Valvontaohjelman näytteiden ottaminen
Eläinlääkejäämien valvontaohjelman näytteiden otosta vastaavat eri viranomaiset seuraavasti:
- Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset ottavat elintarvikenäytteet (esim. maito, muna)
- Ruokaviraston palveluksessa olevat virkaeläinlääkärit ottavat näytteet teurastamoilla
- Aluehallintoviraston läänineläinlääkärit tai heidän määräämänsä eläinlääkärit ottavat näytteet elävistä eläimistä suoraan tuotantotiloilta.
Ruokavirasto toimittaa valvontaviranomaisille yksityiskohtaiset näytteenotto-ohjeet näytemääristä, näytteenottokohteista ja näytteenoton aikatauluista. Näytteet otetaan suoraan alkutuotannosta eli tuotantotiloilta tai tuotantolaitoksista ennen tuotteiden jatkojalostusta, joko yksittäisistä eläimistä tai tuotteista siten, että alkuperäinen tuotantotila on aina jäljitettävissä. Näytteet otetaan ennalta ilmoittamatta ja mahdollisimman tasaisesti eri vuodenaikoina.
Näytteitä otetaan tuotantotiloilta:
- Lihantuotantotilat ml. siipikarjantuotantotilat
- Maidontuotantotilat
- Kalanviljelylaitokset
- Munantuotantotilat
- Hunajantuotantotilat.
Näytteitä otetaan tuotantolaitoksista:
- Teurastamot
- Kala-alan laitokset
- Kananmunapakkaamot
- Hunajapakkaamot.
Valvontaohjelman näytteiden ja tutkimusten kohdentaminen
Riskiperusteisen eläinlääkejäämien valvontaohjelman tutkimukset on kohdennettava niihin eläimiin tai tuotteisiin, joista jäämien löytyminen on todennäköisintä. Kohdennus huomioidaan sekä suunnitelmia laadittaessa että näytteenottotilanteessa. Suunnitelmassa otetaan huomioon mm. edellisten vuosien tutkimustulokset, eniten käytettävät lääkeaineet eri eläinryhmissä ja alueelliset erot. Näytettä otettaessa huomioidaan mm. eläimen ikä, sukupuoli, eläinlaji tai kasvatustapa. Esimerkiksi kiellettyjä kasvunedistäjiä tutkittaessa pyritään näytteet ottamaan isoista ja lihaksikkaista eläimistä.
Lue lisää näytteenoton kohdentamisesta EU-säädöksestä (EU) 2022/1644.
Satunnaistettuun näytteenottoon perustuvan valvontaohjelman näytteet otetaan satunnaisesti valituista kohteista ja joissakin tapauksissa sellaisista eläimistä tai elintarvikkeista, joita tavallisesti ei tutkita. Näytteistä tutkitaan mahdollisimman monia yhdisteitä suunnitelman mukaisesti.
Mikrobiologisia mikrobilääkejäämätutkimuksia tehdään sekä maidosta että teurastamonäytteistä, jolloin näytteet otetaan yleensä munuaiskudoksesta, joissakin tapauksissa lihaskudoksesta. Suurin osa lääkeaineista erittyy munuaisten kautta, joten lääkeainepitoisuudet ovat niissä korkeammat kuin esim. lihaksessa.
Kemiallisia tutkimuksia varten näytteitä otetaan lihaksen lisäksi myös rasvakudoksesta, maksasta, munuaisesta ja verestä. Viitteitä kiellettyjen lääkeaineiden käytöstä voi löytyä myös eläimen ympäristöstä ja näytteitä voidaan ottaa eläimelle tarkoitetusta juomavedestä tai rehuista. Elävistä eläimistä otetaan näytteitä myös virtsasta, ulosteista ja verestä, yleensä sellaisista elimistä tai kudoksista, joissa tutkittavan yhdisteen pitoisuudet ovat korkeimmat senkin jälkeen, kun aineiden käyttö on lopetettu.