Metsästäjät Etelä-Suomessa havaitsevat silloin tällöin järkyttävällä tavalla vammautuneita hirvieläinten vasoja tai ylivuotisia yksilöitä. Yksi tai useampi sorkka on kuolioitunut ruskeaksi ja karvattomaksi, sarveissorkka on irronnut tai jalan alaosa puuttuu kokonaan, jolloin eläin liikkuu jalan tyngän tai tynkien varassa. Joskus näillä yksilöillä myös korvat ovat typistyneet. Syynä on todennäköisesti torajyvämyrkytys eli ergotismi.
Suomessa epäiltyjä myrkytystapauksia on todettu hirvissä ja valkohäntäkauriissa. Tapauksia on löytynyt Uudeltamaalta, Hämeestä, Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Norjassa ja Englannissa on raportoitu myös metsäkauriissa vastaavia muutoksia.
Koska torajyvät kypsyvät loppukesällä ja syksyllä, oireilevia eläimiä näkyy juuri hirvenmetsästyksen aikaan syksyllä ja alkutalvella. Kylmät syysilmat voivat osaltaan pahentaa vaurioita. Torajyvät ovat heinäkasvin kukintoon muodostuneita pieniä, tummia sienirihmastopahkoja. Tunnetuin torajyviä tuottava sienilaji on Claviceps purpurea. Torajyvät sisältävät erilaisia torajyväalkaloideja (ergotalkaloideja), joilla on vaikutuksia verenkiertoon, ruoansulatuskanavaan, hermostoon ja lisääntymiselimiin. Hirvieläimet saavat näitä aineita elimistöönsä niellessään torajyviä ravintokasvien mukana.
Torajyväalkaloidien verisuonia supistava vaikutus voi estää paikallisesti verenkierron ja aiheuttaa kudoksessa hapenpuutetta. Vaikutus voi jatkua päivien tai jopa viikkojen ajan, mistä seuraa pahimmillaan ruumiin ääreisosien (jalat, korvat, häntä) kudosten kuolioituminen. Kuolioon mennyt osa irtoaa lopulta terveestä osasta. Vammautuneet hirvieläimet ovat yleensä nuoria, alle vuoden ikäisiä. Vanhemmat eläimet ovat voineet altistua torajyvämyrkyille vasana, selvinneet ilman vakavampia oireita ja kehittäneet sietokykyä myrkkyjä kohtaan.
Kotieläimillä torajyvämyrkkyjen on todettu aiheuttavan muitakin oireita, muun muassa kuumetta, lisääntynyttä syljeneritystä, hidastunutta kasvua ja vähentynyttä maidontuotantoa.
Toramyrkkylihaliha useimmiten sopimatonta ihmisravinnoksi
Torajyvämyrkytyksestä kärsivät hirvieläimet ovat löydettäessä monesti jo huonossa kunnossa, eikä niiden liha ole laadultaan ihmisravinnoksi sopivaa. Jos kuitenkin eläin on vielä muuten kunnossa eikä ole ehtinyt kuihtua, lihojen käyttöä saatetaan harkita. Torajyvämyrkyt eivät näyttäisi kertyvän ainakaan naudan lihaan, mutta aiheesta on melko vähän tutkittua tietoa.
Ilmoita havaintosi Ruokavirastoon
Havaintoja ja näytteitä epäillyistä torajyvämyrkytyksistä voit toimittaa Ruokavirastoon. Näin voidaan saada kuva tapausten levinneisyydestä. Ruokaviraston nettisivuilta löytyy villieläinten näytteenlähetysohjeita.
Torajyväsieni (Claviceps purpurea) on kansallisen vieraslajistrategian lajeja, vaikka sitä voidaan osin pitää kotoperäisenäkin. Vieraslajiportaalissa on tietoa torajyvästä.
Lisätietoja:
erikoistutkija Marja Isomursu, villi- ja vesieläinpatologian jaosto, puhelin 040 512 1248