Lähdevettä, luontaista kivennäisvettä ja teollisia kivennäisvesiä koskevia tulkintoja
1. Voiko luontaisen kivennäisveden tai lähdeveden tarkan koostumuksen ilmoittaa pakkausmerkinnöissä?
Tulkinta:
Luontaisia kivennäisvesiä ja lähdevesiä koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/54/EY edellyttää, että luontaisen kivennäisveden pakkausmerkinnöissä ilmoitetaan veden luonteenomaisista ainesosista tarkka analyyttinen koostumus. Direktiivi ei edellytä lähdeveden tarkan analyyttisen koostumuksen ilmoittamista kuluttajalle.
Monien lähdevesien kivennäisainepitoisuus pysyy vakaana, joten luonteenomaisten ainesosien tarkan koostumuksen ilmoittaminen on mahdollista myös lähdevesille edellyttäen, että tiedot eivät johda kuluttajaa harhaan. Mahdollinen pitoisuuksien vaihtelu on otettava huomioon kuluttajille annettavissa tiedoissa ja pitoisuuksien perustana on oltava riittävän tuoreet laboratoriotutkimukset. Jos lähdevedestä annetaan koostumustietoja, suosittelee Ruokavirasto, että tiedot annetaan kattavasti lähdeveden luonteenomaisista ainesosista (muun muassa kivennäisaineet, fluoridi)
Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetuksen N:o 1169/2011 mukaista ravintoarvomerkintää koskevia vaatimuksia ei sovelleta direktiivin 2009/54/EY soveltamisalan elintarvikkeisiin. Näitä elintarvikkeita ovat luontaiset kivennäisvedet ja lähdevedet.
2. Voiko lähdevettä tai luontaista kivennäisvettä myydä useammalla eri tavaramerkillä?
Tulkinta:
Direktiivin 2009/54/EY mukaisesti yhden ja saman luontaisen kivennäisveden tai lähdeveden markkinointi useammalla kuin yhdellä kauppanimityksellä on kiellettyä. Vaatimuksen tarkoituksena on varmistaa, että kuluttaja ei tule harhaanjohdetuksi vaan ymmärtää pakkausmerkinnöistä, mikä lähdevesi on kyseessä. Saman lähteen veden myymisen usealla eri tavaramerkillä (esim. kaupan private label tavaramerkit) ei siten katsota olevan direktiivissä tarkoitettua usean kauppanimityksen käyttöä eikä johtavan kuluttajaa harhaan, mikäli lähdeveden pakkausmerkinnöissä, tavaramerkin läheisyydessä, on selkeästi ilmoitettu lähteen nimi ja tiedot lähteen hyödyntämispaikasta.
3. Voiko luontaiseksi kivennäisvedeksi tunnustetun vesilähteen vettä markkinoida myös lähdevetenä? (Huomaa: vesilähde, veden lähde = source of water ja lähdevesi = spring water)
Tulkinta:
Luontainen kivennäisvesi ja lähdevesi on EU-lainsäädännön mukaan määritelty eri elintarvikkeiksi ja luontaisen kivennäisveden markkinointi samanaikaisesti myös lähdevetenä olisi kuluttajaa harhaan johtavaa.
4. Voiko lähdevettä markkinoida luontaisena kivennäisvetenä?
Tulkinta:
Veden markkinointi luontaisena kivennäisvetenä edellyttää, että vesi on tunnustettu luontaiseksi kivennäisvedeksi. Suomessa Ruokavirasto tunnustaa luontaiset kivennäisvedet. Samasta vesilähteestä peräisin olevan veden markkinointi molempina tuotteina olisi kuluttajaa harhaan johtavaa.
5. Riippuuko luontaiseksi kivennäisvedeksi tunnustaminen veden sisältämien kivennäisaineiden pitoisuudesta?
Tulkinta:
Edellytykset tunnustaa vesi luontaiseksi kivennäisvedeksi on annettu direktiivissä 2009/54/EY. Kivennäisaineiden pitoisuudelle ei ole annettu vähimmäisvaatimuksia. Tunnustamisen edellytyksenä on kuitenkin, että kivennäisainepitoisuus on vakaa.
6. Miten lähdevettä tai luontaista kivennäisvettä saa käsitellä ennen pakkaamista?
Tulkinta:
Lähdeveden ja luontaisen kivennäisveden ”luonnonmukaisuus” erottaa sen tavanomaisesta talousvedestä. Jotta tämä luonnonmukaisuus säilyisi myös pakatussa lähdevedessä ja luontaisessa kivennäisvedessä, vettä saa käsitellä ennen pakkaamista vain EU-direktiiveissä 2009/54/EY (artikla 4) ja 2003/40/EY (artikla 5) sekä EU-asetuksessa 115/2010 määritellyillä tavoilla.
Vettä ei saa desinfioida eikä siihen saa lisätä mitään bakteriostaattisia aineita tai muutoin käsitellä siten, että vedessä olevien elävien pesäkkeiden lukumäärä muuttuisi. Lähdeveteen tai luontaiseen kivennäisveteen saa lisätä ainoastaan hiilidioksidia direktiivin 2009/54/EY liitteen I mukaisesti.
7. Mitä on määrätty suodattimien kooksi lähdevedelle tai luontaiselle kivennäisvedelle?
Tulkinta:
EU-direktiivin 2009/54/EY mukaan Lähdevettä ja luontaista kivennäisvettä ei saa käsitellä tavalla, joka muuttaisi siinä olevien elävien pesäkkeiden määrää. Jos lähdevettä suodatetaan ennen pakkaamista, on huolehdittava siitä, ettei veden suodatin ole niin tiheä, että myös vedessä luontaisesti olevat mikrobit suodattuvat vedestä pois. Lähdeveden tai luontaisen kivennäisveden käsittelyllä ei saa peitellä veden huonoa hygieenistä laatua.
8. Mitä ainesosia lähdevetenä tai luontaisena kivennäisvetenä myytävään veteen saa lisätä?
Tulkinta:
Lähdeveteen tai luontaiseen kivennäisveteen ei saa EU-direktiivin 2009/54/EY mukaan lisätä mitään muita aineita kuin hiilidioksidia.
9. Mitä ovat teolliset kivennäisvedet ja miten ne eroavat luontaisista kivennäisvesistä?
Teollisessa kivennäisvedessä tavanomaiseen talousveteen tai lähdeveteen on lisätty tarkoituksellisesti ainesosina jonkin verran kivennäissuoloja (yleensä vähintään 500 mg/litra) ja yleensä myös hiilihappoa. Nimen ”kivennäisvesi” katsotaan olevan Suomessa käyttöön vakiintunut ja tällaisilla teollisilla kivennäisvesillä on meillä pitkät perinteet (vichyä on valmistettu Suomessa 1800 luvulta lähtien). Lainsäädännöllisesti teolliset kivennäisvedet katsotaan juomiksi, joihin sovelletaan muuta elintarvikelainsäädäntöä kuin pakatun veden lainsäädäntöä. Samaan kategoriaan kuuluvat teollisen kivennäisveden lisäksi muut hiilihapolliset ja maustetut ja/tai täydennetyt juomat.
Luontainen kivennäisvesi sen sijaan on peräisin lähteestä ja sen kivennäiskoostumus on kullekin luontaiselle kivennäisvesilähteelle tyypillinen ja pysyvä. Luontaiseen kivennäisveteen ei saa lisätä mitään muita ainesosia kuin hiilihappoa eikä sitä saa käsitellä kuin direktiivissä 2009/54/EY tarkoitetulla tavalla. Luontaisen kivennäisvesilähteen vesi on luontaisesti mikrobiologisesti puhdasta eikä sitä saa käsitellä desinfektiolla. Luontaisen kivennäisvesi nimityksen käyttö edellyttää EU-jäsenmaan tunnustamista. Suomessa tunnustamista voi hakea vapaamuotoisella hakemuksella Ruokavirastosta. Luontaisiin kivennäisvesiin sovelletaan pakatun veden lainsäädäntöä.
Vastaukset kysymyksiin ovat Ruokaviraston tulkintoja olemassa olevan lainsäädännön perusteella.