Karvarousku (Lactarius torminosus) eli karvalaukku on keskikokoinen, vaaleanpunainen ja tummempivyöhykkeinen sieni. Pinta on karvasuomuinen keskustaa lukuun ottamatta. Lakki on aluksi kupera ja usein painunut keskeltä kuopalle, myöhemmin se laakenee. Lakin reuna on pitkäkarvainen ja pitkään kiertynyt sisään.
Karvarouskun heltat ovat vaaleammat kuin lakin pinta, samoin kuin jalka, joka on tukeva ja ontto. Malto on vaaleanpunertavaa ja haurasta. Maitiaisneste on muuttumattoman valkoista ja maku on polttavan kirpeä. Tuoksua kuvataan raikkaaksi.
Karvarousku on koivun juurisieni ja kasvaa koivikoissa, sekametsissä ja jopa yksittäisten pihakoivujen alla. Se on yleinen Lapin tunturikoivikoita myöten heinäkuusta aina syyskuun lopulle.
Poimijaa huijaavat näköislajikkeet: soilla kasvava valkokarvarousku (Lactarius scoticus) ja pihanurmilla ja teiden varsilla kasvava villakarvarousku (Lactarius pubescens), jotka muistuttavat karvarouskua, mutta ovat lähes valkoisia sieniä. Myös keltarousku (Lactarius repraesentaneus) on karvainen, mutta keltainen sieni. Oranssinpunertavia ja vyöhykkeisiä ovat leppärouskut (Lactarius deliciousus ja Lactarius deterrimus), mutta karvattomia ja niiden maitiaisneste on oranssista.
Karvarousku on suosituimpia ruokasieniämme. Sitä keitetään 10 minuuttia, jonka jälkeen se huuhdotaan ja suolataan tai säilötään etikkaan. Jotkut poimija kuorivat karvat ja rapsuttelevat heltat, mutta tekevät turhaa työtä, koska ne ovat aivan samaa sienirihmastoa kuin muukin sieni.
Keski- ja Etelä-Euroopassa karvarouskua pidetään kelvottomana ruokasienenä, joten sillä on merkitystä vain kotimaisessa sienikaupassa.