Euroopassa perunasyöpä aiheuttaa enenevässä määrin ongelmia. Uusia tartuntoja on puhjennut esimerkiksi Bulgariassa, Kreikassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Georgiassa. Löydökset edustavat usein perunasyövän uusia patotyyppejä, jotka määritetään tietyn perunalajikesarjan kestävyysominaisuuksien perusteella. Perunasyövän leviämisen hallintaa vaikeuttaa se, ettei kaikkia tapauksia aina ilmoiteta ankarien seuraamusten takia. Suomessa perunasyöpää ei ole todettu kolmeen kymmeneen vuoteen.
Kun perunasyöpä todetaan, sato on tuhottava ja perunan viljely saastuneella pellolla on kielletty. Jos pellon ympärille asetetulla puskurialueella halutaan viljellä perunaa, on käytettävä saastuneelta pellolta löytyneelle patotyypille kestävää lajiketta. Sopivan lajikkeen löytäminen voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta. Kokonaan uusien lajikkeiden jalostus on hidasta ja saattaa kestää 10 - 20 vuotta ennen kuin uusi lajike on markkinoilla.
Perunasyöpä on monimutkainen taudinaiheuttaja, mutta lisäselvyyttä on saatu uusista geneettisistä tutkimuksista.
”Eri lähteistä olevien patotyyppien perimän vertailuissa on selvinnyt, että patotyyppi ei olekaan perimältään samankaltainen joukko, vaan tuhansia erilaisia genotyyppejä sisältävä suhteellisen vakaa populaatio. Tämä selittää myös taudin nopean muuntelun”, sanoo tutkija Mikko Lehtonen Ruokavirastosta.
Taudinkestävyyden geneettisiä perusteita ei tunneta vielä hyvin, mikä hidastaa kestävien lajikkeiden kehittämistä ja patotyyppien tarkkaa määrittämistä. Viime vuosina perunan perimästä on kuitenkin tunnistettu useita geenimerkkejä, joiden mukana kestävyystekijöiden tiedetään periytyvän jälkeläisille.
Perunasyöpä leviää sairaiden kasvien ja saastuneen maan välityksellä. Jatkuva perunankasvatus ilman viljelykiertoa tai hyvin lyhyellä viljelykierrolla lisää tautiriskiä. Samoin sertifioimattoman siemenen käyttö, koska uuden tautiesiintymän lähteenä on usein ruokaperunan käyttö siemenenä kotipuutarhassa. Tauti voi myös siirtyä tuotantoon rankkasateiden ja tulvien seurauksena, koska saastunta saattaa levitä vesistöjen kautta pitkiäkin matkoja.
Ruokavirastossa käynnissä olevassa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Makera-hankkeessa tutkitaan taudin leviämisriskiä perunajätteen välityksellä. Perunateollisuuden Sivuvirtojen Kasvinterveysriskit -hanke toteutetaan yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen, Perunantutkimuslaitoksen ja peruna-alan toimijoiden kanssa.
Lue lisää tutkimushankkeesta Perunateollisuuden sivuvirtojen kasvinterveysriskit
Lisätietoja:
tutkija Mikko Lehtonen, kasvianalytiikan yksikkö
mikko.lehtonen@ruokavirasto.fi
Perunasyöpä. Kuva: Asko Hannukkala.
Alkuperäinen artikkeli on ilmestynyt Tuottavan Perunan numerossa 4/19.