Kuluttaja voi vähentää lyijylle altistumista syömällä eri elintarvikkeita yleisten syöntisuositusten mukaisesti: monipuolisesti, vaihtelevasti ja kohtuullisesti.
Suurimmat lyijyn lähteet ravitsemuksessa ovat kala ja kalasäilykkeet, juurekset, kasvikset, hedelmät, marjat sekä vilja ja viljavalmisteet. Näiden elintarvikeryhmien korostuminen lyijyn lähteinä johtuu kuitenkin siitä, että niitä käytetään usein ja suuria määriä. Eviran (nyk. Ruokavirasto) tekemässä riskinarvioinnissa havaittiin, että mainituissa elintarvikeryhmissä merkittävä osa Suomessa tutkituista valvontanäytteistä oli lyijypitoisuudeltaan alle analyysimenetelmän määritysrajan. Jonkin elintarvikeryhmän välttely ruokavaliossa ei siis välttämättä alenna lyijyaltistusta, vaan voi jopa kasvattaa sitä.
Astioiden kunto ja soveltuvuus elintarvikekäyttöön kannattaa arvioida kriittisesti. On turvallisinta jättää vanhat keramiikkakolpakot sekä kuluneet, säröiset ja kolhiintuneet astiat käyttämättä. Perintönä saatujen vanhojen astiastojen käyttöä päivittäisessä käytössä ei myöskään suositella. Matkamuistoina tuoduista keramiikkakannuista ja -mukeista saattaa liueta lyijyä elintarvikkeisiin ja niitä tulee pitää vain koriste-esineinä. Kristallilasi-astioissa ei kannata säilyttää happamia juomia tai alkoholia, koska ne liuottavat lyijyä lasista juomaan.
Lyijyluodilla ammuttua riistaa ravintonaan käyttävien tulisi välttää ampumahaavan lisäksi myös sen ympärillä olevan ja normaalilta näyttävän lihan syömistä vähintään 10 cm alueelta.
Eräissä perinteisissä aasialaisissa yrttilääkkeissä on raportoitu voivan esiintyä korkeita lyijypitoisuuksia. Arabialaisissa maissa käytetty perinteinen lääke ”bint al dhahab” on lyijysuolaa. Tällaisten tuotteiden käyttäjien lyijyaltistus voi olla monin verroin suurempi kuin elintarvikkeista ja talousvedestä saatava lyijyaltistus, ja pahimmillaan se voi johtaa jopa lyijymyrkytykseen.