Choristoneura -suvun kääriäisperhosten toukat syövät havupuiden neulasia. Lajiryhmä, joka tunnetaan nimellä spruce budworm complex, on aiheuttanut laajoja tuhoja Pohjois-Amerikan havumetsissä. Tähän ryhmään kuuluu useita EU-lainsäädännön karanteenituhoojia. Tässä sivulla kerrotaan lajista Choristoneura fumiferana.
C. fumiferana -kääriäisen populaation koko vaihtelee jaksoittain. Pohjois-Amerikassa populaatiohuiput kestävät vähintään 10 vuotta ja toistuvat noin 30–40 vuoden välein. Kun populaatio on suuri, toukat tuhoavat kuusia ja pihtoja, mikä johtaa puiden kasvun hiipumiseen ja kuolleisuuteen. 1970-luvulla esiintyneen populaatiohuipun aikana kääriäinen vahingoitti yli 50 miljoonaa hehtaaria metsää. On arvioitu, että jos C. fumiferana leviäisi Eurooppaan, se aiheuttaisi tuhoja erityisesti metsäkuusella.
Choristoneura fumiferana -kääriäinen on karanteenituhooja, jota ei saa päästää leviämään taimituotantoon tai ympäristöön. Imoita havainnoista ja epäilyistä Ruokavirastoon ilmoituslomakkeella tai sähköpostitse kasvinterveys@ruokavirasto.fi.
Choristoneura fumiferana -aikuiset. Kuva: K.B. Jamieson, Canadian Forest Service, Bugwood.org
Isäntäkasvit
- Pääisäntäkasveja ovat kuuset (Picea) ja pihdat (Abies).
- Muita isäntäkasveja ovat
- douglaskuuset (Pseudotsuga)
- männyt (Pinus)
- hemlokit (Tsuga)
- lehtikuuset (Larix)
Levinneisyys
- C. fumiferanaa esiintyy Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeellä Yhdysvaltojen ja Kanadan alueella.
Tuntomerkit
- Muna: Vaaleanvihreitä, muodoltaan soikeita. Munaryhmissä on tyypillisesti 20 munaa.
- Toukka: Vastakuoriutuneena 1–2 mm pitkiä, vaaleankeltaisia ja niillä on tumma pää. Kasvaessaan toukat muuttuvat tummanruskeiksi, ja niiden pää on musta ja selässä vaaleita pisteitä.
- Kotelo: tumma ruskean-vihreä. Sijaitsee oksistossa.
- Aikuinen: harmaa, tummanruskeita pilkkuja. Siipiväli on noin 20 mm.
C. fumiferanan toukka ja seittiä. Kuva: Neil Thompson, University of Maine at Fort Kent, Bugwood.org.
C. fumiferana -kääriäinen. Kuva: Neil Thompson, University of Maine at Fort Kent, Bugwood.org
Vioitus
- Toukat syövät neulasia.
- Kun tuholaisia on vähän, neulaskato rajoittuu uusiin silmuihin ja neulasiin erityisesti latvuksen yläosassa.
- Toukkien ympärillä voi olla niiden erittämää seittiä.
- Kesän mittaan oksankärjet muuttuvat punaruskeiksi ja niitä ympäröi seitti.
- Kun tuholaisia on paljon useina peräkkäisinä vuosina, seurauksena on vakava neulaskato, kasvun heikkeneminen ja puiden kuoleminen.
Vioitus: ruskettuneita ja seittiin käärittyjä neulasia. Kuva: Joseph OBrien, USDA Forest Service, Bugwood.org.
Vioitus: oksankärjet ovat ruskettuneet. Kuva: Joseph OBrien, USDA Forest Service, Bugwood.org.
Elinkierto ja leviäminen
- Naaras munii munat neulasten alapinnalle, ja niitä voi olla vaikea havaita silmämääräisesti.
- Munista kehittyy toukkia 8-12 päivän kuluessa.
- Toukat etsiytyvät talvehtimaan suojaiseen paikkaan kuten kuoren rakoihin.
- Keväällä toukkien kehitys jatkuu ja ne syövät silmuja, neulasia ja kukintoja.
- Kun uudet neulaset puhkeavat, toukat syövät niitä erittäen seittiä ympärilleen.
- Toukat koteloituvat oksille.
- Aikuiset kuoriutuvat kotelosta heinä-elokuussa.
- C. fumiferanalla on yleensä yksi sukupolvi vuodessa. Elinkierto voi olla yksi- tai kaksivuotinen.
- C. fumiferana -aikuiset ovat vahvoja lentäjiä. Voimakkaiden tuulien yhteydessä aikuiset voivat kulkeutua satojen kilometrien päähän.
- Myös nuoret toukat voivat levittäytyä tuulen avulla lyhyitä matkoja.
Leviämisen estäminen
- Choristoneura fumiferana -kääriäinen ja monet muut Choristoneura -lajit ovat EU:ssa karanteenituhoojia. Jos niitä löydetään Suomesta, Ruokavirasto määrää toimenpiteet, joiden tavoitteena on tuhoojan hävittäminen.
- EU:n kasvinterveyslainsäädäntö sisältää maahantuontia koskevat rajoitukset ja erityisvaatimukset karanteenituhoojien leviämisen estämiseksi.
- Pohjois- Amerikassa Choristoneura fumiferana -kääriäistä torjutaan monin tavoin, esim. kasvinsuojeluaineiden lentoruiskutuksina, joilla pyritään pysäyttämään populaation kasvu ennen massaesiintymien syntyä. Feromonien avulla voidaan häiritä parittelua ja vähentää lajin lisääntymistä. Myös luontaisia vihollisia on käytetty toukille.