Yersinia ruckeri biotyyppi 2 on vakava, korkeaakin kuolleisuutta aiheuttava kalatautibakteeri. Sen aiheuttamaa tautia on nyt ensimmäistä kertaa todettu Kymijoen vesistössä syksyllä 2020 tutkituissa kirjolohissa. Taudinpurkauksen alkuperä on tuntematon.
Biotyyppi 2:n aiheuttamaa yersinioosia on tähän asti esiintynyt Suomessa ainoastaan merialueilla, pääosin Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Tauti todettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2007, ja se on todennäköisesti levinnyt suomalaiseen kalanviljelyyn elävän kalan tuonnin mukana. Yersinia ruckeri -bakteerin aiheuttama tauti on maailmanlaajuisesti yleinen viljeltävillä kaloilla. Sitä on diagnosoitu lukuisista eri kalalajeista sekä makeassa että merivedessä.
Yersinia ruckeri on kalojen suolistobakteeri, joka aiheuttaa yersinioosin eli ERM (Enteric Redmouth Disease) -taudin. Y. ruckeri -kantojen ominaisuudet ja taudinaiheuttamiskyky vaihtelevat. Suomessa merialueilta on eristetty kahta eri biotyyppiä (1 ja 2) Y. ruckeri -bakteereita. Molemmat eroavat taudinaiheuttamiskyvyltään sisämaassa ja luonnonkaloilla tavatuista biotyyppi 1:een kuuluvista kannoista, jotka eivät ole aiheuttaneet merkittäviä ongelmia sisävesilaitoksillamme.
Yersinioosia on aikaisemmin pidetty lämpimän veden tautina, mutta Suomessa taudinpurkauksia on esiintynyt lämpimän veden lisäksi myös viileässä, jopa viiden asteen lämpötilassa. Tauti on saanut nimensä sen oireesta: punaisesta turvonneesta suunalueesta. Yleisinfektiona yersinioosi on krooninen tauti, joka aiheuttaa jatkuvaa matalaa kuolleisuutta. Tauti voi puhjeta, jos kroonisesti sairaat kalat stressaantuvat. Kalojen käsittelyt ja siirrot, korkea veden lämpötila ja huono veden laatu vaikuttavat taudin puhkeamiseen. Taudin myöhemmässä vaiheessa kaloilla ilmenee ihonalaisia verenvuotoja ja niiden silmät saattavat pullistua. Tyypillisiä oireita ovat myös pistemäiset verenvuodot kalan sisäelimissä ja lihaksissa sekä turvonnut ja hauras perna.
Kaiken kokoiset kalat voivat sairastua, mutta 50–200 gramman painoiset kalat ovat tartunnalle herkimpiä. Herkimpänä lajina pidetään kirjolohta. Tartunnan säilyttäjinä toimivat terveet taudinkantajat, joita voivat olla sekä viljellyt että luonnonkalat. Tauti tarttuu suorassa kontaktissa kalojen välillä sekä ulosteen ja veden välityksellä. Tehokkaimmin tauti leviää siirrettäessä elävää kalaa. Desinfioidun mädin siirrossa leviämisvaaraa ei ole.
Yersinioosia voidaan hoitaa rehuun sekoitetuilla antibiooteilla, mutta teho on usein lyhytaikainen, koska parveen jää taudin kantajia ja tauti puhkeaa usein uudelleen. Tautia vastaan on olemassa rokote, joka on yleisesti käytössä ennen kalojen siirtoa merialueelle.
Yersinioosi kuuluu Ruokavirastolle kuukausittain ilmoitettaviin kalatauteihin. Tauti ei ole ihmiselle vaarallinen.
Lisätietoja:
erikoistutkija Anna Maria Eriksson-Kallio, eläintautibakteriologian ja -patologian yksikkö, puh. 029 520 4170, annamaria.eriksson-kallio@ruokavirasto.fi
erikoistutkija Kirsti Pelkola, eläintautibakteriologian ja -patologian yksikkö, puh. 029 520 4826, kirsti.pelkola@ruokavirasto.fi
johtava asiantuntija Satu Viljamaa-Dirks, eläintautibakteriologian ja -patologian yksikkö, puh. 029 520 5173, satu.viljamaa-dirks@ruokavirasto.fi