Lampaankääpä (Albatrellus ovinus) on isokokoinen ja erinomainen ruokasieni. Epäsäännöllisen muotoisen lakin koko vaihtelee muutamasta sentistä kahteenkymmeneen. Lakki on valkoinen tai kermanvärinen, vanhat lakit ovat kuparinruskeita. Paras tuntomerkki on tiivis pillistö, josta erottaa vain vaivoin pillien pienet suuaukot. Pillistökin kellastuu iän myötä.
Jalka on lakinsävyinen tai vaaleampi, epätasainen, lyhyt ja muhkurainen. Malto on paksua, kiinteää ja valkoista, ja se kellastuu kosketuksesta. Lampaankääpä tuoksuu heikosti, ja maultaan se on mieto, mutta muuttuu ikääntyessään karvaaksi.
Lampaankäävän löytää lähes koko Suomesta tuoreista, sammaleisista kuusimetsistä. Kuusikoiden alla on kuivaa maastoa, jossa ei juuri ole kasveja, mutta lampaankäävän löytää varmimmin. Elokuussa alkava satokausi päättyy loppusyksystä.
Typäskääpä (Albatrellus confluens) muistuttaa lampaankääpää ja kasvaakin melko samantyyppisillä paikoilla. Oranssinruskea sieni tuoksuu imelän hedelmäiseltä, ja maku on tuoreena hieman karvas. Se on ainakin nuorena syötävä, mutta kaikkia maku ei miellytä. Jos ei ole varma, onko sienikopassa lampaan- vai typäskääpä, voi keittää pienen palan sientä: lampaankäävän malto kellastuu, lajitoverin ei.
Näköislajeja ovat myös mäntykankaiden harvinainen laji, vuohenkääpä (Albatrellus subrubescens) , joka on lampaankääpää hennompi ja oranssiläiskäinen, sekä vaaleaorakas (Hydnum repandum), jossa tosin on lakin alapinnalla valkeita piikkejä.
Kaikki käsittelytavat sopivat lampaankäävälle, siitä voi leikata jopa kokonaisia sienipihvejä. Se on erityisen hyvä myös kuivattuna. Vanhana ja kellertyneenä se ei ole enää käyttökelpoinen karvaan makunsa takia.