Miten jauhemainen äidinmaidonkorvike tai vieroitusvalmiste tulee valmistaa?
Ruokavirastoon tulee kyselyitä siitä, mikä on oikea ja turvallinen veden lämpötila, kun valmistetaan korviketta jauheesta vauvalle.
Tällä hetkellä Ruokavirasto suosittelee, että terveille imeväisille annettavan korvikkeen valmistuksessa noudatetaan valmistajan pakkausmerkinnöissä antamia ohjeita. Jauhemaisille korvikkeille on EU-lainsäädännössä asetettu mikrobikriteerivaatimukset. Korvikkeiden valmistajien tulee säännöllisesti seurata tiettyjen tauteja aiheuttavien mikrobien esiintymistä jauhemaisissa korvikkeissa. Mikrobikriteerivaatimusten katsotaan olevan tällä hetkellä riittävä varokeino, eikä tarvetta pakkausmerkintöjen valmistusohjetta kuumemman veden käyttämiselle ole. Elintarvikevalvontaviranomaiset varmistavat, että valmistajat noudattavat mikrobikriteerivaatimuksia.
Vesi tulee ottaa kylmävesihanasta, keittää ja jäähdyttää noin 40 C asteiseksi. Kuumaa vesijohtovettä ei tule käyttää. Korvike annetaan lapselle, kun seos on jäähtynyt kädenlämpöiseksi eli n. 37 C asteiseksi.
Näin valmistettu korvike ei ole steriiliä, mutta kuumemman veden käyttäminen jauhemaisen korvikkeen valmistuksessa tuhoaa jauheessa mahdollisesti olevat maitohappobakteerit ja herkästi hajoavat vitamiinit.
Jos lapsella on heikentynyt vastustuskyky tai muu sairaus, tulee korvike valmistaa terveydenhuoltohenkilöstön ohjeistuksen mukaan. Sairaalat voivat omassa valmistuksessaan ottaa ylimääräisiä varmistuksia, ja valmistaa jauhemaisen korvikkeen pakkausmerkintöjen valmistusohjetta kuumempaan veteen. Usein ehdottomasti steriiliä ravitsemusta vaativaa lasta ruokitaan kuitenkin valmistustehtaissa valmiiksi sekoitetuilla imeväisen erityisvalmisteilla (kliininen ravintovalmiste imeväisille).
Maailman terveysjärjestön WHO:n ohjeessa ja eräiden maiden omissa ohjeissa suositellaan, että korvikejauhe sekoitetaan veteen, joka on keittämisen jälkeen jäähdytetty 70 C asteeseen mahdollisesti ei-steriilissä korvikejauheessa olevien bakteerien vuoksi. WHO:n ohje käsittää koko maailman, eikä kaikkien maiden lainsäädännössä ole vastaavia mikrobikriteerivaatimuksia kuin EU-lainsäädännössä.