Toimenpideohje eläinten pitopaikkoihin liittyvien ihmisten STEC-tartuntojen selvittämiseksi eläinten pitopaikoissa

Ohje: 7947/04.02.00.01/2022, voimaantulopäivä 24.4.2023.

1 Yleistä

Tämä toimenpideohje on tarkoitettu tilanteeseen, jossa ihmisellä on todettu STEC-tartunta, jonka lähteeksi epäillään suoraa kontaktia tuotantoeläimiin tai niiden ulosteeseen. EHEC-bakteerin aiheuttama tauti on tartuntatautiasetuksen (1§) mukaan yleisvaarallinen tartuntatauti. Pitopaikassa tehtävän selvityksen tarkoituksena on varmistaa epidemiologinen yhteys sairastumisen ja pitopaikan eläinten välillä. Pitopaikalla on yleensä aina tarpeen antaa neuvontaa uusien tartuntojen ehkäisemiseksi ja selvittää työskentelyhygieniaan liittyviä asioita.

Ympäristöterveydenhuollon viranomaisten toimenpiteistä ihmisten zoonoositapauksissa säädetään sekä eläintauti- että elintarvikelaissa. Vuoden 2021 lainsäädäntöuudistusten jälkeen kuntien on muistettava tarvittaessa delegoida elintarvikelain mukaista toimivaltaa myös kuntaan virkasuhteessa olevalle eläinlääkärille (myöhemmin tässä ohjeessa myös kunnaneläinlääkäri), jotta zoonoositartuntojen selvittämiseen liittyvät tarkastukset ja toimenpiteet eläinten pitopaikoissa voidaan tehdä sujuvasti.

Jos STEC-potilaalla on ollut kontakti elintarviketuotantoon käytettävien eläinten pitopaikkaan, selvitetään epäilyä tartuntalähteestä elintarvikelain (297/2021) 48 §:n nojalla, kun taas eläinnäyttelyihin kuten kotieläinpihoihin sekä eläimiin liittyviin harrastuspaikkoihin liittyvät ihmisten STEC-tartuntaepäilyt selvitetään eläintautilain (76/2021) 38 §:n nojalla. Eläinten STEC-tartunnat on eläintautilainsäädännössä luokiteltu muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (MMMa 325/2021 5 §).

Elintarvikelaki 48 §:

Jos elintarviketuotantoon käytettävien eläinten pitopaikassa esiintyy toistuvasti zoonooseja tai jos pitopaikan epäillään olevan tartuntalähde ihmisessä todetulle zoonoosille, kunnan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asian selvittämiseksi tarvittaessa yhteistyössä tartuntatautilaissa säädettyjen viranomaisten kanssa.

 Eläintautilaki 38 §

Jos vain d- tai e-luokkaan taikka muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi luokiteltua zoonoosia epäillään tai todetaan esiintyvän pitopaikassa, jossa ammattimaisesti harjoitetaan eläinten näytteille asettamista tai eläimiin liittyvää harrastustoimintaa, toimija on velvollinen tiedottamaan asiasta pitopaikassa vieraileville henkilöille sekä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin heidän suojaamiseksi tartunnalta.

Jos ihmisten terveydelle aiheutuvan vaaran torjumiseksi on välttämätöntä, aluehallintovirasto voi 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa toteuttaa tai määrätä kunnaneläinlääkärin toteuttamaan pitopaikassa tutkimuksen tautitilanteen selvittämiseksi sekä toimijalle osoitettavalla päätöksellään määrätä:

1) pitopaikassa käytettävien varusteiden ja välineiden puhdistuksesta ja desinfioinnista;

2) sellaisten pitopaikassa pidettävien tuotteiden, aineiden ja tavaroiden säilyttämisestä ja käytöstä, joissa voi olla tartuntaa;

3) eläinsuojien ja eläinten kanssa kosketuksissa olevien pintojen puhdistuksesta ja desinfioinnista;

4) haittaeläinten torjunnasta ja seurannasta;

5) tavasta, jolla pitopaikassa vierailevia henkilöitä ohjataan suojautumaan tartunnalta; sekä

6) pitopaikassa pidettävien eläinten lääkitsemisestä.

 Tartuntatautilaissa ja -asetuksessa säädetään viranomaisten toimenpiteistä yleisvaarallisten tautien selvittämisessä.

Tartuntatautilaki 9§

- - Hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaavan lääkärin on otettava selvää epäillyn tai todetun tartuntataudin laadusta ja sen levinneisyydestä sekä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin taudin leviämisen estämiseksi. Tartuntatautien torjuntatyöhön kuuluu tartuntatautien ehkäisy, varhaistoteaminen ja seuranta, epidemian selvittämiseksi tai torjumiseksi tarvittavat toimenpiteet sekä tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn tutkimus, hoito ja lääkinnällinen kuntoutus sekä hoitoon liittyvien infektioiden torjunta- -.

 Raakamaidon välittämäksi epäilty tartunta selvitetään elintarvikelain 47§ mukaisesti ruokamyrkytysselvityksenä, toisin kuin suoran eläin- tai ulostekontaktin välityksellä saatu tartuntaepäily. Tämän ohjeen kappaleessa 8 on kuitenkin kerrottu myös toimenpiteistä pitopaikalla, kun epäillään elintarvikevälitteistä tartuntaa raakamaidon välityksellä.

Elintarvikelaki 47 §:

Kunnan on saatuaan 17 §:n 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen ruokamyrkytyksestä tai ruokamyrkytysepäilystä tai epäillessään ruokamyrkytystä muusta syystä viipymättä tehtävä tapausta koskeva selvitys yhteistyössä tartuntatautilaissa säädettyjen viranomaisten kanssa sekä toimitettava tarpeelliset ilmoitukset Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja Ruokavirastolle. Ilmoitukset eivät saa sisältää henkilötietoja

1.1 STEC-bakteeri ja EHEC

STEC (shigatoksiinia tuottava Escherichia coli) -bakteerit ovat shigatoksiineja (Stx1 tai Stx2 tai molempia) tuottavia kolibakteereja. Niitä esiintyy yleisimmin nautakarjan ja muiden märehtijöiden ruuansulatuskanavassa, josta sitä erittyy ajoittain myös ulosteisiin ja sitä kautta ympäristöön. Eläimillä STEC-tartunnat ovat tyypillisesti oireettomia. Myös ihmisillä tartunta voi olla oireeton. Ihmisen oireisen tartunnan alkuvaiheessa voi esiintyä oksentelua. Tyypillisiä STEC-tartunnan oireita ovat vatsakrampit ja ripuli, joka on usein aluksi limaista. Myöhemmin ripuli voi muuttua veriseksi. Tartunnan saaneista 5–10 prosentille kehittyy hemolyyttis-ureeminen syndrooma (HUS), mikä voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja jopa kuolemaan.

Ihmisten STEC-tartuntaa kutsutaan myös EHEC-infektioksi erityisesti silloin kun potilaalla on todettu veriripuli.

2 Tartuntatautiviranomaisen ilmoitukset eläinterveys- ja elintarvikevalvontaviranomaisille

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on laatinut toimenpideohjeen ihmisillä todettujen STEC-tartuntojen ilmoittamisesta kunnan eläinterveysviranomaiselle, jos henkilö on ollut kontaktissa tuotantoeläimiin kotimaassa (THL:n ohje päivitettävänä).

Kontaktilla tuotantoeläimiin tarkoitetaan työskentelyä edellä mainitulla eläinten pitopaikalla, vierailua eläinsuojassa tai muuta suoraa kosketusta eläimiin tai niiden ulosteisiin. Pelkkä käynti pitopaikan alueella ei ole kontakti.

Tartuntatautiasetuksen mukaan potilaan hyvinvointialueen tartuntatautiviranomainen on ohjeistettu ottamaan yhteyttä potilaan kuntaan virkasuhteessa olevaan eläinlääkäriin (tartuntatautiasetus 146/2017 11§) ilmoittaakseen ihmisellä todetusta EHEC-tartunnasta, jos henkilö on ollut kosketuksissa tuotantoeläimiin kotimaassa.

Tartuntatautiviranomaisen ilmoituksessa tulisi olla riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida tapauksen vaatimien jatkotoimenpiteiden tarve ja luonne. Elintarvikevalvontaviranomaisen tai eläinterveysviranomaisen tulee pyrkiä yhteistyössä hyvinvointialueen tartuntatautiviranomaisen kanssa selvittämään riittävät taustatiedot, jos ne ovat puutteellisia.

Taulukko 1. Tarvittavia tietoja, kun STEC-potilaalla on ollut kontakti eläinten pitopaikkaan

3 Eläinterveys- / elintarvikevalvontaviranomaisten ilmoitukset

Kun kunnaneläinlääkäri saa hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavalta lääkäriltä ilmoituksen ihmisen STEC-tapauksesta, jonka epäillään liittyvän eläintautilain 38 §:n mukaiseen eläinten pitopaikkaan, hänen tulee ilmoittaa asiasta eteenpäin pitopaikan sijaintikunnan kunnaneläinlääkärille (jos eri kunta), joka ilmoittaa vuorostaan asiasta aluehallintovirastoon.

Jos kunnaneläinlääkärin saamassa ilmoituksessa ihmisen STEC-tapauksen epäillään liittyvän elintarviketuotantotilaan, hän ilmoittaa tiedon pitopaikan sijaintikunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle ja kunnaneläinlääkärille, joka ilmoittaa vuorostaan asiasta aluehallintovirastoon. Käytännössä kunnaneläinlääkärin ja elintarvikevalvontaviranomaisen voi tavoittaa usein ympäristöterveydenhuollon kautta, esimerkiksi ympäristöterveydenhuollon yhteiskäyttöisen sähköpostin kautta.

Eläinten STEC-tartunnat on eläintautilainsäädännössä luokiteltu muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi, joten eläinten tartuntaepäilyt tulee ilmoittaa eläintautilain 22 §:n mukaisesti, vaikka ihmistartunnan selvityksen tekisikin elintarvikevalvontaviranomainen. Pitopaikan sijaintikunnan virkaeläinlääkäri ilmoittaa epäilystä aluehallintovirastoon, joka puolestaan ilmoittaa Ruokavirastoon eläintautijaostoon.

Kuva 1. Kaavio ilmoituksen kulkemisesta tartuntataudeista vastaavalta lääkäriltä kunnaneläinlääkärille ja elintarvikevalvontaviranomaiselle

4 Epidemiologisen yhteyden osoittaminen ja STEC-tartuntalähteen selvittäminen, kun tartuntalähteeksi epäillään eläinten pitopaikkaa

Eläinten pitopaikkaan liitetyn STEC-tartuntaepäilyn selvittämiseen voidaan ryhtyä, jos oireisella henkilöllä on varmistettu STEC ja sairastunut on käynyt pitopaikan eläinsuojassa sisällä, tai hänellä on ollut muu suora kosketus eläimiin tai niiden ulosteisiin. Kyseessä voi olla myös työperäinen altistuminen, jolloin sairastunut on pitopaikan omistaja, lomittaja tai muu työntekijä. Vierailu pitopaikan pitäjien kotona tai muualla pihapiirissä ei ole riittävä kontakti eläimiin, jotta epäily eläimistä tartunnan lähteenä heräisi. Pitopaikan tiedot sekä toiminnan tyyppi ovat myös tarvittavia tietoja tilanteen selvittämiseksi ja näytteenoton tarpeellisuuden arvioimiseksi.

Selvittämiseen käytettäviä menetelmiä valittaessa lähtökohtana huomioidaan sairastuneiden ihmisten oireiden vakavuus, epäilty tartuntatapa, sairastuneiden henkilöiden määrä sekä se, selvitetäänkö tartunnan lähdettä elintarvikelain vai eläintautilain perusteella. Tartunnan syyn selvittämisen ja jatkotoimenpiteiden tarvetta pitopaikassa, kuten hygieniaohjeiden antamista sekä pitopaikan näytteenoton laajuutta voidaan arvioida kunnan epidemiaselvitystyöryhmässä (VNa 1365/2011 4 §).

THL tyypittää STEC-kannat, jotka liittyvät eläintilaan liittyviin tartuntoihin. Tieto kannasta siirtyy ilmoituksen tehneelle hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavalle. STEC-tartunnasta ilmoituksen tehneen henkilön kanssa kannattaa sopia, että tyypityksen tulos kerrotaan heti kun se on saatavilla, jotta mahdollinen näytteenotto tilalla voidaan tehdä mahdollisimman pian.

Eläinten tai eläinten pitopaikan ympäristön laboratoriotutkimuksilla voi olla kaksi eri tarkoitusta:

1. Epidemiologisen yhteyden vahvistaminen, jolloin selvitetään erittävätkö eläimet ulosteeseensa samaa kantaa, joka sairastuneelta ihmiseltä on löydetty. Tästä syystä potilaan STEC-kannan tyyppi täytyy olla tiedossa ennen näytteenottoa. Näytteenotosta päättää elintarvikkeeksi kasvatettavien tuotantoeläinten pitopaikan osalta kunnan elintarvikevalvontaviranomainen ja yleisölle avoimen eläinten pitopaikan osalta aluehallintoviraston läänineläinlääkäri.
2. Kaivataan tietoa eläinten altistumisen tasosta tai niiden tuottamasta infektiopaineesta ympäristöön, jolloin selvitetään eläinten elinympäristössä esiintyviä STEC-kantoja ja niiden yleisyyttä. Pitopaikan omistaja voi toteuttaa ympäristönäytteenottoa esimerkiksi pitopaikan terveydenhuoltoeläinlääkärin kanssa, jos pitopaikalle suunnitellaan saneeraustoimenpiteitä. Tällaiselle näytteenotolle saattaa olla tarvetta esimerkiksi eläinten kauppaan liittyen. Tapauskohtaisesti tuotantoympäristönäytteitä voidaan myös ottaa viranomaisnäytteenottona ulostenäytteenoton lisäksi.

4.1 Epidemiologisen yhteyden osoittaminen yleisölle avoimessa eläinten pitopaikassa

Yleisölle avoimella eläinten pitopaikalla tarkoitetaan esimerkiksi kotieläinpihaa tai pitopaikkaa, jossa on ammattimaista eläimiin liittyvää harrastustoimintaa. Kotieläinpihalla voi olla elintarviketuotantoeläimiä kuten nautoja ja lampaita. Vaikka nämä eläimet olisivat väliaikaisesti näytteillä ja myöhemmin päätyisivät elintarvikeketjuun, katsotaan kuitenkin, että kun eläimet ovat näytteillä, niin STEC-tartunnan selvitys tehdään eläintautilain mukaisesti. Pääsääntöisesti yksittäistenkin STEC-sairastapauksien yhteys tällaisiin eläinten pitopaikkoihin selvitetään laboratoriotutkimuksin eläintautilain 38 §:n mukaisesti. Lisäksi virkaeläinlääkäri tarkastaa käynnin yhteydessä pitopaikan hygieniakäytännöt ja antaa toimintaohjeita pitopaikan työntekijöiden sekä vierailijoiden suojaamiseksi tartunnoilta. Eläintautilain mukaan toimija on velvollinen tiedottamaan vierailijoita epäillystä tai todetusta tartunnasta, sekä ryhtymään tarvittaviin toimiin vierailijoiden suojaamiseksi. Tarvittaessa aluehallintovirasto voi määrätä pitopaikassa toteutettavista toimista, jos se on välttämätöntä ihmisten terveydelle aiheutuvan vaaran torjumiseksi.    

Kotieläinpihalla saattaa olla myös pienimuotoista elintarvikealan toimintaa. Jos kotieläinpihalta myydään raakamaitoa, niin mahdollisen raakamaitoon liittyvän ruokamyrkytyksen selvitys tehdään kappaleen 8 mukaisesti ja raakamaidon myyntiä valvoo elintarvikevalvontaviranomainen.

4.2 Epidemiologisen yhteyden osoittaminen elintarviketuotantoon käytettävien eläinten pitopaikassa

Valvontaviranomainen selvittää yhteistyössä toimijan kanssa pitopaikan mahdolliset STEC-tartunnalle altistaneet käytännöt. Epidemiologinen yhteys tulee varmistaa matalalla kynnyksellä laboratoriotutkimuksilla, vaikka kyseessä olisi yksittäinen tartuntaepäily, silloin kun kyseessä on vakavaoireinen tartunta. Lisäksi näytteenottoon pitopaikassa ryhdytään, jos samaan pitopaikkaan on liittynyt aiempia tartuntaepäilyjä, lievästi sairastuneita on useampia tai kyseessä on esimerkiksi opetusnavetta. Yksittäiset tapaukset voidaan harkinnan mukaan jättää varmistamatta näytteenotolla, jos sairastunut on esimerkiksi pitopaikan omistaja, eikä mahdollinen pitopaikassa esiintyvä STEC aiheuta ulkopuolisille tartunnan leviämisen vaaraa esimerkiksi siksi, että pitopaikassa noudatetaan tehokkaita suojatoimenpiteitä.

Kunnan epidemiaselvitystyöryhmän kokemusta ruokamyrkytysepidemioiden selvittämisessä voidaan käyttää hyväksi myös eläinkontaktissa tapahtuneiden tartuntojen selvittämiseen.

5 Näytteenotto ja tutkimukset pitopaikassa

5.1 Yleisölle avoin eläinten pitopaikka

Eläintautilain mukaisten tutkimusten kustannukset korvataan valtion varoista (pitopaikassa käynti, näytteiden otto ja näytteiden tutkiminen) ja näytteet tutkitaan Kuopiossa Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikössä. Näytteiden lähettämisestä tulee sopia etukäteen Kuopion toimipaikan kanssa. Näytteenotto pitopaikasta ja pitopaikan eläimistä tehdään tapauskohtaisesti suunnitellen, tarvittaessa yhdessä Ruokaviraston kanssa. Pitopaikasta otetaan eläinten ulostenäytteitä.

5.2 Elintarviketuotantoon käytettävien eläinten pitopaikka

Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen vastaa asian selvitykseen liittyvistä kustannuksista, jotka syntyvät käynneistä elintarviketuotantoon käytettävien eläinten pitopaikoissa ja näytteiden otosta pitopaikassa. Kunta siis korvaa esimerkiksi eläinlääkärin matka- ja näytteenottokustannukset. Näytteet tutkitaan Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikössä Kuopiossa Ruokaviraston kustannuksella. Näytteenotto pitopaikan eläimistä suunnitellaan tapauskohtaisesti. Näytemäärästä ja näytteiden lähettämisestä tulee sopia eläinterveystutkimuksen yksikön kanssa ennen näytteiden ottoa. Näytteenotto voidaan tehdä esimerkiksi liitteen 1 mukaisella näytemäärällä. Harkinnan mukaan voidaan tutkia myös tuotantoympäristönäytteitä.

6 Pitopaikalle välittömästi annettavat hygienia- ja toimintaohjeet

Kunnan virkaeläinlääkäri tai elintarvikevalvontaviranomainen, joka on yhteydessä pitopaikkaan, antaa heti tautiepäilyn ilmettyä neuvontaa tartuntojen ehkäisemiseksi. Pitopaikan hygieniakäytännöt selvitetään ja pitäjälle annetaan toimintaohjeita työntekijöiden sekä vierailijoiden suojaamiseksi tartunnoilta. Toimintaohjeet annetaan siitä huolimatta, päätetäänkö pitopaikassa ryhtyä näytteenottoon vai ei.

Eläintautilain 38 §:n mukaisesti yleisölle avoimen eläinten pitopaikan pitäjä voidaan myös määrätä noudattamaan tartuntoja ehkäiseviä toimia. Työterveydenhuolto voi osaltaan neuvoa tilanteessa, jossa sairastunut on ollut pitopaikan pitäjä tai työntekijä.

Pitopaikoille annettavat ohjeet:

• Eläinten tiloissa työskenteleville on oltava käytössä erilliset, vain eläintiloissa käytettävät suojavaatteet ja -jalkineet.
• Kaikille eläinten kanssa kontaktissa oleville, myös tiloissa vieraileville, annetaan ohjeistusta hyvään käsi- ja wc-hygieniaan, esimerkiksi tiloissa olevilla kylteillä.
• Tiloissa on oltava riittävästi käsienpesupaikkoja, joissa sekä henkilökunta että yleisö voi tarvittaessa pestä kädet lämpimällä vedellä ja saippualla.
• Eläintilat pidetään siistinä ja erityisesti ulosteen leviäminen tiloissa estetään. Lannanpoisto ja muu käsittely tehdään asianmukaisesti.
• Eläinten juoma- ja ruoka-astiat siivotaan päivittäin, eikä uloste saa liata niitä.

Tartuntojen ehkäisyssä voi soveltuvin osin käyttää apuna seuraavia ohjeita, sillä kaikkien ulosteperäisten tartuntojen ehkäisyssä pätevät samankaltaiset toimenpiteet:

• ETT:n EHEC-ohje https://www.ett.fi/wp-content/uploads/2019/11/EHEC.pdf
• ETT:n tautisuojausohjeet https://www.ett.fi/nauta/tilatason-tautisuojaus/
• TTL:n ohje kryptosporidioositartuntojen ehkäisemiseksi https://www.ett.fi/nauta/taudit/kryptosporidioosi/

7 Toimenpiteet kun pitopaikan eläimistä on todettu STEC

7.1 Kunnaneläinlääkärin ilmoitus eläinten STEC-löydöksestä hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille

Eläimissä todetusta STEC-tartunnasta on ilmoitettava hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille viimeistään seuraavana arkipäivänä (MMMa 325/2021 20§).

7.2 Pitopaikan omistajan toimenpiteet

Jos elintarviketuotantoon käytettävien eläinten pitopaikalta otetuissa näytteissä todetaan ihmisen sairastumisen aiheuttanut STEC- bakteerikanta, omistajan tulee ilmoittaa tieto elintarvikeketjutiedoissa teurastamolle sekä maitoa vastaanottavaan meijeriin. Teurastamotoimija voi käyttää tietoa esimerkiksi teurastusjärjestyksen suunnittelemiseen, tai voi tarjota teurastamon terveydenhuoltoeläinlääkärin palveluita, mutta tiedon ei pitäisi johtaa muihin pitopaikan pitäjään kohdistuviin toimenpiteisiin. Koska nykyisin riskinhallintatoimien toteutuksen jälkeen ei edellytetä pitopaikkatutkimusten uusimista, elintarvikeketjutietojen ilmoitusvelvollisuus eläimillä todetusta tartunnasta on kolmen kuukauden ajan (MMMa 318/2021 18 §).

Sen jälkeen, kun pitopaikan eläinten on todettu olleen henkilön STEC-tartunnan lähteenä, sekä yleisölle avoimessa että elintarviketuotantoon käytettävien eläinten pitopaikassa tulee noudattaa erityisen hyvää työskentelyhygieniaa tartuntojen ehkäisemiseksi ja vierailijoiden suojaamiseksi. Eläintautilain 38 §:n mukaan toimijalla on velvollisuus tiedottaa asiasta pitopaikassa vieraileville henkilöille sekä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin heidän suojaamisekseen tartunnalta.

Koska tartuntalähteeksi epäillyistä eläimistä etsitään ainoastaan STEC-tartunnan aiheuttanutta kantaa, negatiivinen tutkimustulos ei sulje pois muiden STEC-kantojen esiintymistä eläimissä. Koska erityisesti märehtijöiden ruuansulatuskanavassa esiintyy runsaasti erilaisia STEC-kantoja, on eläinten kanssa toimittaessa aina noudatettava hyvää hygieniaa.

8 Ruokamyrkytysepäily, joka liittyy raakamaitoon tai pitopaikassa tapahtuvaan elintarvikehuoneistotoimintaan

Raakamaitoon liittyvät ruokamyrkytysepäilyt selvitetään elintarvikelain 47§:n nojalla vastaavilla periaatteilla, kuin muutkin ruokamyrkytysepäilyt. STEC-tutkimukset tehdään Ruokavirastossa Helsingissä. Ensisijaisesti tutkitaan sairastuneen juomaa raakamaitoa. Lisäksi tarvittaessa voidaan tutkia myös raakamaitoa myyneen pitopaikan raakamaitoa ja maitosuodattimia. Eläinten ja eläinsuojien näytteenottoon ei tarvitse ryhtyä, jos voidaan sulkea pois, ettei sairastuminen saattanut johtua suorasta kontaktista eläimiin tai niiden ulosteisiin pitopaikassa.

Tankkimaidon ja maitosuodattimien näytteenotto-ohje löytyy Ruokaviraston sivuilta:

https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/asiointi/oppaat-ja-lomakkeet/laboratorion-ohjeet-lahetteet/elintarviketutkimukset/mikrobiologiset-tutkimukset/maito_ja_suod_naytteiden_nayttotto_ja_lahetys.pdf

Raakamaitoa ei pidetä sellaisenaan syötävänä elintarvikkeena, joten sen nauttiminen kuumentamattomana on ensisijaisesti kuluttajan tekemä elintarvikkeen käsittelyvirhe. Raakamaitoa myydessä kuluttajalle on aina annettava tieto siitä, että raakamaito on nautittava kuumennettuna. Pitopaikan käytännöt kuluttajien tiedottamisessa raakamaitoa myydessä on varmistettava lisätartuntojen ehkäisemiseksi. Mikäli epäiltyä elintarviketta ei ole enää jäljellä tutkittavaksi tai tartunnan aiheuttanutta STEC-bakteeria ei saada eristettyä maitosuodattimista, viranomainen voi harkita näytteenottoa eläimistä ja tuotantoympäristöstä.

Pitopaikassa olevasta elintarvikehuoneistosta myytäviin muihin elintarvikkeisiin kuin raakamaitoon liittyvät ruokamyrkytykset selvitetään kuten muutkin ruokamyrkytykset. Elintarvikehuoneistossa selvitetään mahdolliset käsittelyvirheet, kuten riittämätön lämpökäsittely tai ristikontaminaatio raaka-aineista valmiisiin tuotteisin sekä varmistetaan hygieeniset työskentelytavat. Pitopaikan eläinten tai navetan tuotantoympäristön näytteenotto ei ole tarpeen, jos elintarvikkeesta eristetään sama kanta kuin sairastuneella ihmisellä. Elintarvikkeen käsittelyvirhe on ensisijaisesti tapahtunut elintarvikehuoneistossa, ja korjaavat, ruokamyrkytyksiä ehkäisevät toimenpiteet kohdistetaan elintarvikehuoneistoon. Jos elintarviketuotannon riskinhallinnan takia on erityistä syytä, ruokamyrkytysselvitykseen voidaan liittää tutkimuksia eläimistä tai eläinsuojista.

9 Lainsäädäntö

Aiheeseen liittyviä säädöksiä (säädökset tulee huomioida mahdollisine muutoksineen). Kansalliset asetukset ovat haettavissa Finlexin sivuilta https://www.finlex.fi/fi/

• Elintarvikelaki (297/2021)
• Eläintautilaki (76/2021)
• Tartuntatautilaki (1227/2016)
• Valtioneuvoston asetus tartuntataudeista (146/2017)
• Valtioneuvoston asetus elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä (1365/2011)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikehygieniasta (MMMa 318/2021)
• Maa- ja metsätalousministeriön muista torjuttavista, valvottavista ja muista ilmoitettavista eläintaudeista, eläintautien ilmoittamisesta sekä mikrobikantojen toimittamisesta (MMMa 325/2021).

10. Ohjeen sitovuus

• Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.
• Tässä ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Suorat lainaukset lainsäädännöstä on eroteltu kursiivilla. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.

Lisätiedot

Elintarviketuotantoon käytettäviin eläimiin liittyvät sairastumiset:

• Mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden yksikkö, Elintarvikemikrobiologian jaosto

Yleisölle avoimiin pitopaikkoihin liittyvät sairastumiset:

• Eläinten terveyden ja lääkitsemisen yksikkö, Eläintautijaosto

Näytteenotto ja tutkimukset:

• Eläinterveystutkimuksen yksikkö, Kuopion ja Oulun bakteriologian jaosto
• Mikrobiologian yksikkö, Helsinki (elintarviketutkimukset, maito- ja suodatintutkimukset)

Liite 1. Näytteenotto tilalla epäiltäessä pitopaikan olevan ihmisessä todetun tartunnan alkulähde

Pitopaikasta otetaan eläinten ulostenäytteet taulukon 1 mukaan. Harkinnan mukaan voidaan ottaa myös tuotantoympäristönäytteitä. Näytteiden yhteismäärä ei saa olla yli 50, ellei Ruokaviraston kanssa toisin sovita.

Näytteenotto painotetaan karjan nuorimpiin eläimiin. Eläimet tutkitaan pääsääntöisesti 10 eläimen yhteisnäyttein. Poikkeuksellisesti voidaan yhteisnäytteeseen yhdistää alle 10 eläimen näytteet, jos eläinten jakaminen tarkoituksenmukaisiin näytteenottoryhmiin tätä edellyttää. Mikäli pitopaikassa on useita osastoja, otetaan näytteitä mahdollisuuksien mukaan pitopaikan kaikista osastoista.

Yhteisnäytteet voidaan koota yksilökohtaisista peräsuolinäytteistä tai karsinan pohjalta otetuista näytteistä. Yhteen yhteisnäytteeseen voidaan yhdistää korkeintaan kymmenen naudan osanäytteet. Yhden osanäytteen on sisällettävä vähintään 10 g ulostetta. Karsinan pohjalta kerätään eläinten lukumäärää vastaava määrä vähintään 10 g suuruisia osanäytteitä.

Osanäytteet sekoitetaan huolellisesti ja ulostemassasta otetaan näytteeksi noin 50 g, joka pakataan esimerkiksi puhtaaseen, tukevaan pakasterasiaan, ulostenäytepurkkiin tai sulkuliitokselliseen pakastepussiin.

Taulukko 1. Tutkittavien ulostenäytteiden lukumäärä

Mahdolliset tuotantoympäristönäytteet voidaan ottaa esimerkiksi kostutetulla sienellä tai sideharsotaitoksella. Näytteet eivät saa kuivua matkalla.

Näytepurkkeihin tai pusseihin merkitään vedenkestävällä merkintäkynällä näytteen juokseva numero. Lähetteeseen kirjataan juoksevan numeron lisäksi tieto eläinryhmästä tai osastosta, josta näytteet on otettu.

Näytteet jäähdytetään mahdollisimman nopeasti 4 ± 2 °C lämpötilaan ja näytteet lähetetään mieluiten kylmälaukussa kylmäpakkausten kanssa. Näytteitä ei saa pakastaa.

Näytteiden tutkiminen

Näytteet tutkitaan Kuopiossa Ruokaviraston eläintautibakteriologian tutkimusyksikössä. Näytteiden lähettämisestä tulee sopia etukäteen Kuopion toimipaikan kanssa, oikean tutkijan tavoittaa varmimmin yksikön toimistoon soittamalla.

Lähetteenä käytetään Eläinten pitopaikan STEC-tutkimus-lähetettä: https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/elintarvikeala/ohjeet/#elintarvike--lannoite--ja-rehututkimus

Ruokavirasto, Eläinterveystutkimuksen yksikkö, Kuopio

Sirpa Heinikainen puh 044 7201 780, sähköposti sirpa.heinikainen@ruokavirasto.fi

Tarja Pohjanvirta puh 044 7201 493, sähköposti tarja.pohjanvirta@ruokavirasto.fi

Näytteiden lähettämisestä sopiminen:

toimisto ma - pe 8.00–16.15, puh. 029 520 4132

Katuosoite (Postin Ovelle-paketti ja pikakirje):

Ruokavirasto Kuopio

Neulaniementie 4

70210 KUOPIO