Sienitauti Bretziella fagacearum aiheuttaa tammien kuihtumista ja lopulta kuolemista. Se on karanteenituhooja, jota ei saa esiintyä kasvintuotannossa, myytävissä tai maahantuotavissa kasveissa, metsissä, kotipuutarhoissa eikä viheralueilla. Jos epäilet havainneesi taudin oireita, ilmoita siitä välittömästi Ruokavirastoon ilmoituslomakkeella tai sähköpostitse: kasvinterveys@ruokavirasto.fi.
Bretziella fagacearum -sieni vioittaa puita tukkimalla johtosolukkoa, jolloin nestevirtaus estyy. Punatammiin (sektio Lobatae) kuuluvat lajit ovat erittäin alttiita ja voivat kuolla jo 4–6 viikossa tartunnasta tai seuraavan kasvukauden alussa. Amerikkalaiset valkotammiin (sektio Quercus) kuuluvat lajit ovat vastustuskykyisempiä ja voivat kestää tartuntaa useita vuosia tai jopa toipua. Vastustuskyky on kuitenkin vain amerikkalaisten, ei eurooppalaisten, valkotammien ominaisuus.
Bretziella fagacearum -sieni on uhka Euroopan tammille, koska eurooppalaiset tammilajit ovat sille alttiita. Koeolosuhteissa on osoittautunut, että puut voivat kuolla jo vuoden sisällä tartunnasta. Todennäköisesti sieni pystyy asettumaan Euroopassa kaikille alueille, joilla kasvaa tammia.
Kuva: Joseph O'Brien, USDA Forest Service, Bugwood.org
Isäntäkasvit
- Tammet (Quercus). Bretziella fagacearum voi tarttua yli 30 eri lajin tammiin.
- Monet kastanjalajit (esim. jalokastanja Castanea sativa) sekä kastanjatammi Notholithocarpus densiflorus)
Levinneisyys
- Esiintyy pääasiassa Yhdysvaltojen ja Kanadan itäosissa
Oireet
- Lehdet kellastuvat tai ruskettuvat reunoista alkaen. Oire etenee lehden keskelle ja tyviosaan. Lehdet tippuvat tai jäävät kiinni puuhun.
- Lehtien lakastuminen kevään puolivälistä loppukesään voi olla merkki siitä, että puu on saanut tartunnan edellisellä kaudella juuriyhteyden välityksellä. Myöhemmin alkava oireilu johtuu todennäköisesti tartunnasta kuluvalla kaudella.
- Oksien ja rungon johtosolukko voi tummua tartunnan seurauksena. Tässä on vaihtelua tammilajien välillä.
- Kuoren alle muodostuu joillakin tammilajeilla itiöitä muodostava ”matto”, joka erittää hedelmäistä tuoksua houkuttelemaan sientä levittäviä hyönteisiä. Itiömatto irrottaa kuoren, jolloin itiöt pääsevät vapautumaan. Valkotammilla (kuten metsätammi) itiömattoa ei kuitenkaan muodostu.
Kuva: Robert L. Anderson, USDA Forest Service, Bugwood.org
Elinkierto ja leviäminen
- Maanalainen leviäminen juuriyhteyden välityksellä on pääasiallinen leviämistapa.
- Tietyt kovakuoriaislajit levittävät sientä. Tammikuoriainen Scolytus intricatus on laajalle levinnyt Euroopassa, vaikka hyvin harvinainen Suomessa. Sitä pidetään mahdollisena itiöiden levittäjänä. Tammikuoriainen käyttää ravintonaan monia tammilajeja, ja sen tiedetään levittävän muitakin sienitauteja. B. fagacearum -sientä levittävät amerikkalaiset kovakuoriaislajit ovat karanteenituhoojia EU:ssa.
Leviämisen estäminen
- Bretziella fagacearum -sieni on kasvinterveyslainsäädännön mukaan karanteenituhooja. Jos sitä löydetään Suomesta, Ruokavirasto määrää toimenpiteet, joiden tavoitteena on tuhoojan hävittäminen.
- EU:n kasvinterveyslainsäädäntö sisältää maahantuonnin rajoituksia ja tavaroita koskevia erityisvaatimuksia, joiden tarkoituksena on estää karanteenituhoojien leviämistä.
- Pohjois-Amerikassa on käytössä torjuntakeinoja B. fagacearum -sienelle, ja taudin leviämistä on onnistuttu hallitsemaan paikkakunnilla, joilla on ollut käytössä torjuntaohjelma. Mekaanisilla menetelmillä voidaan katkaista juuret ja estää taudin leviäminen kasvista toiseen. Sairaita kasveja on hävitetty, esim. puiden juuriyhteyttä on käytetty hyväksi tammien hävittämiseksi rikkakasvien torjunta-aineilla. Tammien kaatamista ja karsintaa on vältetty aikana, jolloin taudin leviämisriski on suurimmillaan. Sienitautien torjunta-aineilla on myös voitu estää taudin kehittymistä altistuneissa puissa.