Japaninturilas (Popillia japonica) on karanteenituhooja, jota ei saa päästää leviämään tuotantopaikoille tai ympäristöön. Havainnoista pitää ilmoittaa välittömästi Ruokavirastoon ilmoituslomakkeella tai sähköpostitse kasvinterveys@ruokavirasto.fi. Ota löytämäsi kuoriainen talteen esimerkiksi lasipurkkiin.
Huomaa, että kotimainen laji tarhaturilas muistuttaa japaninturilasta (katso kuvat alla).
Koillis-Aasiasta lähtöisin oleva japaninturilas ei aiheuta merkittäviä tuhoja Aasiassa, mutta levittyään 1900-luvun alussa Yhdysvaltoihin se on aiheuttanut mittavia vahinkoja Pohjois-Amerikassa. Aikuinen kuoriainen on soikea, tumman metallinvihreä ja kuparinvärinen kovakuoriainen. Aikuinen käyttää ravinnokseen isäntäkasviensa lehtiä, ja toukat tuhoavat juuristoa.
Aikuinen japaninturilas. Takaruumiissa on selkeät mustavalkoiset tupsuraidat. Kuva: David Cappaert, Bugwood.org.
Isäntäkasvit
- Japaninturilaalla on hyvin moni-isäntäinen. Se voi vioittaa niin puuvartisia hedelmä- ja koristekasveja, muita viljelykasveja kuin luonnonkasvejakin.
- Isäntäkasveja ovat muun muassa luumut ja muut Prunus-suvun kasvit, omenapuut, ruusut, vadelmat, viiniköynnös, monet lehtipuut, mansikka ja maissi.
Levinneisyys
- Aasia: Japani
- Amerikka: Kanada, Yhdysvallat
- Eurooppa: Italia, Portugali (Azorit), Venäjä (Kauko-Itä)
- Katso EPPOn levinneisyyskartta (englanniksi)
Tuntomerkit
- Munat: Valkoisia, 1,5-3 mm mittaisia.
- Toukka: Täysikasvuinen toukka on noin 3 cm mittainen ja karvainen. Toukka on maassa C-kirjaimen muotoisena.
- Kotelo: Kotelo on väritykseltään vaaleanruskehtava, 14 mm pitkä ja muistuttaa aikuista kuoriaista.
- Aikuinen: Soikea, noin 10 mm pitkä ja 5-7 mm leveä. Pää ja ruumis ovat tumman metallinvihreitä ja jalat ovat tumman kuparinvihreät. Peitinsiivet ovat kuparinruskeat. Molemmilla sivuilla on rivissä viisi valkoista karvatupsua ja ruumiin peräpäässä on kaksi valkoista karvatupsua.
Japaninturilaan toukka. Kuva: David Cappaert, Bugwood.org
Japaninturilasaikuiset vioittavat lehtiä syömällä ne reikäisiksi. Kuva: Matteo Maspero / EPPO.
- Lisää kuvia japaninturilaasta EPPOn sivuilla.
Tarhaturilas muistuttaa japaninturilasta
- Kotimainen laji tarhaturilas (Pyllopertha horticola) muistuttaa japaninturilasta kooltaan, muodoltaan ja väritykseltään.
- Tarhaturilaalla ei ole mustavalkoisia tupsuraitoja takaruumiissa. Takaruumiissa on yksiväristä karvoitusta.
- Tarhaturilaat syövät puiden ja pensaiden lehtiä.
Aikuisia tarhaturilaita. Kuva: Päivi Turunen.
Aikuinen tarhaturilas. Takaruumiin karvat ovat yksiväriset. Kuva: Päivi Turunen.
Vioitus
- Aikuinen vioittaa kasvia syömällä lehtiä. Se syö lehdet kokonaan siten, että vain lehtisuonet jäävät jäljelle.
- Lehtien lisäksi aikuisen kuoriaisen ravinnoksi kelpaavat myös kukat ja hedelmät.
- Toukat syövät kasvien juuria noin 5 cm syvyydessä.
Elinkierto ja leviäminen
- Japaninturilas talvehtii toukkana maassa, noin 15-30 cm syvyydessä. Keväällä, kun maanpinnan lämpötila nousee +10 celsiusasteeseen, toukka virkoaa ja siirtyy syömään isäntäkasvin juuria.
- Koteloituminen tapahtuu 4-6 viikon kuluttua.
- Aikuiset kuoriaiset kaivautuvat maasta kesällä. Ne elävät 30-45 vrk.
- Naaras munii munat pieninä ryhminä tai yksittäin mieluiten kosteaan ja saviseen maahan.
- Aikuiset syövät usein ryhmissä ja niille kelpaavat ravinnoksi isäntäkasvien lehdet, kukat ja hedelmät.
- Isäntäkasvien lehdillä syönti alkaa kasvuston yläosista, mistä ne etenevät alaspäin jättäen lehdet pitsimäisen luurankomaisiksi.
- Hedelmät japaninturilas syö kauppakelvottomiksi.
- Japaninturilaalla on tyypillisesti yksi sukupolvi vuodessa, mutta elinalueen pohjoisosissa elinkiertoon voi mennä kaksi vuotta.
Leviämisen estäminen
- Japaninturilas on kasvinterveyslainsäädännön mukaan karanteenituhooja. Jos sitä löydetään Suomesta, viranomaiset määräävät torjuntatoimenpiteet.
- Japaninturilaita ei saa olla maahantuotavissa tai myytävissä kasveissa.
- Isäntäkasveille on asetettu tuontivaatimuksia EU:n ulkopuolelta.