Kierrätysravinteet

Jätejakeiden soveltuvuus lannoitevalmisteeksi

Lannoitevalmisteiden valmistusta ja käyttöä säätelee lannoitelaki. Lannoitevalmisteeksi soveltuu tuote, joka sisältää ravinteita siinä määrin, että niistä on hyötyä kasvien kasvulle tai sen muut ominaisuudet parantavat merkittävästi kasvien kasvua tai kasvuolosuhteita. Tuote ei myöskään saa aiheuttaa haittaa ympäristölle, kasveille, eläimille tai ihmisille. 

Lannoitevalmisteeksi soveltuvuuden arvioinnissa on mietittävä mitä hyötyä sen käytöstä on kasvien kasvulle ja mitä haitallisia ominaisuuksia sillä voi olla. Alle on listattu asioita, jotka auttavat arvioimaan tuotteen soveltuvuutta lannoitevalmisteeksi. 

  • Sisältääkö tuote ravinteita riittävästi, että siitä on hyötyä kasvien kasvulle 
  • Ovatko tuotteen sisältämät ravinteet kasveille käyttökelpoisessa muodossa
  • Onko tuotteella muita kasvien kasvua edistäviä ominaisuuksia
  • Parantaako tuotteen käyttö kasvin kasvuolosuhteita
  • Onko tuote riittävän stabiilia vai tapahtuuko edelleen merkittävää hajoamista
  • Minkälaisia määriä haitallisia aineita se sisältää; haitalliset metallit ja orgaaniset haitta-aineet
  • Onko tuote hygieenistä

Lannoitelakiin on kirjattu yleisellä tasolla lannoitevalmisteita koskevat vaatimukset. Tuotekohtaiset käsittelyvaatimukset sekä enimmäispitoisuudet haitallisille aineille ja taudinaiheuttajille on annettu maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 964/2023

Jätteet lannoitevalmisteena

Monia teollisuusprosessien erivaiheissa muodostuvia jätteitä käytetään lannoitevalmisteiden ainesosana. Tällaisia ainesosia ovat esimerkiksi puun ja turpeen polton tuhkat, teollisuuden erilaiset kalkkijätteet, jätevedenpuhdistamoiden kiintoaines sekä elintarviketeollisuuden jätejakeet, kuten perunan soluneste ja lihaluujauho. Käyttö lannoitevalmisteena ainesosana ei siis edellytä luokittelua sivutuotteeksi ympäristöluvassa, mutta se ei myöskään poista jätteiden osalta niiden jätestatusta.

Osa teollisuuden jätejakeista soveltuu lannoitevalmisteen ainesosaksi sellaisenaan, osa on ensin käsiteltävä. Tällä hetkellä yleisimmät käsittelyt ovat seulonta, hygienisointi ja stabilointi. 

Sivu on viimeksi päivitetty 17.11.2023