Elintarvikevalvojan käsikirja: Osa 1 LUONNOS

2178/04.02.00.01/2024, luonnos kommentoitavana 1.7.-13.9.2024, ks. lausuntopyyntö

Käsikirjan osat 1-3

Käsikirjan etusivu ja sisällysluettelo

Osa 1. Elintarvikevalvonnan perusteet

Osa 2. Riskiperusteinen, säännöllinen ja vaikuttava valvonta

Osa 3. Elintarvikevalvojana toimiminen

Osa 1. Elintarvikevalvonnan perusteet

1.1 Elintarvikevalvonnan lakiperusta

Elintarvikevalvojana käytät julkista valtaa. Lainsäädäntö on keskeisin työkalusi, johon kaikki toimintasi elintarvikevalvojana perustuu. Toteutat valvontaa elintarvikelainsäädännön määräämällä tavalla ja noudattaen viranomaistoimintaa koskevan lainsäädännön määräämiä periaatteita ja hallinnollisia menettelyjä.

Jotta ymmärrät roolisi julkisen vallan käyttäjänä, käymme tässä luvussa läpi perusteet vallan kolmijaosta, eri oikeuslähteiden painoarvosta ja elintarvikelainsäädännön luonteesta.

Elintarvikevalvonta on julkisen vallan käyttöä, joka saa oikeutuksensa Suomen perustuslaista (731/1999). Perustuslain mukaan julkista vallankäyttöä eli viranomaistoimintaa ei voi olla ilman, että sille on peruste lainsäädännössä. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava lakia.

Perustuslain lakisidonnaisuuden vaatimus tarkoittaa käytännössä, että elintarvikevalvojana sinun on tunnettava tehtäviisi liittyvät elintarvikesäädökset ja tiedettävä, miten niiden noudattamista valvotaan. Elintarvikealan lainsäädännön lisäksi sinun on tunnettava myös viranomaistoimintaa koskeva yleislainsäädäntö ja toimittava sen mukaisesti. Valtuuksiesi tietäminen antaa sinulle tarkastustyössä tarvittavan varmuuden oikeanlaisesta tavasta toimia eri tilanteissa.

Lakiperusta elintarvikevalvonnalle tulee muun muassa Euroopan unionin yleisestä elintarvikeasetuksesta (EY) N:o 178/2002, elintarvikeketjun virallista valvontaa koskevasta asetuksesta (EU) 2017/625 ja Suomen kansallisesta elintarvikelaista (279/2021). Elintarvikevalvojana valvot, että elintarvikealan yritysten toiminta on elintarvikelainsäädännön mukaista. Toimintasi valvojana ja tekemiesi ratkaisujen on aina perustuttava lakiin.

1.1.1 Julkinen valta

Perustuslaista tuleva vallan kolmijako tarkoittaa, että yhteiskunnassa lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta kuuluvat toisistaan riippumattomille elimille. Suomessa lainsäädäntövalta on kansanvaalein valittavalla eduskunnalla, toimeenpanovalta viranomaisista koostuvalla hallintokoneistolla ja tuomiovalta oikeuslaitokseen kuuluvilla riippumattomilla tuomioistuimilla.

Lainsäädäntö on oikeudellisesti sitovaa eli sen noudattaminen on pakollista. Monesti silti laki on tulkinnanvaraista, koska lainsäätäjien ei ole mahdollista kirjoittaa säädöksiin jokaista yksittäistä käytännöntapausta ja -tilannetta.

Toimeenpanovaltaa käyttävien viranomaisten, kuten elintarvikevalvontaviranomaisten, tehtävä on tulkita ja ratkaista, miten lainsäädännön vaatimukset täyttyvät tosielämän tilanteissa.

Lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee viime kädessä tuomiovaltaa käyttävä tuomioistuin, jos asianosaiset vievät ristiriidat laintulkinnasta tai rikosepäilyt oikeuteen.

1.1.2 Oikeuslähteiden painoarvo ja etusijajärjestys

EU-lainsäädäntöä tulee noudattaa Suomessa sellaisenaan. Sitä täydennetään EU-direktiiveillä ja kansallisella lainsäädännöllä, mutta niissä ei todeta uudelleen, mitä on EU-asetuksella säädetty. Jos oikeuslähteiden välillä on ristiriitaa, on ensisijaisesti aina noudatettava korkeamman asteista oikeuslähdettä:

1. EU-asetus
2. Perustuslaki
3. Kansallinen laki tai EU-direktiivi
4. Kansallinen asetus
5. Kansallinen määräys: Kansallisten viranomaisten antamat normit eli lain nojalla annettavat määräykset ja kiellot ovat sitovia. Kansallisen määräyksen (esimerkiksi Ruokaviraston määräys elintarvikevalvonnan valvontatiedoista) erottaa käytännössä viranomaisohjeesta siten, että normin antamiselle on olemassa lakiperusta. Laissa todetaan esimerkiksi, että Ruokavirasto määrää tarkemmin elintarviketietojen julkistamisesta. Normissa täytyy myös lukea, että kyseessä on määräys, kielto tai muu vastaava normi, ja minkä lain nojalla se annetaan.
6. Tuomioistuinten ratkaisukäytäntö
7. Viranomaisohje, -tulkinta, ja -käytäntö: Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Ohjeissa lukee, että kyseessä on ohje.

1.1.3 Lainsäädäntökokoelmat

Katso kansallisesta lainsäädännöstä aina ajantasainen versio sekä mahdolliset asetusmuutokset ja EU-lainsäädännöstä viimeisin konsolidoitu versio:

• Kansalliset lait löydät Suomen sähköisestä Finlex-säädöskokoelmasta.
• EU-lainsäädännön löydät EU:n lainsäädäntö- ja oikeussivusto EUR-Lexistä.

Voit tarkastella elintarvikealan substanssisäädöksiä ja niitä koskevia muistioita Maa- ja metsätalousministeriön lainsäädäntöhakemistossa. Ministeriö vastaa, että linkit ovat hakemistossa ajan tasalla ja johtavat voimassa oleviin säädöksiin.

Löydät aihealueittain jaotellun luettelon elintarvikealan eri osa-alueita koskevista säädöksistä myös Ruokaviraston nettisivuilta: Ohjeet ja lainsäädäntö.

1.1.4 Elintarvikelainsäädännön tavoitteet

Elintarvikelainsäädäntö koskee pääsääntöisesti kaikkia elintarvikkeiden ja niiden kontaktimateriaalien tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheita. Säädöksiä ei sovelleta yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettuun alkutuotantoon eikä yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettujen elintarvikkeiden tai kontaktimateriaalien valmistukseen, käsittelyyn tai varastointiin kotona. (asetus (EY) N:o 178/2002 art. 4 ja elintarvikelaki (297/2021) 2 §)

Elintarvikelainsäädännön ja sen valvonnan tavoite on suojella kuluttajan terveyttä ja taloudellisia etuja sekä edistää elintarvikealan ja kontaktimateriaalialan toimijoiden toimintaedellytyksiä (asetus (EY) N:o 178/2002 art. 1 ja elintarvikelaki (297/2021) 1 §).

Elintarvikelainsäädännön periaatteena on ehkäistä terveysvaaroja, vilpillistä toimintaa ja kuluttajien harhaan johtamista sekä turvata nämä periaatteet täyttävien elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus Euroopan Unionissa (asetus (EY) N:o 178/2002 art. 5).

Elintarvikelainsäädäntö varmistaa, että

1. markkinoille saatetaan vain turvallisia elintarvikkeita ja kontaktimateriaaleja. Elintarvike ei ole turvallinen, jos se on terveydelle haitallinen, laadultaan ihmisravinnoksi soveltumaton tai lainsäädännön vastainen (asetus (EY) N:o 178/2002, art. 14). Kontaktimateriaali ei ole turvallinen, jos materiaalista siirtyy sen ainesosia elintarvikkeeseen sellaisia määriä, että ne tekisivät elintarvikkeen ihmisen terveydelle haitalliseksi, muuttaisivat sen koostumusta sopimattomasti tai sen aistinvaraisia ominaisuuksia haitallisesti (asetus (EY) N:o 1935/2004, art. 3).
2. kuluttajille tarjotaan riittävät ja oikeelliset tiedot valita itselleen sopivat elintarvikkeet ja käyttää niitä turvallisesti (asetus (EY) N:o 178/2002, art. 8).
3. ehkäistään vilpilliset menettelyt, elintarvikkeiden väärentäminen ja muut menettelytavat, jotka voivat johtaa kuluttajia harhaan (asetus (EY) N:o 178/2002, art. 8 ja 16).

1.1.5 Elintarvikelainsäädännön keskeiset periaatteet

Lainsäädäntö asettaa raamit sille, kuinka elintarvikkeisiin liittyvät vaarat tunnistetaan ja kuinka hallitaan niiden aiheuttamat riskit ihmisten terveydelle. Tämä riskinarviointi ja -hallinta perustuu tieteelliseen näyttöön (asetus (EY) N:o 178/2002, art. 6).

Keskeisiä EU-asetuksissa määriteltyjä elintarvikelainsäädännön yleisiä periaatteita ovat vaatimukset elintarvikkeiden ja kontaktimateriaalien turvallisuudesta, jäljitettävyydestä sekä markkinoinnin ja elintarviketietojen oikeellisuudesta ja säädöstenmukaisuudesta (asetukset (EY) N:o 178/2002 art. 14, 16, 18 ja 19 sekä (EY) N:o 1935/2004 art. 3, 15 ja 17):

• Elintarvikkeet, niiden raaka-aineet ja kontaktimateriaalit on pystyttävä jäljittämään jokaisessa tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheessa. Näin pystytään toteuttamaan takaisinvetoja tai selvittämään niistä aiheutuvia vaaratilanteita. Toimijan tulee huolehtia jäljitettävyydestä eli pitää kirjaa milloin, mistä ja minne raaka-aineita, elintarvikkeita ja kontaktimateriaaleja on hankittu ja luovutettu.
• Elintarvikkeiden ja kontaktimateriaalien merkinnät, mainonta ja esillepano eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan. Toimijan tulee huolehtia, että niistä annettavat tiedot ovat oikeellisia ja riittäviä elintarvikkeen käyttötarkoitus ja -tavat huomioiden.

Toimija vastaa aina itse, että hallitsee toimintaansa liittyvät riskit ja täyttää elintarvikelainsäädännön vaatimukset. Toimijalla on oltava järjestelmällinen omavalvonta, jonka avulla se tunnistaa ja hallitsee toimintaansa liittyvät vaarat. Toimijan on kirjattava omavalvonnan tulokset riittävällä tarkkuudella. (asetus (EY) N:o 178/2002, art. 17 ja elintarvikelaki (297/2021) 15 §)

Valtion on järjestettävä virallinen valvonta, joka seuraa ja valvoo, että toimijat noudattavat lakia kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa (asetus (EY) N:o 178/2002, art. 17).

1.2 Elintarvikevalvontajärjestelmä

1.2.1 Elintarvikevalvonta Suomessa

Kansallinen elintarvikelaki (297/2021) nimeää eläintarvikelainsäädäntöä toimeenpanevat eli toimivaltaiset viranomaiset. Tarkat kuvaukset elintarvikevalvonnan järjestämisestä ja eri viranomaisten rooleista löydät Ruokaviraston verkkosivuilta Elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman eli VASUn osasta 3: Elintarviketurvallisuus, rehut ja luonnonmukainen tuotanto. Pääasiallinen työnjako on seuraava:

• Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee kansallisen lainsäädännön elintarvikealalle.
• Ruokavirasto suunnittelee, ohjaa, kehittää ja raportoi valvontaa kansallisesti. Se myös toteuttaa valvontaa teurastamoissa, viennissä, eläinperäisten elintarvikkeiden kolmasmaatuonnissa ja luonnonmukaisen tuotannon yhteydessä.
• Aluehallintovirastot arvioivat valvonnan järjestämistä kunnissa, suunnittelevat ja ohjaavat valvontaa alueellisesti ja toteuttavat valvontaa poroteurastamoissa sekä alkoholin anniskelu- ja vähittäismyynnissä.
• Kunnan, kuntayhtymän tai ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen valvontayksiköt suunnittelevat paikallisesti ja toteuttavat alkutuotannon sekä elintarvike- ja kontaktimateriaalialan toimijoiden valvonnan, johon kuuluu tarvittaessa myös vienti-, EU:n sisäkauppa- ja luomuvalvontaa.
• Puolustusvoimat toteuttaa valvonnan omalla vastuualueellaan. Samoin Ahvenanmaan itsehallintoalue.
• ELY-keskukset toteuttavat luonnonmukaisen tuotannon ja kasvisten kaupan pitämisen vaatimuksien valvontaa.
• Tulli toteuttaa sisäkauppa- ja kolmasmaatuontivalvontaa muita kuin eläimistä saatavien elintarvikkeiden osalta.
• Valvira suunnittelee, ohjaa ja toteuttaa alkoholivalvontaa.

1.2.2 Mikä on elintarvikevalvontaviranomainen?

Elintarvikevalvontaviranomainen on elintarvikelaissa (297/2021) yksilöity taho kuten Ruokavirasto tai kunta. Viranomaisen päätösvaltaa käyttää kyseistä viranomaista koskevassa lainsäädännössä nimetty taho, esimerkiksi viraston pääjohtaja tai kunnanvaltuusto, ellei se ole delegoinut toimivaltaansa muille alaisilleen toimielimille tai viranhaltijoille.

Käytännön elintarvikevalvontaa tekevät viranomaisten palveluksessa olevat viranhaltijat, joille toimivaltaa on delegoitu hallintosäännön tai työjärjestyksen määräyksillä. Olet siis virkasuhteessa julkista valtaa käyttävään työnantajaan ja edustat viranomaista, mutta et itse ole elintarvikevalvontaviranomainen vaan viranhaltija. Hoidat tehtäviäsi virkavastuulla (ks. käsikirjan kappale 1.3.6).

Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisena toimii kunnanvaltuuston määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin. Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen siirtää päätöksellään useimmat elintarvikevalvonnan tehtävät valvontayksikön viranhaltijoille. Myös tietyt hallinnolliset pakkokeinot voidaan siirtää viranhaltijalle, jos kunnanvaltuusto on tähän antanut oikeuden. Kunnan ympäristöterveydenhuollon nk. delegointipäätöksestä selviää, mitä tehtäviä viranhaltijoille on siirretty. Huolehdi, että saat esihenkilöltäsi perehdytyksen siitä, mitä valtuuksia sinulle kuuluu, esimerkiksi pakkokeinojen käyttöä koskien, ja mikä on roolisi viranhaltijana organisaatiossasi.

Tiettyjen lakisääteisten kriteerien täyttyessä viranomainen voi siirtää joitakin tehtäviä myös ulkopuolisen tahon tehtäväksi. Silloin hallintopäätökset tekee kuitenkin edelleen viranomainen. Ks. Ruokaviraston ohje tehtävien siirrosta.

1.2.3 Virallinen valvonta ja muut viralliset toimet

Elintarvikeketjun virallista valvontaa koskeva asetus (EU) 2017/625 luo raamit elintarvikevalvonnan toteuttamiselle. Sen perusperiaatteita, riskiperusteisuutta ja elintarvikevalvonnan suunnittelua käsitellään käsikirjan osassa 2. Käytännön valvonnan toteuttamista tarkastellaan tarkemmin osassa 3.

Asetuksen (EU) 2017/625 mukainen virallinen valvonta tarkoittaa toimijan luotettavuuden sekä toiminnan ja tuotteiden vaatimustenmukaisuuden tarkastamista. Lisäksi virallista valvontaa on teurastamoissa lihantarkastus, rajatarkastuksessa tuontielintarvikkeiden valvonta ja alkoholialalla alkoholivalvonta. Valvonnan suorittavat kustakin vastuualueesta vastaavan valvontaviranomaisen palveluksessa olevat viranhaltijat, esim. kunnassa elintarvikevalvojat ja virkaeläinlääkärit ja teurastamoilla tarkastuseläinlääkärit.

Elintarvikevalvonta valvoo toimijan riskinhallintaa eli sitä, että toimija onnistuu omavalvontansa avulla täyttämään elintarvikelainsäädännön vaatimukset toiminnassaan. Käytännössä virallinen valvonta on siis elintarvike- ja kontaktimateriaalialan toiminnan omavalvonnan valvontaa. Se käsittää sekä fyysisessä paikassa tapahtuvan että virtuaalisen toiminnan valvonnan. Virallista valvontaa voi toteuttaa monenlaisin menetelmin, joihin palataan tämän käsikirjan luvussa 2.4.

Kullekin valvontaviranomaiselle kuuluu valvonnan lisäksi myös asetuksen (EU) 2017/625 mukaisia muita virallisia toimia, joita valvojat toteuttavat. Esimerkiksi kunnan elintarvikevalvojat käsittelevät elintarvike- ja kontaktimateriaalialan toimijoiden rekisteröinti-ilmoitukset toiminnan aloittamisesta ja ratkaisevat hyväksymishakemukset. Valvojat selvittävät ruokamyrkytys- ja ruokamyrkytysepidemiaepäilyt, ottavat tarvittaessa näytteitä valtakunnallisiin seuranta- ja valvontaohjelmiin Ruokaviraston valvontapyyntöjen mukaisesti sekä myöntävät vientitodistuksia. Valvoja antaa toimijoille ja kuluttajille ohjausta ja neuvontaa elintarvikelainsäädännön ja viranomaistoimintaa koskevan lainsäädännön velvoittamassa laajuudessa.

1.2.4 Oiva ja Vati - raamit valvonnan toteutukselle

Elintarvikealan toimijoiden omavalvonnan valvonta toteutetaan Suomessa Oiva-järjestelmää noudattaen. Ruokaviraston ylläpitämä Oiva sisältää tarkastus- ja arviointiohjeet elintarviketoiminnan eri osa-alueille. Oiva on myös järjestelmä elintarvikevalvontatietojen julkaisemiseksi toimijoiden kanavissa sekä Oivahymy.fi-sivustolla. Alkutuotannolle sekä kontaktimateriaalivalvontaan on omat valvontaohjeensa, eikä niiden valvonnan tuloksia julkaista.

Puolustusvoimilla, Tullilla ja Valviralla on omat järjestelmänsä vastuualueensa elintarvikevalvonnan toteuttamiseen. Puolustusvoimat tekevät myös Oiva-järjestelmän mukaista valvontaa.

Valvoja rekisteröi uudet valvontakohteet ja kirjaa valvontatiedot ympäristöterveydenhuollon keskitettyn toiminnanohjaus- ja tiedonhallintajärjestelmään eli Vatiin. Vati on tietojärjestelmä valvontakirjanpitoon ja sen pohjalta julkisen Oiva-raportin muodostamiseen. Vatista valvontakohdetiedot menevät viranomaisrekisteriin, jossa kunnalliset viranomaiset ovat rekisterin pitäjiä omien valvontakohteidensa osalta. Käyttäessäsi Vatia käsittelet siis viranomaisrekisteritietoja – huolehdi, että valvontatiedot ovat Vatissa oikein! Tutustu Vatin käyttöön viranomaisille tarkoitetussa ekstranet-Pikantissa.

1.3 Viranhaltijana toimiminen

Tässä käsikirjassa käytetään kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain (304/2003) mukaista ilmaisua viranhaltija, koska käsikirja on suunnattu erityisesti kuntien henkilöstölle. Vastaavat raamit koskevat myös valtion virkamieslain (750/1994) mukaista virkamiestä. Sekä viranhaltija että virkamies ovat virkasuhteisia henkilöitä viranomaisen palveluksessa.

1.3.1 Elintarvikevalvonnan substanssisäädökset

Lainsäädäntö on keskeisin työkalusi, johon kaikki toimintasi, valtuutesi, velvollisuutesi ja oikeutesi elintarvikevalvojana perustuu. Toteutat valvontaa elintarvikelainsäädännön määräämällä tavalla ja sinun on tunnettava säädökset, joiden noudattamista valvot. Katso tarkempi säädöslista sivulta Ohjeet ja lainsäädäntö.

• Yleinen elintarvikeasetus (EY) N:o 178/2002
• Virallista valvontaa koskeva asetus (EU) 2017/625
• Elintarvikelaki (297/2021)
• Asetus elintarvikevalvonnasta (315/2021)
• Ruokaviraston määräys elintarvikevalvonnan valvontatiedoista (12/2021)
• Tuote- ja toimialakohtaiset säädökset
• Hygieniaa koskevat säädökset
• Näytteenottoa ja tutkimuksia koskevat säädökset
• Pakkausmerkintöjä ja markkinointia koskevat säädökset
• Ainesosia ja sisältöä koskevat säädökset
• Vierasaineita ja jäämiä koskevat säädökset
• Pakkauksia ja kontaktimateriaaleja koskevat säädökset
• Poikkeustilanteita koskevat säädökset
• Vientivalvonnassa eli kansainvälisessä kaupassa tulee ottaa huomioon sen alan lainsäädäntö ja mm. vientiehtosopimukset ja kohdemaiden lainsäädäntö.

1.3.2 Viranomaistoimintaa koskeva lainsäädäntö

Sinun on noudatettava viranomaistoimintaa koskevan lainsäädännön määräämiä periaatteita ja hallinnollisia menettelyjä.

• Suomen perustuslaki (731/1999)
• Hallintolaki (434/2003)
• Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) eli julkisuuslaki
• Valtion virkamieslaki (750/1994)
• Laki kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta (304/2003)
• Rikoslaki (39/1889), luvussa 40 säädetään virkarikoksista
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EU) (2016/679) eli yleinen tietosuoja-asetus (GDPR)
• Tietosuojalaki (1050/2018)
• Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003)
• Laki ruokahallinnon tietovarannosta (560/2021)
• Kielilaki (423/2003)

1.3.3 Hallinnon oikeusperiaatteet

Hallintolain (434/2003) 6 § määrittelee periaatteet, joita kaikessa viranomaistoiminnassa on noudatettava. Alla on esimerkkejä siitä, mitä periaatteet tarkoittavat elintarvikevalvonnassa Ruokaviraston tulkinnan mukaan. Tutustu tarkemmin oikeusperiaatteisiin ja muuhun viranomaisia koskevaan yleiseen hallintojuridiikkaan Ruokaviraston Hallinnollinen osaaminen -ohjeluonnoksessa.

Hallinnon laillisuusperiaate

Viranomaisella on oikeus tehdä vain niitä toimenpiteitä, joilla on säädösperusta ja vain siinä laajuudessa, johon lainsäädäntö antaa mahdollisuuden. Tämä tarkoittaa, että viranomainen ei saa tehdä täysin omavaltaisia lainsäädännön tulkintoja tai jättää yksiselitteisiä lakimääräyksiä noudattamatta. Lainsäädännössä ei kuitenkaan ole mahdollista eritellä kaikkia mahdollisia käytännön tapauksia, ja tällöin valvojana saat – ja sinun täytyykin – tehdä tulkintaa, miten lainsäädännön vaatimukset täyttyvät kussakin yksittäisessä tilanteessa.

Yhdenvertaisuusperiaate

Kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Esimerkiksi elintarviketurvallisuusriskien kannalta samankaltaisissa tilanteissa tulisi aina päätyä samanlaiseen ratkaisuun. Näin valvonta on yhdenmukaista. Jos tulkintoja muutetaan, se on tehtävä perustellusti ja johdonmukaisesti.

Tarkoitussidonnaisuuden periaate

Viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Esimerkiksi elintarvikevalvoja ei voi edellyttää toimijalta ympäristönsuojeluun tai työsuojeluun liittyviä parempia toimintatapoja, vaikka niille olisi vaatimuksia muussa kuin elintarvikelainsäädännössä. Toisin sanoen elintarvikevalvojan toimivalta ei ulotu elintarvikesäädösten ulkopuolelle, kuten ympäristönsuojelu- tai työsuojelulainsäädäntöön. Kuitenkin ruokahallinnon tietovarannosta annettu laki (560/2021) velvoittaa elintarvikevalvojaa ilmoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle epäillessään tai havaitessaan puutteita oman toimivaltansa ulkopuolella.

Suhteellisuusperiaate

Viranomaisen toimien on oltava tarpeellisia, välttämättömiä ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Esimerkiksi hallinnollisista pakkokeinoista pyritään käyttämään ensin lievempiä toimintaan puuttumisen keinoja, joista voidaan edetä voimakkaampiin. Vakavimmissa rikkomuksissa toimenpiteiden on myös oltava riittävän tehokkaita ja vaikuttavia.

Objektiivisuusperiaate

Edellyttää virkamieheltä asiallisuutta ja puolueettomuutta virkatoimissa. Esimerkiksi toimijaa ei voi toimenpiteitä harkittaessa suosia sen vuoksi, että yritys on suuri työllistäjä ja verotulojen lähde kunnassa. Asiallisesti käyttäytyvän toimijan toimintaa tulee arvioida samalla lailla kuin epämiellyttävästi käyttäytyvän toimijan toimintaa.

Luottamuksensuojaperiaate

Toimijoiden tulee voida luottaa viranomaisten toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen sekä viranomaisten tekemien hallintopäätösten pysyvyyteen. Esimerkiksi toimijoiden tulee voida luottaa, että viranomaiset eivät kohdista hallintotoimia mielivaltaisesti ja että toimintatavat, tulkinnat ja vaatimukset säilyvät samanlaisina tarkastuskerrasta toiseen, jollei ole perusteltua syytä muuttaa niitä.

1.3.4 Oikeutesi

1.3.5 Velvollisuutesi

1.3.6 Vastuusi

1.3.7 Toimijan oikeudet

1.3.8 Toimijan velvollisuudet

Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessämukai

1.3.9 Valvonta sujuu, kun tiedät mitä teet

• Luotat olevasi pätevä ja osaava, kun sinut on näihin tehtäviin valittu!
• Tunnet valvottavan asian ja asiantuntemuksesi rajat.
• Kysyt rohkeasti esihenkilöltäsi ja kollegoilta apua ja tukea.
• Sinulla on tietoa elintarvikehygieniasta, vaatimuksista elintarvikkeiden koostumukseen liittyen, elintarvikkeista annettavista tiedoista ja elintarvikkeiden markkinoinnista.
• Tunnet valvomasi toiminnan pääpiirteet, lainsäädännön ja ohjeistuksen ja osaat hakea tarvittaessa lisätietoa.
• Ymmärrät elintarviketoiminnan riskit ja osaat arvioida vaikutusten laajuutta ja vakavuutta.
• Hallitset lakisääteiset oikeutesi ja velvollisuutesi ja ymmärrät roolisi viranhaltijana ja valvojana
• Noudatat tarkastus-, arviointi- ja valvontakirjanpito-ohjeita.
• Kun noudatat lakia ja toimit hallinnollisten menettelyjen mukaisesti, olet varmistanut oman oikeusturvasi ja toimit virkavastuusi edellyttämällä tavalla.