Suppilovahvero

Suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis) on pienikokoinen sieni, joka piiloutuu sammaleeseen. Yhden havaittuaan poimija löytääkin yleensä lähistöltä tusinoittain suppilovahveroita.

Suppilovahveron ohutmaltoinen lakki on läpimitaltaan muutaman sentin ja väriltään vaihtelevan harmaanruskea. Torvimaisessa tai suppilomaisessa lakissa on keskellä selvä napa. Pinta on kuiva ja miltei sileä tai pikkusuomuinen. Lakin alapinnalla on harvakseltaan harmaita tai kellertäviä paksuja poimuja, jotka jatkuvat johteisesti jalkaan.

Suppilovahveron jalka on pitkä, hoikka ja ontto. Jalan väri vaihtelee kirkkaankeltaisesta kellanruskeaan. Malloltaan suppilovahvero on vaaleaa, jalassa hieman sitkeää. Maku on mieto ja makeahko, ja tuoksu heikko.

Sienestäjä löytää suppilovahveroita suurina ryppäinä sammaleisista, tuoreista havumetsistä. Paras satokausi alkaa syys/lokakuussa, ilmojen jo kylmettyä. Satoa voi kerätä pakkastenkin jälkeen, aina lumentuloon saakka. Suppilovahvero on yleinen ja runsassatoinen Etelä- ja Keski-Suomessa.

Suppilovahveron joukkoon saattaa kerätä kosteikkovahveroa (Cantharellus lutescens). Kosteikkovahvero muistuttaa päältä katsoen suppilovahveroa; alapinta on vain matalasti ryppyinen ja jalan tavoin oranssinkeltainen. Kosteikkovahvero kasvaa ravinteikkailla ja kosteilla paikoilla ja on siten harvinaisempi kuin lajitoverinsa.

Kultaheltta (Omphalina chrysophylla) on erehdyttävästi suppilovahveromainen: lakki on vaalean- tai keltaisenruskea, joskus harmahtava, ja keskiosa on kuopalla ja hieman tummempi. Lakin reunat roikkuvat usein, aivan kuin sieni olisi lakastunut. Kultaheltta kasvaa lahonneella havupuun kannolla tai lahonneella pintajuurella. Laji on melko yleinen Pohjois-Suomessa, mutta lienee harvinaisempi etelässä. Sieni on saanut hienon nimen, mutta ei kelpaa syötäväksi.

Ohutmaltoisena suppilovahvero sopii hyvin kuivaamalla säilöttäväksi. Se on maukas sieni paistettuna ja keitoissa.

Sivu on viimeksi päivitetty 12.9.2023