Etelänjauhiainen (Bemisia tabaci) on karanteenituhooja, jota ei saa olla EU:n ulkopuolelta tuotavissa kasveissa virusten leviämisriskin takia. Viljelmillä esiintyessään etelänjauhiainen ei ole karanteenituhooja, eikä siitä tarvitse ilmoittaa Ruokavirastoon. Taimiaineistossa tai EU:n suoja-alueille kuten Ruotsiin vietävissä kasveissa etelänjauhiaisia ei kuitenkaan saa olla. Suomi luopui etelänjauhiaisen suoja-alueesta vuonna 2018.
Etelänjauhiainen on kansallisen vieraslajistrategian laji. Ilmoita havainnosta vieraslajiportaalissa.
Etelänjauhiainen vioittaa monia kasvihuoneessa viljeltäviä koriste- ja vihanneskasveja imemällä ravintoa lehtien solukosta. Samalla se levittää kasviviruksia. Etelänjauhiainen muistuttaa ansarijauhiaista, mutta on rakenteeltaan hennompi ja väriltään kellertävä. Etelänjauhiainen leviää kasvien mukana, joten Suomeen tuotava kasvihuonekasvien taimiaineisto, leikkokukat ja ruukkukasvit voivat levittää etelänjauhiaista.
Isäntäkasvit
- Etelänjauhiaisella on paljon isäntäkasveja.
- Koristekasveista esimerkiksi begonia, joulutähti ja maljaköynnös
- Vihannekset: Kurkku, paprika, tomaatti
- Rikkakasveista esimerkiksi ohdake, nokkonen ja valvatti
Levinneisyys
- Esiintyy ympäri maapalloa.
- Suomessa sitä esiintyy kasvihuoneissa.
Aikuinen etelänjauhiainen. Kuva: Ville Welling.
Etelänjauhiaisen koteloita. Kuva: Jari Poutanen.
Tuntomerkit
Etelänjauhiainen muistuttaa ansarijauhiaista. Molemmat ovat valkoisia, pieniä hyönteisiä, joiden ruumiin pinnalla on valkoista, puuterimaista pölyä. Lajien välillä on kokoon, väriin ja ruumiinrakenteeseen liittyviä eroja. Jauhiaisten ominaisuudet vaihtelevat mm. isäntäkasvin ja olosuhteiden mukaan ja lajin määritys vaatii aina laboratoriotutkimuksen.
- Munat: soikeita, vaalean kellanvihreitä, 0,5 mm:n mittaisia
- Nuoruusvaiheet: 0,5–1 mm:n pituinen, litteä ja kellanvihreä. Vain nuorin toukka-aste liikkuu.
- Valekoteloasteet: 1 mm:n pituinen, litteä ja kellanvihreä
- Aikuinen: 1,5 mm pituinen, ruumis kellertävän värinen
Vioitus
Jos jauhiaisia on runsaasti, niiden imentä aiheuttaa lehtien kellastumista ja heikentää kasvua. Jauhiaisaikuiset ja -toukat erittävät mesikastetta, joka edistää härmä- ja nokisienten kasvua lehtien pinnoilla. Sienet heikentävät kasvien yhteyttämiskykyä ja alentavat kukkien myyntiarvoa sekä lisäävät hedelmien ja vihannesten lajittelutyötä.
Näitä vioituksia pahempi on kuitenkin virusten levittäminen. Tiedettävästi etelänjauhiainen pystyy levittämään 60 eri virusta, joista pahimpia ovat tomaatin keltakäppyrävirus (TYLCV) ja kurkun keltatäplävirus (CYSDV).
Etelänjauhiaisen niin kutsuttu biotyyppi B aiheuttaa edellä mainittujen vioitusten lisäksi imennällään fysiologisia häiriöitä, jotka ilmenevät esimerkiksi epämuotoisena kasvuna tai kurkkukasveilla lehtien hopeaisena värityksenä tai tomaatilla hedelmien eriaikaisena kypsymisenä.
Elinkierto ja leviäminen
Etelänjauhiaisen kehitysasteet ovat muna, toukkavaiheet, valekotelo ja aikuinen. Etelänjauhiaisen kaikki kehitysasteet elävät lehtien alapinnoilla yleensä vanhemmilla alalehdillä.
Etelänjauhiainen leviää kasvien mukana, joten Suomeen tuotava kasvihuonekasvien taimiaineisto, leikkokukat ja ruukkukasvit voivat levittää etelänjauhiaista.
Leviämisen estäminen ja torjunta
Viljelmälle tuodut kasvierät on syytä tarkastaa ennen kasvihuoneisiin siirtämistä. Kelta-ansoja kannattaa käyttää sekä havainnointiapuna että aikuisten torjuntakeinona.