Mansikka-ankeroinen (Aphelenchoides fragariae) on laatutuhooja mansikalla. Mansikka-ankeroisia ei saa olla myytävissä mansikantaimissa tai lisäysaineistossa.
Lehtiankeroisiin kuuluva mansikka-ankeroinen on pieni sukkulamato, joka aiheuttaa imentävioituksia latvustossa, rönsyissä, lehvästössä sekä nupuissa. Vioitus vaikuttaa sadon määrään ja laatuun. Elinkierto on nopeaa ja kasvukauden aikana voi suotuisissa olosuhteissa esiintyä lukuisia sukupolvia. Mansikka-ankeroissaastunta on vaikeasti torjuttavissa, sillä ankeroisia voi löytyä kaikkialta kasvin maanpäällisistä osista. Ilman isäntäkasviakin ankeroisen toukka- ja aikuisvaihe selviävät maaperässä noin kolme kuukautta, munat puolestaan vuosia.
Isäntäkasvit
- Pääisäntäkasveja ovat mansikat, joilla mansikka-ankeroinen on laatutuhooja.
Levinneisyys
- Mansikka-ankeroista esiintyy laajasti Euroopassa (myös Suomessa), Aasiassa ja Amerikassa.
Tuntomerkit
- Mansikka-ankeroinen on pieni alle millin mittainen sukkulamato, joten sen tunnistaminen vaatii laboratoriotutkimuksen.
Vioitus
- Mansikka-ankeroinen aiheuttaa imentävioituksia isäntäkasveihinsa. Vioitukset ovat joko:
- ulkosyntyisiä, jolloin mansikka-ankeroinen lävistää isäntäkasvin uloimman solukerroksen suuosansa stiletillä imeäkseen kasvin solunesteitä, tai
- sisäsyntyisiä, jolloin mansikka-ankeroinen tunkeutuu ilmarakojen kautta kasvin sisälle imemään ravintoa.
- Mansikan imentävioitukset ovat ulkosyntyisiä.
- Kasvustossa on vaalenneita alueita.
- Lehdet ovat kiertyneitä ja kurttuisia, kääpiöityneitä ja epäsymmetrisiä.
- Lehtiruodit ovat kaljuuntuneita ja punertavia.
- Ankeroinen voi toimia siirtäjäeliönä Rhodococcus fascians-bakteerille. Näiden tuhoojien yhteisvaikutuksena mansikka sairastuu kukkakaalitautiin. Taudin oireisiin kuuluu lehtien punertuminen, epäsäännöllinen poimuttuminen ja jäykistyminen. Lehtiruodit sekä kukkaperät lyhenevät ja paksuuntuvat, rönsyt vähenevät ja marjat ovat pienempiä ja epämuodostuneita.
Mansikka-ankeroisen aiheuttamia oireita paavalinkukan (Saintpaulia spp.) lehdissä.
Kuva: Bonsak Hammeraas, NIBIO - The Norwegian Institute of Bioeconomy Research, Bugwood.org
Mansikka-ankeroisen aiheuttamia lehtivaurioita kehtolehdellä (Tomiea menzeasii).
Kuva: Penn State Department of Plant Pathology & Environmental Microbiology Archives, Penn State University, Bugwood.org
Elinkierto ja leviäminen
- Keväällä, kun kosteusolot ovat ankeroisille otolliset, ne aktivoituvat lepotilastaan ja parittelevat.
- Pariteltuaan naaras munii enimmillään noin 30 munaa. Neljän vuorokauden kuluttua munat kuoriutuvat.
- Toukkavaihe kestää 6-7 vuorokautta. Koko elinkierron nopeus on tyypillisesti 10-13 vuorokautta.
- Mansikka-ankeroiset elävät kasvupisteiden läheisyydessä, lehtiaiheiden väleissä ja lehtihangoissa.
- Optimilämpötila ankeroiselle on 18 celsiusastetta.
- Mansikka-ankeroisella voi olla useita sukupolvia kasvukauden aikana.
- Elinolosuhteiden muututtua mansikka-ankeroisten kannalta epäedulliseksi, ne vaipuvat lepotilaan. Lepotilan ankeroiset viettävät kasvin maanpäällisissä osissa.
- Mansikka-ankeroiset voivat levitä kasteluvesien, saastuneen taimiaineiston, sekä myös huonon viljelyhygienian seurauksena.
Leviämisen estäminen ja torjunta
- Taimiaineiston tuotannossa tulee käyttää tervettä lisäysaineistoa ja noudattaa hyvää viljelyhygieniaa.
- Myytävän ja maahantuotavan taimiaineiston pitää täyttää lainsäädännön vaatimukset.
- Taimiaineiston tuotannossa kasvit tarkastetaan omavalvontana ja noudatetaan laatutuhoojalle asetettuja vaatimuksia.
- Myös vuoroviljely ja lyhyt viljelykierto estävät mansikka-ankeroisen leviämistä.
- Lämminvesikäsittely 46 celsiusasteessa 10 minuutin ajan on tehokas keino hävittää mansikka-ankeroiset taimiaineistosta.