Luonnonemojen mädinhankinta

Luonnonemojen tutkimukset

Luonnosta pyydettyjä emokaloja tutkitaan mädin- ja maidinoton yhteydessä virustautien (VHS, IHN, IPN, SAV) sekä bakteeriperäisen munuaistaudin (BKD) varalta. Katso tarkempi ohjeistus sivulla Ruokavirasto.fi/ Eläinten terveys: Ohje kalojen ja rapujen terveysehdoista maan sisäisissä siirroissa. Ruokaviraston kalaterveyspalveluun kuuluvien laitosten tulee aina hakea poikkeuslupaa luonnonemojen tai niiden sukusolujen ottamiseksi kalaterveyspalveluun kuuluvaan laitokseen.

Näytteen valinta ja lähettäminen

Näytteiden lähettämisestä ja kustannuksista vastaavat mädinhankinnasta vastaavat henkilöt. Suunnitellessasi elin- tai ovariaalinestenäytteenottoa kentällä, ota yhteyttä Ruokaviraston kalatutkijoihin. MEM-virusnäyteputkia voi tilata etukäteen Ruokavirastosta sähköpostilla tilaukset@ruokavirasto.fi

Ensisijaisesti

• Virustautien varalta tehtävään kartoitukseen otetaan noin riisiryynin kokoiset näytteet sydämestä, pernasta ja munuaisen etuosasta. Näin otetut virusnäytteet otetaan Ruokavirastosta etukäteen tilattaviin virusnäyteputkiin. Korkeintaan 10 emon näytteet voidaan yhdistää.
• Mikäli näytteet tukitaan ISA-viruksen varalta (Jäämereen laskevista vesistöistä peräisin olevat lohikaloihin kuuluvat emokalat), voidaan yhdistää korkeintaan 5 emon näytteet.
• BKD-tutkimukseen otetaan oireettomista emokaloista takamunuaisesta noin sokeripalan kokoinen näyte. Näytteet otetaan steriileihin tyhjiin putkiin, ei samoihin putkiin kuin virusnäytteet. Korkeintaan 5 kalan näytteet voidaan yhdistää BKD-tutkimukseen.

Toissijaisesti

• Emokaloista voidaan ottaa näytteeksi ovariaalinestettä sekä virus- että BKD-tutkimusta varten. SAV-viruksen varalta ei voida tutkia ovariaalinesteestä. Maidista voidaan tutkia joitakin viruksia, ei kuitenkaan SAV-viruksen tai BKD:n varalta.
• Kokonaiset kalat voidaan myös lähettää Ruokaviraston tutkittavaksi (pyöreinä), jolloin näytteenotto tehdään Ruokaviraston laboratoriossa. Tällöin kalat tulee toimittaa kylmäkuljetuksena kuten näytepurkitkin, esimerkiksi jäähileen seassa tiiviiseen styrox-laatikkoon pakattuna. Kaloja ei saa kääriä muovipussiin, missä ne nopeasti pilaantuvat tutkimuskelvottomaksi!
• Lähetä elinnäytteet tai ovariaalinestenäytteet ensisijaisesti postin pikakirjeenä tai toimita kokonaiset kalat omalla kuljetuksella Ruokaviraston Helsingin, Kuopion tai Oulun toimipaikkaan. Ilmoita näytteiden saapumisesta viimeistään edellisenä arkipäivänä etukäteisvalmistelujen mahdollistamiseksi.
• Jos toimitat näytteet Ruokaviraston Helsingin toimipaikkaan, ne on lähetettävä niin, että ne ovat viimeistään perillä perjantaina aamupäivällä (tai arkipyhän aattona) ja näytteenotosta on kulunut tuolloin korkeintaan kaksi päivää.
• Jos toimitat näytteet Ruokaviraston Kuopion tai Oulun toimipaikkaan, ne on lähetettävä niin, että ne ovat perillä torstaina aamupäivällä (tai arkipyhän aatonaattona) ja näytteenotosta on kulunut korkeintaan yksi päivä.

Näytteenotto on tehtävä huolellisesti ohjeiden mukaan. Näytteiden likaantuminen hankaloittaa tutkimusta ja vähentää sen luotettavuutta.

Yhteen näytteenottopurkkiin tai putkeen voidaan yhdistää kymmenen kalan virusnäytteet (ei ISA-näytteet) tai viiden kalan BKD-näytteet.

Näytteenoton yhteydessä huolehditaan siitä, että näytteet ovat 0–5 °C:ssa, esimerkiksi pitämällä näyteputkia jäähileessä. Näytteet otetaan mahdollisimman steriilisti, joten näytteenottopinsetti, -veitsi tai -sakset on steriloitava aina, jos niiden havaitaan likaantuvan, käytännössä lähes jokaisen kalan välillä. Merkitse näytteet numeroimalla näytepurkit. Näytteiden mukaan tulee liittää tutkimuslähete Luonnonvaraiset kalat ja ravut (pdf), josta käy ilmi vähintäänkin näytteen lähettäjän yhteystiedot, mistä kaloista (laji) näytteet ovat ja mistä kalat on pyydystetty, näytepurkkien numerot ja niiden sisältö (näytekalojen lukumäärä, näytetyyppi). Jokainen näytteen toimittanut saa tutkimusvastauksen postitse. Otettuja näytteitä ei saa pakastaa. Ne toimitetaan kylmäkuljetuksena, esimerkiksi jäähileessä styroxlaatikossa Ruokavirastoon.

Välineistö

Mukaan elinnäytteiden ottoa varten:

• Bunsenlamppu/retkikeitin/spriilamppu (= näytteenottovälineiden sterilointiin sopiva tulilähde).
• Etanolia/metanolia/näytteenottovälineistön sterilointiin sopivaa polttoainetta ja leveäsuinen purkki sitä varten.
• Teurastajan veitsi/kalanperkuuveitsi (ohutteräinen).
• Veitsenteroitusrauta/kovasin.
• Vähintään 2 kappaletta metallisia leikkausveitsen varsia (muoviset palavat steriloitaessa).
• Teriä edellisiin.
• Vähintään 2 kappaletta pinsettejä, useimmat pitävät kirurgisia atuloita anatomisia kätevämpänä.
• Saksia.
• Näyteastioita ja välineet niiden merkitsemiseksi. Näytteet voidaan ottaa steriileihin kierrekorkillisiin näytepurkkeihin tai -putkiin.
• Suojavaatetus.
• Työskentelypöytä.
• Jäähilettä tai kylmävaraajia (kylmäkalleja). Kylmää tarvitaan sekä näytteenotossa että elinnäytteiden toimittamisessa näytteeksi.
• Termolaukkuja näytteiden lähettämiseen. Tavalliset, valkoiset, ruokatavarakaupoista saatavat käyvät hyvin, samoin kalanviljelylaitoksilla ruokakalan lähetykseen käytettävät styroxlaatikot. Kiinnittäkää huomiota siihen, etteivät näytteet kontaminoidu (korkit tiukasti kiinni) tai näytelähete kastu sulavalla vedellä.

Elinnäytteiden otto

Perna ja munuainen

Suurikokoiset kalat voidaan avata keskiviivasta kuten perattaessa. Kalan avaamiseen käytetään eri välineitä (saksia, veistä) kuin näytteenottoon. Avausvälineitä ei tarvitse kalojen välillä desinfioida. Avauksen jälkeen avustava henkilö raottaa ruumiinonteloa elimiin koskematta niin, että näytteenottopinseteillä voidaan tarttua pernaan ja saksilla tai veitsellä irrottaa pieni pala pernaa, joka tiputetaan välittömästi näytepurkkiin.

Tämän jälkeen vedetään sisäelinpaketti, uimarakko mukaan lukien mahdollisimman vähän munuaisia koskettaen kalasta ulos. Virologista tutkimusta varten irrotetaan leikkausveitsen ja pinsetin avulla pala ns. etumunuaista (munuaisen leveä osa tai mahdollisimman lähellä sitä oleva kohta kalan etupäässä). BKD-tutkimusta varten otetaan näytteeksi pala takamunuaista. Jos munuaisessa todetaan muutoksia, näyte otetaan muuttuneesta osasta. BKD:n aiheuttamat muutokset ovat useimmiten painottuneet takapuoliskoon. Yleensä sisäelinten näytteenotto sujuu parhaiten pinseteillä ja leikkausveitsellä.

Kun samasta kalasta otetaan näytteet sekä BKD- että virustutkimusta varten, BKD-tutkimusta varten otettavat munuaispalat pannaan eri näyteastiaan (vain viisi kalaa). Näyteastiat merkitään selkeästi.

Sydän

Sydän irrotetaan kokonaisena perna- ja munuaisnäytteen ottamisen jälkeen. Sydämestä irrotetaan saksilla tai veitsellä pieni pala, joka tiputetaan välittömästi näytepurkkiin.

Ovariaalinesteen näytteenotto

Myös ovariaalinesteen ottoon näytteeksi tarvitaan vähintään kaksi henkilöä: toinen on varsinainen näytteenottaja, toinen hoitaa kalan lypsämistä.

Näytteet voidaan joko ruiskuttaa kalasta suoraan näyteastiaan tai imeä ensin steriiliin muoviseen kertakäyttöruiskuun ja ruiskuttaa siitä näyteastiaan. Näyte otetaan ennen varsinaista mädin lypsämistä, kun kala on nukutettu ja pyyhitty puhtaaksi. Pyyhkimiseen käytetään puhdasta pyyhettä, sellstoffia tai vastaavaa. Pipetin/ruiskun kärki työnnetään hieman sisään urogenitaaliaukosta. Se on taaempi niistä kahdesta aukosta, jotka aukeavat kalan peräaukkoon. Kalaa pitelevä henkilö tekee varovaisen lypsyliikkeen ja samalla näytteenottaja imee ovariaalinestettä ruiskuun korkeintaan kaksi millilitraa kalaa kohti. Yleensä ovariaalineste suihkuaa niin, että näyte voidaan ottaa "lennosta" suoraan näytteenottoastiaan. Tilanne ja tottumus ratkaisevat.

Yhteen astiaan saa ottaa näytteet korkeintaan viidestä kalasta. Ruiskua käytettäessä jokaiselle kalalle varataan omansa. Koko näyteannos otetaan kerralla eikä käytetä yhtä näytteenottovälinettä useampaan kertaan edes samalle kalalle, koska näyte muuten likaantuu liikaa.

Näyte voidaan myös ruiskuttaa steriiliin astiaan ja imeä sieltä ruiskulla. Näyte on otettava yksilöllisesti jokaisesta emosta ennen näytteiden yhdistämistä.

Käytäntö on osoittanut, että ovariaalineste likaantuu helposti, jolloin erityisesti BKD-diagnostiikka vaikeutuu. Näytteenotto vaatii siis erityistä huolellisuutta.