuksen 1935/2004 vaatimusten täyttyminen. Materiaalikohtaista lainsäädäntöä ei tällä hetkellä ole EU-tasolla. Yleensä toimijat perustelevat säädöksen 1935/2004 vaatimusten täyttymisen jollain suosituksella esimerkiksi BfR:n suosituksella. Jos toimija antaa vakuutuksen, että sellu täyttää BfR:n suositukset, tulee myös raja-arvot eri tutkimusparametreille hakea sieltä. Suomessa on edelleen voimassa kansallinen raskasmetallisäädös 268/1992 (KTM), joka koskee kaikkia elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia materiaaleja ja tarvikkeita. Siinä annetaan raja-arvot materiaalien sisältämän lyijyn, kadmiumin, kromin ja nikkelin siirtymälle. Siinä on annettu myös tiukemmat säännöt lasten tarvikkeiden sisältämille raskasmetalleille. Sitä sovelletaan Suomessa valmistettaviin kontaktimateriaaleihin sekä suoraan kolmansista maista tuleviin kontaktimateriaaleihin.
Kuinka iso määrä bakteereita on terveyden kannalta haitallista paperissa ja kartongissa?
Paperin ja kartongin yleiselle mikrobiologiselle laadulle ei ole olemassa lainsäädännöllisiä raja-arvoja. Paperissa tai kartongissa esiintyvien mikrobien merkitys riippuu oleellisesti elintarvikkeesta, jonka kanssa materiaali tulee kosketukseen: Ovatko elintarvikkeen olosuhteet otolliset pakkauksessa olevien mikrobien lisääntymiselle. Esim. kosteassa elintarvikkeessa mahdollisuus mikrobien lisääntymiseen on suurempi kuin kuivassa elintarvikkeessa.
Myös sillä on suuri merkitys, mitä mahdolliset mikrobit ovat. Patogeenisten eli tautia aiheuttavien mikrobien esiintymistä ei yleensä hyväksytä ja mikrobien määrän rajoittamisessa tuleekin keskittyä yleistä hygieniaa kuvaavien mikrobien sijaan tautia aiheuttavien ja toksiinia tuottavien mikrobien määrän rajoittamiseen. Otollisissa olosuhteissa (lämpö, valo, kosteus) ne voivat lisääntyä nopeastikin sellaisiin määriin, että ne voivat sairastuttaa ihmisiä.
Mitä syitä voi olla mikrobimäärän kasvuun paperissa tai kartongissa?
Paperilla ja kartongilla suuri mikrobien määrä voi viitata materiaalin jälkisaastumiseen. Esim. erilaiset paperin pinnoiteaineet ja liimat voivat toimia kasvualustana mikrobeille. Myös paperin käsittelyllä jatkojalostuksen aikana on suuri merkitys mikrobiologiselle puhtaudelle.
Yleisesti voidaan todeta, että kierrätyskuidun käyttöön liittyy aina suurempi riski materiaalin mikrobiologiseen epäpuhtauteen kuin käytettäessä neitseellistä kuitua. On tärkeää käyttää vain valikoiduista lähteistä saatavaa kierrätyskuitua, jotta lopputuotteen mikrobiologinen laatu saadaan mahdollisimman hyväksi.
Onko kuorimattomien hedelmien ja vihannesten pakkaamiseen tarkoitetut muoviset astiat testattava kokonaismigraation ja ominaismigraatioiden osalta?
Alunperin muoviasetus 10/2011 ei sisältänyt vaatimusta testata muovimateriaalia, joka tulee kosketukseen kuorimattomien vihannesten ja hedelmien kanssa, mutta siihen on tullut muutos vuonna 2016. Muoviasetuksen muutoksessa 2016/1416 käsitellään kuorimattomien hedelmien ja vihannesten kanssa kosketukseen tulevien muovimateriaalien testausta. Ne pitää testata simulantilla E. Niille on lisätty liitteen III taulukkoon 2 elintarvikesimulantti E korjauskertoimella 10 (sivulla 36): eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32016R1416&from=EN
Täytyykö kaikki kontaktimateriaalit tutkia KTM 268/1992 mukaisesti niiden raskasmetallisiirtymien suhteen?
KTMp 268/1992 vaatimukset koskevat kaikkia kontaktimateriaaleja riippumatta materiaalin laadusta.
EU:n sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteiden poistamista. Tästä syystä em. raskasmetallipäätöstä sovelletaan vain harmonisoimattomiin Suomessa valmistettuihin tai suoraan kolmansista maihin tuotuihin kontaktimateriaaleihin. Päätöstä ei sovelleta toisesta EU:n jäsenvaltiosta tuotaviin kontaktimateriaaleihin, jotka ovat todistetusti laillisesti markkinoilla tässä maassa.
Riittävätkö EU-pakkausjätedirektiivin (94/62/EY) mukaiset raskasmetallimääritykset takaamaan, että elintarvikekontaktimateriaalista ei siirry raskasmetalleja ruokaan?
Eivät riitä. EU:n pakkausjätedirektiivissä ei ole otettu huomioon elintarviketurvallisuutta vaan siinä annetut raja-arvot perustuvat ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin. Elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi ko. raja-arvot ovat liian korkeat.
Minkälaisia omavalvontanäytteitä ja millä tiheydellä elintarvikekeramiikan valmistajalta edellytetään? Mitä muuta keramiikan valmistajan omavalvonta pitää sisällään?
Keramiikan valmistajalta edellytetään KTM:n asetuksen 165/2006 mukaista näytteenottoa lyijyn ja kadmiumin siirtymän selvittämiseksi. Tutkimuksiin tulisi sisällyttää myös kansallisesta raskasmetallisäädöksestä 268/1992 tulevien nikkelin ja kromin migraation tutkiminen.
Tutkimukset voidaan toteuttaa ns. worst case –periaatteella. Eli tutkia samanmuotoisista astioista pienin. Tämä tutkimus kattaa sitten myös muut samanmuotoiset, samoista raaka-aineista valmistetut astiat.
Tutkimuksia tulee teettää säännöllisesti, kunnes ne kattavat hyvin valmistettavat tuotteet. Sen jälkeen tutkimukset tulee uusia aina, kun raaka-aineissa tapahtuu muutoksia tai valmistusprosessia muutetaan. Myös lainsäädännössä tapahtuvat muutokset aiheuttavat yleensä uuden tutkimisvelvoitteen.Tutkimusten tiheyteen vaikuttaa myös se, kuinka hyvin valmistajalla on prosessilämpötilat ja polttoaika hallinnassaan, koska niillä on vaikutusta lopullisesta tuotteesta tapahtuvaan migraatioon.
Prosessiolosuhteita pitää myös seurata ja pitää niistä kirjanpitoa. Aluksi kannattaa tehdä seurantaa tiheästi (esim. joka polttokerta), että saa tarkistettua laitteen säädöt kohdilleen ja sitten, kun pystyy toteamaan, että niillä säädöillä lämpötila on kohdillaan ja tasainen, niin sitten voi harventaa kirjaamista. Kirjaamistiheys kannattaa päättää sen mukaan, kuinka paljon valmistaa ja kuinka hyvin säädöt pysyvät kohdillaan. Kirjaamiset ovat myös hyvä tapa varmistaa, että raaka-ainetoimittajan antamia lämpötiloja, lasitettaessa tuotetta, noudatetaan.