1. Makeutusaineet ja raskaus: Onko keinotekoiset makeutusaineet jätetty tarkoituksella pois uusista Syödään yhdessä - suosituksista, eikö niille ole enää tarvetta asettaa rajoituksia raskaana oleville?
Lisäaineen on läpikäytävä perusteellinen turvallisuusarviointi, ennen kuin se hyväksytään käyttöön. Turvallisuusarvioinnin perusteella määritetään aineen ADI (Acceptable Daily Intake) –arvo, joka tarkoittaa päivittäistä hyväksyttävää enimmäissaantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI-arvot pätevät niin lapsille kuin aikuisille. Ne huomioivat myös raskaana olevat. ADI-arvoja käytetään apuvälineenä, kun lainsäädännössä määrätään, missä elintarvikkeissa ja miten paljon kutakin lisäainetta saa käyttää. Tällä pyritään siihen, että yksittäisen lisäaineen määrä ei ylitä hyväksyttävää saantirajaa tavanomaisessa ruokavaliossa. Käytännössä ADI-arvo ylittyy vain silloin, jos yksittäistä lisäainepitoista elintarviketta nautitaan suuria määriä kerralla tai jos lisäainepitoisten elintarvikkeiden osuus kokonaisruokavaliosta on suuri.
Valitsemalla ruokia ruokakolmion mukaisesti: päivittäiseen ruokavalioon monipuolisesti ja vaihtelevasti tuotteita ala- ja keskihyllyiltä ja harvoin tuotteita ylä- eli niin sanotulta sattumahyllyltä, ei yksittäistenkään elintarvikkeiden lisäaineista tarvitse olla huolissaan. Tällöin makeutusaineidenkin saanti pysyy turvallisella tasolla. Tähän perustuen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ei ole antanut lisäaineellisia makeutusaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttöä koskevia suosituksia tai käytön rajoituksia millekään erityisryhmälle (esim. raskaana oleville).
Lisätietoa lisäaineiden turvallisuudesta löytyy esim. Duodecimin Terveyskirjastosta artikkelista Ruokien lisäaineet (E-koodit).
2. Pellavansiemenet ja auringonkukan siemenet: Keräävätkö auringonkukan siemenet kadmiumia yhtä paljon kuin pellava? Miksi auringonkukan siemenille ei ole erityistä suositusta raskausajalle? Kuinka paljon auringonkukansiemeniä voi raskausaikana syödä aiheuttamatta riskiä sikiölle?
On totta, että tietyillä öljysiemenillä, kuten pellavan- tai auringonkukansiemenillä, on taipumus kerätä itseensä maaperän raskasmetalleja, erityisesti kadmiumia. Aineistomme mukaan pellavansiemenissä havaitut suurimmat pitoisuudet ovat yleensä hieman korkeammat kuin auringonkukansiemenillä. Uudet lapsiperheiden ruokasuositukset annettiin tammikuussa 2016. Tässä yhteydessä Evira kokosi taulukon lapsia, nuoria sekä raskaana olevia ja imettäviä naisia koskevat elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeista. Suosituksen mukaan pellavan- tai muiden öljykasvien siemeniä tulisi käyttää enintään 2 rkl (n. 15 g) päivässä. Pellavansiemeniä tai -rouhetta on perinteisesti käytetty raskaudenaikaisen ummetuksen hoitoon. Tästä syystä olemme katsoneet tarpeelliseksi suositella, että tämäntyyppistä käyttöä vältettäisiin. Pienet määrät pellavansiemeniä (esimerkiksi leivässä) eivät kuitenkaan ole haitaksi.
Auringonkukansiemeniä ei sen sijaan ole perinteisesti käytetty raskauden ajan ummetuksen hoitoon. Näiltä osin kuitenkin on syytä pidättäytyä yleisen suosituksen rajoissa. Ja on hyvä muistaa, että paras tapa välttyä elintarvikkeiden mahdollisesti sisältämiltä haitallisilta aineilta on noudattaa monipuolista, vaihtelevaa ja kohtuullista ruokavaliota. Näin ollen esimerkiksi siementen osalta tulisi huomioida vaihteleva käyttö lajien osalta. Tämä on todettu myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suomalaisissa ravitsemussuosituksissa v. 2014 koskien koko ryhmää pähkinät, mantelit ja siemenet.