Tiedote 23.5.2022: Suolan määrää elintarvikkeissa pitää edelleen vähentää
1. Mikä on elintarvikkeen ravintoarvomerkintä?
Ravintoarvomerkintä antaa tietoa elintarvikkeen ravitsemuksellisesta koostumuksesta, sen energiasisällöstä ja ravintoaineiden määrästä. Ravintoarvomerkinnässä on pakollista ilmoittaa energiasisältö ja rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokereiden, proteiinin ja suolan määrät.
2. Voiko kuluttaja luottaa ravintoarvomerkintöihin?
Ravintoarvomerkinnät ovat keskiarvolukuja, jotka antavat kuvan elintarvikkeen ravintosisällöstä. Ravintoainekohtaisesti tarkasteltuna valmisruokien kaikista ravintoarvoista 81 % oli merkitty oikein. Tuotekohtaisesti tarkasteltuna valmisruokien osalta kaikki ravintoarvomerkinnät olivat tutkimuksessa toleranssirajojen mukaiset noin kolmanneksessa analysoiduista valmisruoista. Poikkeamia havaittiin yksittäisten ravintoarvotietojen osalta. Poikkeamat koskivat lähinnä hiilihydraattien ja rasvan ilmoittamista, mikä vaatii lisäselvitystä.
3. Kuka vastaa pakkausmerkintöjen oikeellisuudesta?
Elintarvikealan toimija, jonka nimellä tai toiminimellä tuotteita pidetään kaupan vastaa elintarviketiedoista. Yleensä on kyse tällöin tuotteen valmistajasta ja/tai pakkaajasta tai EU:n alueelle tuontia harjoittavasta maahantuojasta.
4. Mitkä ovat suolan saannin terveysvaikutukset
Väestötutkimusten mukaan matala suolan (natriumin) saanti suojaa kohonneelta verenpaineelta, sydän- ja verisuonisairauksilta sekä mahasyövältä ja aivohalvaukselta. Liiallinen suolan saanti voi altistaa myös osteoporoosille ja pahentaa astman oireita. Aiheesta lisää Ruokaviraston verkkosivuilla https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemussitoumus/ravitsemussitoumuksen-sisaltoalueet/suola/
5. Miten suolan saantia voisi vähentää ruoan valmistuksessa?
Suolan saantia ruoassa voi vähentää. Vähennä suolan käyttöä maustamisessa ja suosi vähän suolaa sisältäviä tuotteita, vältä lakritsin käyttöä ja lisää juuresten, yrttien, mausteiden vihannesten, hedelmien ja marjojen sekä täysjyväviljan käyttöä. Markkinoilla on myös ruokasuolavalmisteita, joissa osa tai kokonaan natriumista on korvattu kaliumilla ja/tai magnesiumilla.
6. Miten lasketaan elintarvikkeen suolan määrä?
Elintarvikkeen suolan määrä lasketaan kaavalla: suola = natrium × 2,5. Elintarvikkeen suolan määrällä ei tarkoiteta yksinomaan lisättyä suolaa (NaCl), vaan koko elintarvikkeen suolapitoisuutta, jossa on huomioitu elintarvikkeen luontaisesti esiintyvä natrium.
7. Voimakassuolaisia tuotteita on edelleen yllättävän paljon markkinoilla - onko mitään tehtävissä?
Voimakassuolaisuuden raja-arvoihin voidaan vaikuttaa lainsäädännöllä. Elintarvikkeiden valmistajat ja maahantuojat sekä myös kuluttajat osaltaan vaikuttavat siihen, miten suolaisia tuotteita on kaupan. Kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja ostohetkellä valitsemalla vähän suolaa sisältäviä tuotteita.
8. Ovatko yritykset reagoineet havaittuihin virheellisyyksiin pakkausmerkinnöissä?
Ruokaviraston laboratorion tulokset on toimitettu elintarvikevalvojille ja yrityksille. Jos viranomaisvalvonnassa tai yrityksen omavalvonnassa havaitaan virheitä, on viranomaisen tai yrityksen niihin puututtava.
9. Mikä oli tutkittujen ruokaleipien, lihavalmisteiden ja valmisruokien keskimäärinen suolapitoisuus
Ruisleivät ja vaaleat vehnäleivät olivat normaalisuolaisia. Tutkittujen ruokaleipien keskimäärinen analysoitu suolapitoisuus oli ruisleivillä 1,1 g/100 g, sekaleivillä 1,2 g/100 g ja vaaleilla vehnäleivillä 0,97 g/100 g.
Suurin osa tutkituista makkaroista ja leikkeleenä käytettävistä lihavalmisteista oli normaalisuolaisia. Makkaroiden keskimääräinen suolapitoisuus oli 2,1 g/100 g ja leikkeleiden 2,2 g/100 g. Makkaroiden keskimääräistä suolapitoisuutta nostaa meetvursti, joka on perinteisesti voimakassuolainen makkara. Jos meetvurstia ei oteta huomioon, on makkaroiden keskimääräinen suolapitoisuus 2,0 g/100 g.
Valmisruoista oli suurin osa 81 % laboratoriotutkimusten mukaan normaalisuolaisia, voimakassuolaisia oli 19 % tuotteista. Valmisruokien suolapitoisuuksissa oli suurempaa vaihtelua kuin ruokaleivissä, makkaroissa ja leikkeleenä käytettävissä lihavalmisteissa. Pienimmät suolapitoisuudet olivat valmisruoissa alle 0,4 g/100 g suolaa ja suurimmat yli 2,0 g/100 g.
10. Mihin elintarvikkeen ravintoarvotiedot perustuvat?
Ravintoarvotiedot ovat keskiarvolukuja, jotka perustuvat
- a) valmistajan tekemään analyysiin elintarvikkeesta tai
- b) laskelmaan, joka on tehty käytettyjen ainesosien tunnettujen tai todellisten keskiarvolukujen
perusteella tai
- c) laskelmaan, joka perustuu yleisesti tunnettuun ja hyväksyttyyn tietoon.
11. Mitä tarkoitetaan elintarvikkeen ravintoaineen sallitulla toleranssilla?
Elintarvikkeen ravintoaineen sallitulla toleranssilla eli poikkeamalla tarkoitetaan hyväksyttävää eroa pakkausmerkinnöissä ilmoitetun ja virallisessa valvonnassa vahvistetun ravintoarvon välillä.
12. Mistä mahdollisesti johtuu hiilihydraattien, sokerien, rasvan ja rasvahappojen analyysitulosten poikkeamat verrattuna pakkausmerkinnöissä ilmoitettaviin tietoihin?
Hiilihydraattien (tärkkelys + sokerit) pitoisuudet voivat vaihdella luonnostaan huomattavasti vilja- ja kasvisperäisissä raaka-aineissa lajikkeen ja kasvuolosuhteiden (esim. maaperä, ilmasto, lannoitteet) johdosta. Hiilihydraatit voivat myös muuttua valmistuksen ja varastoinnin aikana. Myös kokonaisrasvapitoisuudessa esiintyy luontaista vaihtelua ja rasvahappojen pitoisuudet voivat muuttua prosessoinnin ja säilytyksen aikana. Eräkohtainen vaihtelu raaka-aineissa ja ravintoaineiden muutokset valmistusprosesseissa sekä säilytyksen aikana saattavat vaikuttaa lopputuotteen pitoisuuksiin.
Tuotteiden pakkausmerkintöjen laatimisessa käytetään laboratorioanalyysien sijaan usein esim. Finelin (elintarvikkeiden kansallinen koostumustietokanta) tietoja, jotka perustuvat keskiarvotuloksiin. Finelin tiedot on saatu analyyseistä ja kirjallisuudesta. Elintarvikeanalyyseissä on käytössä erilaisia mittausmenetelmiä, jotka saattavat osittain myös vaikuttaa tuloksiin.
13. Mistä johtuu, että monissa tuotteissa hiilihydraattien pitoisuus oli merkitty liian suureksi ja sokereiden liian pieneksi?
Hiilihydraateilla tarkoitetaan tärkkelystä (muodostuu yhteen sitoutuneista glukoosiyksiköistä; toimii kasvin ravintovarastona ja pilkkoutuu ihmisen ruoansulatuselimistössä entsyymien vaikutuksesta) ja sokereita (glukoosi, fruktoosi, galaktoosi, maltoosi, laktoosi ja sakkaroosi). Hiilihydraattien määrä vaihtelee kasveissa kasvuolosuhteista ja lajikkeista riippuen. Niiden pitoisuus voi muuttua myös elintarvikkeen valmistuksessa ja varastoinnin aikana. Pakkausmerkinnöissä käytetään yleisesti Finelin tietoja. Fineli sisältää sekä sellaisenaan käytettävien raaka-aineiden että raakojen ja prosessoitujen elintarvikkeiden keskimääräisiä ravintoainetietoja. Tietoja päivitetään jatkuvasti, mutta muuttuvat viljelylajikkeet, kasvatusolosuhteet, tuotevalikoima ja prosessointitavat aiheuttavat haasteita tietokannan ajantasaisuudelle.
Laboratorioissa on käytössä monenlaisia menetelmiä tärkkelyksen ja sokereiden määrittämiseksi. Menetelmät voivat antaa hieman erilaisia tuloksia. Elintarvikkeiden koostumusanalytiikassa ei ole tarkasti säädetty käytettäviä menetelmiä.
14. Onko tutkittu lihaa korvaavien kasvisproteiinituotteiden suolan määrää?
Finelin tietojen päivittämistä varten Ruokaviraston laboratoriossa on meneillään kasviperäisten proteiinilähteiden koostumusanalyysit. Analyyseissä keskitytään pääosin raaka-aineisiin, ei niinkään niistä valmistettuihin tuotteisiin.
15. Laboratoriomenetelmistä akreditoidut menetelmät
Hankkeessa on käytetty analyysimenetelmiä, jotka tuottavat luotettavia tuloksia. Ruokaviraston laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T014, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025. Käytännössä tällä tarkoitetaan, että FINAS on todennut Ruokaviraston laboratorion päteväksi tutkimuksessa käytettyihin elintarvikeanalyyseihin.
16. Mitä ravintoarvotutkimuksia Ruokaviraston laboratorio tekee?
Ruokaviraston laboratorio analysoi elintarvikkeista proteiinin, rasvan, rasvahappojen, hiilihydraattien (tärkkelys + sokerit) ja suolan määrän elintarvikkeissa, koska ne ovat pakollisia ravintoarvomerkintöjä pakatuissa elintarvikkeissa. Lisätietona kaikista elintarvikkeista analysoitiin tässä hankkeessa kosteus sekä tuhkapitoisuus, joka kuvastaa kivennäis- ja hivenaineiden määrää. Pakollisiin merkintöihin kuuluva energiapitoisuus laskettiin analysoitujen tulosten perusteella. Energialaskennassa otettiin huomioon myös ravintokuidun määrä, joka tässä hankkeessa saatiin kirjallisuudesta (Fineli). Ruokavirastossa voidaan analysoida elintarvikkeista myös mm. ravintokuitu, alkuaineet (kivennäis- ja hivenaineet) sekä joitakin vitamiineja.
17. Onko Ruokavirasto tehnyt viime vuosina vastaavia ravintoarvotutkimuksia Suomessa?
Ruokavirasto ei ole tehnyt viime vuosina vastaavia elintarvikkeiden ravintoarvotutkimuksia. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (nyk. Ruokavirasto) teki vuonna 2010 selvityksen, jossa pyydettiin tietoja vuosien 2008–2010 viranomaisten ja elintarvikealan toimijoiden suolatutkimuksista.