Isohapero (Russula paludosa) on isokokoinen ja punalakkinen sieni. Lakki on aluksi kupera, myöhemmin leveä ja laakea sekä keskeltä hieman kuopalla. Pintakelmu on heleänpunainen, mutta haalistuu helposti sadesäällä. Vanhemmissa sienissä se on lähes kellertävä. Isohaperon heltat ovat kellertävän valkoiset, usein lakin reunasta lyhyelti punateräiset.
Isohaperon tukeva jalka on valkoinen ja usein punahäiveinen ja vanhana hohkaisen pehmeämaltoinen. Valkoinen malto murenee helposti, mikä haittaa keräämistä ja käsittelyä.
Nuoren isohaperon maku on hieman kirpeä, mutta mietonee myöhemmin. Tuoksu on heikko.
Isohapero on yleinen ja satoisa sieni, joka kasvaa karuissa, mäntyvaltaisissa kangasmetsissä, rämeillä ja soiden laidoilla. Satokausi alkaa usein jo heinäkuussa; isohapero on nopeakasvuinen, joten satokauden huippu voi tulla yllättävän nopeasti.
Metsissämme kasvaa useita punaisia haperolajeja: mietojen kangashaperon (Russula decolorans) ja viinihaperon (Russula vinosa) lisäksi poimija voi erehtyä keräämään esimerkiksi polttavan kirpeitä ja pahan makuisia tulipunahaperoa (Russula emetica), punajalkahapero (Russula rhodopoda) ja koivunlehtohaperoa (Russula intermedia). Isohaperon erottaa näköislajikkeistaan suuren koon, miedon maun ja muuttumattoman valkoisen mallon perusteella.
Isohapero on maukas ja erinomainen ruokasieni, jonka paras säilöntätapa on kuivaaminen. Lakki ja jalka viipaloidaan 5 millimetrin paksuisiksi viipaleiksi kuivaamista varten. Sen voi myös pakastaa omassa liemessään haudutettuna.
Isohaperon kirkkaanpunaisen pintakelmun väri liukenee veteen ja värjää sieniruoan tai pakastettavat sienet vaaleanpunaisiksi.