Luomuasetuksessa on kaksi hyväksyttyä tapaa ilmaista, että rehu soveltuu luomutuotantoon, mutta luomutuotantoon soveltuvia rehuja on kolmea eri tyyppiä. Varmista, että merkitset rehut oikein.
- Mikäli rehu on valmistettu luomuraaka-aineista ja se täyttää komission luomuasetuksen vaatimuksen luomurehulle, sitä voidaan kutsua luomurehuksi. Rehu nimessä voi siis käyttää luomu-, eko- tai bio-termejä. Näissä rehuissa tulee olla luomuvalvontaviranomaisen eli Ruokaviraston tunnus FI-EKO-201.
- Toinen merkintätapa ”Voidaan käyttää luonnonmukaisessa tuotannossa asetuksen (EU) N:o 2018/848 ja (EU) N:o 2021/1165 mukaisesti”, on muille luomuun soveltuville rehuille. Tällä pitkällä viitteellä voi merkitä kahden tyyppisiä luomutuotantoon soveltuvia rehuja (2a ja 2b):
2a. Rehut, jotka luomuvalvottu rehualan toimija valmistaa, mutta jotka eivät täytä kohdan 1 mukaisia luomurehun vaatimuksia (luomuraaka-aineiden %-osuus kuiva-aineesta on liian alhainen). Näissä rehuissa tulee olla luomuvalvontaviranomaisen eli Ruokaviraston tunnus FI-EKO-201.
2b. Tavanomaiset täydennysrehut, joiden tavanomaiset raaka-aineet ovat luomuasetuksen mukaan sallittuja, mutta joiden valmistaja ei kuulu luomuvalvontaan. Näissä rehuissa (esim. kivennäistäydennysrehut) ei ole yhtään luonnonmukaisesti tuotettua raaka-ainetta. Tällaisen tavanomaisen luomuun soveltuvan rehun etiketissä ei pidä käyttää valvontaviranomaisen tunnusnumeroa FI-EKO-201.