Haaparousku (Lactarius trivialis) ja kalvashaaparousku (Lactarius utilis) ovat toisilleen läheinen lajipari. Haaparousku on tummempi, joskus violetinsävyinen, ja kalvashaaparousku on vaalean nahanvärinen. Molemmat tosin haalistuvat ikääntyessään. Haaparousku on kotimarkkinoilla Suomen suosituin kappasieni ja erinomainen ruokasieni.
Haaparouskut ovat suurehkoja, kovia ja limapintaisia sieniä. Lakki on aluksi kupera, myöhemmin laakea. Vanhan sienen lakki on matalan suppilomainen ja harmaa. Heltat ovat lakkia vaaleammat, lähes valkoiset. Pitkä, ontto jalka on helttojen värinen.
Haaparouskun malto on hauras ja vetisen valkoista, maitiaisneste värjäytyy hitaasti valkoisesta vihertävän harmaaksi.
Maku muuttuu hitaasti miedosta selvästi kirpeäksi. Haaparouskun tuoksua kuvataan raikkaaksi.
Molemmat haaparouskut ovat yleisiä ja runsaita Lapin tunturikoivikoita myöten. Sienestäjä voi etsiä haaparouskuja tuoreista paksusammaleisista metsistä varsinkin kuusten ja koivujen läheisyydestä.
Suomessa on paljon harmahtavia rouskulajeja. Monet ovat tosin niin pieniä, ettei niitä helposti sekoita haaparouskuihin. Näköislajit eivät vedä vertoja haaparouskuille, vaikka menettelisivätkin ruokasieninä. Haaparouskujen poimijaa erehdyttävät: harmaarousku (Lactarius vietus), joka on haaparouskua pienempi ja hennompi ja sen maitiaisneste harmaantuu savenväriseksi, korpirousku (Lactarius uvidus), jonka malto värjäytyy kolhiutuneista kohdista violetiksi ja nurmirousku (Lactarius flexuosus), jonka himmeä lakki on kuiva pinnaltaan ja reunastaan mutkainen sekä jalka täyteläinen.
Lakritsirousku (Lactarius helvus) on lievästi myrkyllinen ja tuoksuu kuivahtaneena lakritsilta. Se on kookas, vaalean harmaanruskea ja mattapintainen ja sen maitiaisneste on kirkasta kuin vesi.
Käsittelysuositus:
Haaparouskut keitetään 5 minuuttia, huuhdellaan ja suolataan. Keitetyn sienen lievä vihertyminen kuuluu asiaan ja on haitatonta.