Kehnäsieni (Cortinarius caperatus) on hyvin hienon makuinen ja yleinen, mutta jostakin syystä monelle tuntematon sieni. Tunnistamista vaikeuttaa se, että kehnäsieni muuttaa muotoaan kasvaessaan ja vanhetessaan. Nuori kehnäsieni on lähes munanmuotoinen. Myöhemmin lakista tulee kellomainen, vähitellen kupera ja lopulta laakea ja reunoiltaan repeävä. Säteittäisesti ryppypintainen, ruskea lakki on aluksi vaalean helmenhohtoisen härmän, "kehnän", peitossa.
Kehnäsienen heltat ovat vaaleanruskeat ja epäsäännöllisen sahalaitaiset. Lähes valkoinen jalka on tukeva ja pitkä, ja sen yläosassa on sormusmainen valkoinen rengas, joka irtoaa helposti.
Malto on vaaleaa ja pehmeää, jalka muuttuu tosin vanhetessaan hieman kuituiseksi. Kehnäsienen maku on mieto ja tuoksu heikko.
Poimijan kannattaa suunnata sammaleisiin kangasmetsiin, jopa tunturipaljakkaan, joissa kehnäsieni kasvaa yleisenä. Sen satokausi alkaa elokuun puolivälissä ja kestää syyskuun loppuun.
Tottumaton sienestäjä saattaa erehtyä luulemaan eräitä ruskeita seitikkejä kehnäsieneksi. Esimerkiksi myrkyttömillä mesinuppiseitikillä (Cortinarius multifomis), valkovillaseitikillä (Cortinarius laniger) ja vanujalkaseitikillä (Cortinarius claricolor) on jalassa rengasmaisia seittivöitä, mutta ei irtoavaa sormusmaista rengasta kuten kehnäsienellä.
Parhaimmillaan kehnäsieni on nuorena, kun lakki on vielä munamainen tai kellomainen. Nuoret sienet voi kuivatakin, vanhat yksilöt kitkeröityvät kuivuessaan. Kehnäsienen voi pakastaa omassa liemessään haudutettuna. Nuoren sienen voi käyttää kokonaisena, vanhemmasta kannattaa jättää kuituisen sitkeä jalka käyttämättä.