Ravintolisiin sovelletaan pääsääntöisesti kaikkea yleisesti elintarvikkeita koskevaa lainsäädäntöä. Keskeisimmät ravintolisiin liittyvät säädökset ovat:
- Elintarvikelaki 297/2021
- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/46/EY ravintolisistä
- Maa- ja metsätalousministeriön asetus 78/2010 ravintolisistä
- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2283 uuselintarvikkeista
- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille
- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä
- Lääkelaki 395/87 muutoksineen, erityisesti 3 §
- Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen päätös lääkeluettelosta (183/2022)
Ravintolisiä koskeva lainsäädäntö ja ohjeistus on koottu Elintarvikealan ohjeet ja lainsäädäntö -sivulle kohtaan Ravintolisät.
Ravintolisän myyntiä koskevat yleiset ehdot
Elintarvikkeiden tulee olla kemialliselta, fysikaaliselta ja mikrobiologiselta sekä terveydelliseltä laadultaan, koostumukseltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne ovat ihmisravinnoksi soveltuvia, eivätkä aiheuta vaaraa ihmisen terveydelle eivätkä johda kuluttajaa harhaan. (297/2021, 6 §)
Elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeesta annettavien tietojen on oltava oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä, eivätkä ne saa johtaa kuluttajia harhaan (1169/2011, 7 artikla).
Muutoin ravintolisien markkinoinnissa käytettävien väitteiden on noudatettava, mitä säädetään EU:n ravitsemus- ja terveysväitteitä koskevassa asetuksessa (EY) N:o 1924/2006.
Elintarvikkeista annettavat tiedot eivät saa johtaa ostajaa harhaan elintarvikkeen ominaisuuksien, koostumuksen, luonteen, tunnistettavuuden, määrän, säilyvyyden, alkuperän, valmistus- tai tuotantomenetelmän tai muun vastaavan seikan suhteen. Pakkausmerkinnöissä ei saa ilmoittaa elintarvikkeella olevan sellaista erityistä vaikutusta tai ominaisuutta, jota sillä ei ole tai jonka suhteen se ei poikkea muista vastaavista elintarvikkeista. Pakkausmerkintöjä koskevia säännöksiä sovelletaan myös elintarvikkeesta esitteessä tai muulla tavalla myynnin yhteydessä annettaviin tietoihin (1169/2011, 7 artikla).
Tuotteen pakkausmerkintöjä ja markkinointia arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, millaisen kuvan tuotteesta annetut tiedot kokonaisuutena antavat. Myös sinällään totuudenmukaisen tiedon esittäminen voi olla harhaanjohtavaa.
Elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eikä viitata sellaisiin tietoihin, ellei muualla lainsäädännössä toisin säädetä. (1169/2011, 7 artikla)
Myös ravintolisäasetus (78/2010, 5 §) kieltää ravintolisän pakkauksessa, esitteessä, mainonnassa tai muulla tavalla esitetyt ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyvät ominaisuudet tai viittaukset tällaisiin tietoihin.
Ravintolisät ovat tuotteita, jotka ulkomuodoltaan muistuttavat usein enemmän lääkkeitä kuin tavanomaisia elintarvikkeita. Tämän vuoksi ravintolisän markkinointi siten, että sillä kerrotaan voitavan parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita taikka palauttaa, korjata tai muuttaa ihmisen elintoimintoja, saattaa johtaa siihen, että tuote katsotaan lääkelaissa tarkoitetuksi lääkkeeksi.
Markkinoinnissa on otettava huomioon myös lääkelain (395/1987) 91 §, jossa todetaan että lääkkeenä saa mainostaa tai markkinoida ainoastaan lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä.
Elintarviketoiminnan on oltava sellaista, että tuotettavien, valmistettavien, säilytettävien tai käsiteltävien elintarvikkeiden turvallisuus ei vaarannu ja että elintarviketoiminta myös muutoin täyttää elintarvikesäännösten mukaiset vaatimukset. (297/2021, 6 §)
Määräystenvastaisen elintarvikkeen myynti on kielletty.
Elintarvikealan toimijalla on oltava järjestelmä (omavalvonta), jonka avulla toimija tunnistaa ja hallitsee toimintaansa liittyvät vaarat ja varmistaa, että toiminta täyttää elintarvikesäännöksissä asetetut vaatimukset. Toimijan on kirjattava omavalvonnan tulokset riittävällä tarkkuudella (297/2021, 15 §)
Koska elintarvikkeiden myyntiin ei tarvita myyntilupaa, elinkeinonharjoittajan on etukäteen huolellisesti selvitettävä tuotteen myyntiin saattamisen edellytykset, varmistuttava tuotteen ja käytettyjen valmistusaineiden turvallisuudesta ja sopivuudesta käytettäväksi elintarvikkeena. Tuotteen voi tuoda markkinoille, jos tuote on elintarvikkeeksi sopiva ja terveydelle vaaraton ja jos se täyttää edellä kuvatut elintarvikelainsäädännön muut vaatimukset. Ravintolisät kuuluvat ilmoitusmenettelyn piiriin.
Lääkelain huomioon ottaminen
Lääkelain (395/1987) 3 §:n mukaan lääkkeitä ovat valmisteet ja aineet, joiden tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita. Lääkkeeksi katsotaan myös ihmisen tai eläimen terveydentilan tai sairauden syyn selvittämiseksi taikka elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi tarkoitetut valmisteet ja aineet (lääkelaki, muutos 1046/1993). Lääkettä saa myydä ainoastaan Lääkelaitoksen luvalla (lääkelaki 21 §, muutos 248/1993).
Lääkelain 6 §:n mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus päättää tarvittaessa, onko ainetta tai valmistetta pidettävä lääkkeenä. Luokittelupäätöstä tehtäessä arvioidaan sekä tuotteen koostumus että sille esitetty käyttötarkoitus. Elintarvikelaki ja sen nojalla annetut säädökset eivät vaikuta lääkelain nojalla tehtäviin luokittelupäätöksiin.
Lääkelain nojalla annetun lääkeluettelon (183/2022) 2 §:n mukaan lääkkeitä ovat kyseisen luettelon liitteessä 1 luetellut aineet, niiden suolat ja esterit, sekä liitteessä 1 A luetellut aineet ja niiden suolat. Lääkkeiksi voidaan katsoa myös liitteessä 2 luetellut rohdokset sekä muut liitteen 1 ja 1 A aineisiin tai liitteen 2 rohdoksiin lääkkeellisessä mielessä rinnastettavat, lääkelain 3 §:n mukaisesti käytettävät aineet ja rohdokset.
Lääkkeeksi voidaan lisäksi katsoa sellaiset vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet, joita käytetään lääkelain 3 §:n mukaisesti. Samoin lääkkeiksi voidaan katsoa lapsille tarkoitetut vitamiini- tai kivennäisainevalmisteet.