Nautojen tautitutkimukset

Näyte

BSE-pikatestiä varten otettava näyte otetaan naudan aivorungosta. Näytepalan tulee olla pituudeltaan 3–10 senttimetriä. Aivorunkoon kuuluvat väli- ja keskiaivot, aivosilta ja ydinjatke. Aivorungon takaraja kulkee ensimmäisen kaulahermon haarautumiskohdan luona. BSE-pikatestinäyte otetaan aivorungon takaosasta obex-alueelta (Y:n muotoinen kohta aivorunkoa). Testi tehdään muualta aivorungosta, mikäli obex-aluetta ei jostain syystä ole saatavilla.

Mikäli näytettä ei saa otettua lusikalla niska-aukon kautta, tulee naudan pää kokonaisuudessaan tuoda tai lähettää Ruokavirastoon Helsinkiin, tai tuoda Kuopion, Oulun tai Seinäjoeen toimipaikkaan. Ennen pään toimittamista tulee lähettävän eläinlääkärin ottaa yhteyttä kyseisen toimipaikan obduktiosalille ja sopia asiasta Ruokaviraston henkilökunnan edustajan kanssa.

Näytepalan voi lähettää Ruokavirastoon tutkittavaksi myös, jos se on huonokuntoinen tai hajonnut. Tällaisia näytteitä varten on Ruokavirastossa seuraavanlainen luokitus:

• Hajonneet aivorunkonäytteet (esimerkiksi soseutuneet tai pilkkoutuneet).
• Mädäntyneet eli autolysoituneet aivorunkonäytteet.

Näytteenottoon tarvittavat välineet

Naudan aivorunkonäytteet otetaan tarkoitukseen suunnitellulla muovi- tai teräslusikalla. Näytteenotossa on aina käytettävä kertakäyttökäsineitä, muuta erityistä suojavarustusta ei tarvita. Jos tutkittavia eläimiä on useita (kuten esimerkiksi teurastamon normaalilinjalla) näytteenottolusikkaa tai kertakäyttöhansikkaita ei tarvitse vaihtaa joka eläimen välillä. Näytteenottolusikan huuhtelu vedellä joka eläimen välillä, ja lusikan ja hansikkaiden vaihto noin kymmenen eläimen välein riittää. Sairas- tai hätäteurastettujen tai itsestään kuolleiden eläinten ollessa kyseessä hansikkaat ja näytteenottolusikka tulee vaihtaa jokaisen eläimen välillä. Mikäli käytetään teräslusikkaa, on se puhdistettava huolellisesti jokaisen eläimen välillä. Muovilusikat ovat kertakäyttöisiä, ja ne voidaan hävittää polttamalla. Sekä muovi- että teräslusikat voi desinfioida pitämällä niitä kaksi tuntia neljässä prosentissa hypokloriittiliuoksessa.

TSE-näytteenottoon tarvittavat lusikat, näytteenottopurkit sekä pakettikortin voi tilata Ruokaviraston lähettämöstä sähköpostilla:

• tilaukset@ruokavirasto.fi

Ruokavirasto lähettää pakettikortin Postin SmartShip-järjestelmän kautta pdf-versiona asiakkaan sähköpostiin. Huomioithan, että pakettikortti on voimassa vain 14 vuorokautta tilauksesta.

Näytteenottotekniikka

• Pää irrotetaan ensimmäisen niskanikaman ja kallon välistä.
• Pää asetetaan ylösalaisin (ventraalipuoli eli alaleuan puoli ylöspäin) niin, että niska-aukko (foramen magnum) näkyy. Aivorungon pään pitäisi näkyä niska-aukossa.
• Sormi työnnetään niska-aukon sisäpuolelle aivokalvojen ja aivorungon väliin, ja sormea pyöräytetään aivorungon ympärillä niin, että aivorunko irtoaa ympäröivästä kudoksesta.
• Näytteenottolusikka laitetaan aivorungon yläpuolelle (ventraalipuolelle) aivorungon ja sitä ympäröivien aivokalvojen väliin.
• Lusikka työnnetään noin 7–8 senttimetrin syvyyteen. Lusikan pitäisi mennä tähän syvyyteen ilman suurempaa vastusta.
• Lusikkaa pyöräytetään aivorungon ympärillä noin 90 astetta sekä oikeaan että vasempaan, jotta aivorungosta lähtevät hermokimput saataisiin katkaistuksi. Jos nämä eivät katkea, aivorungon palaa on vaikea saada ulos kokonaisena.
• Lusikan etuosaa painetaan alaspäin aivorungon katkaisemiseksi, ja lusikka vedetään ulos. Irrotettu aivorungon palanen seuraa lusikkaa.
• Näyte laitetaan purkkiin, johon tulee myös kyseisen eläimen korvamerkki.

Tutkimukset

• BSE-tutkimus itsestään kuolleista, lopetetuista, sairaana teurastetuista tai hätäteurastetuista naudoista tehdään BSE-pikatestillä Ruokaviraston Helsingin toimipaikassa.
• BSE-tutkimus Honkajoelle kerätyistä naudoista tehdään Ruokaviraston Helsingin toimipaikassa. 
• Ruokaviraston Kuopion, Oulun ja Seinäjoen toimipaikat vastaanottavat kokonaisia päitä, joista aivorunkonäytteet toimitetaan BSE-testeihin Ruokaviraston Helsingin prionilaboratorioon.

Näytteen pakkaaminen Postin ohjeiden mukaisesti

Diagnostiset näytteet on pakattava IATA DGR:n pakkausohjeen 650 mukaisesti. Paketin on koostuttava:

1. Vuotamattomasta primääriastiasta, joka prioniryhmän näytteille tarkoittaa keltakorkkista näytepurkkia (ainemäärä enintään 500 grammaa/astia)
2. Vuotamattomasta sekundääripakkauksesta
3. Imeytysaineesta, joka kykenee imemään kaikkien primääriastioiden nestemäisen sisällön. Imeytysaine sijoitetaan primääriastioiden ja sekundääripakkauksen väliin. Imeytysaineena voidaan käyttää käsipyyhkeitä, megasoftia tai imupaperia.
4. Ulkopakkauksesta, johon sekundääripakkaus asetetaan. Ulkopakkauksen tulee olla riittävän vahva huomioiden sen tilavuus, paino ja aiottu käyttö. Ulkopakkauksen ei tarvitse olla UN-tyyppihyväksytty mutta sen on kestettävä pudotus 1,2 metrin korkeudelta

Pakkauksen merkinnät

Diagnostisia näytteitä lähetettäessä pakkauksessa on oltava seuraavat merkinnät:

1. DIAGNOSTIC SPECIMEN PACKED IN COMPLIANCE WITH IATA PACKING INSTRUCTION 650
2. Diagnostisten näytteiden YK-kuljetusnumero UN 3733 merkittynä kulmallaan seisovan neliön sisään, neliön on oltava kooltaan vähintään 50 millimetriä. Tulostettava UN3373-merkki (pdf)
3. Näytteiden nettopaino
4. Lähettäjän tiedot: Nimi, yrityksen nimi, osoite, puhelinnumero
5. Vastaanottajan tiedot: Nimi, yrityksen nimi, osoite, puhelinnumero
6. Lähetyksestä vastaavan henkilön tietoja (nimi ja puhelinnumero) ei vaadita mutta ne on hyvä merkitä.

Kaikki merkinnät voidaan merkitä A4-arkille, joka liimataan tai teipataan paketin päälle.

Tarvittavat asiakirjat

Diagnostisia näytteitä lentoteitse lähetettäessä lähetys vaatii lentorahtikirjan (Airwaybill), johon merkitään lähetyksen sisällöksi: Diagnostic specimen packed in compliance with IATA packing instruction 650.

Vastaanottajalle menevä saatekirje pakataan sekundääripakkauksen ja ulkopakkauksen väliin, muut asiakirjat jäävät paketin ulkopuolelle.

Näytteiden toimittaminen

Näytettä koskeva BSE-tutkimuslähete (pdf) täytetään huolellisesti. Näytepurkit tulee laittaa erilliseen muovipussiin lähetteiden puhtauden varmistamiseksi. Sekä näytepurkit että lähetteet pakataan huolellisesti, ettei purkkien mahdollisesti avautuessa tai rikkoutuessa syntyisi vuotoja ympäristöön. 

Elinnäytteet ja kokonaiset päät voi lähettää Postin Express- tai Ovelle-pakettina tai tuoda Helsingin toimipaikkaan. Kokonaisia päitä voi lisäksi tuoda Ruokaviraston Kuopion, Oulun ja Seinäjoen toimipaikkoihin. Iltaisin ja viikonloppuisin käytettävissä ovat myös edellä mainittujen Ruokaviraston toimipaikkojen näytekylmiöt.

Toimitusosoitteet

Ruokavirasto Helsinki 

• käyntiosoite ja posti: Ruokavirasto, virologia/prionilaboratorio, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki
• puhelinnumero osoitekorttiin 0400 378 710 tai 050 463 7759
• patologian toimisto 029 520 4919 kello 8.15–11.00

Ruokavirasto Kuopio (vain kokonaiset päät) 

• käyntiosoite: Ruokavirasto Kuopio, Neulaniementie 4, puhelin 029 520 4132

Ruokavirasto Oulu (vain kokonaiset päät) 

• käyntiosoite: Ruokavirasto Oulu, Elektroniikkatie 5, puhelin 029 520 4181

Ruokavirasto Seinäjoen labratorio (vain kokonaiset päät) 

• käyntiosoite: Ruokavirasto Seinäjoki, Keskuskatu 23, puhelin 029 520 4147

Lisätietoa

BSE eli hullun lehmän tauti

Näytteenotto eri tapauksissa

BVD:n varalta kotimaan eläinkaupassa tehtävät tutkimukset riippuvat pääasiassa ostajan vaatimuksista. Myös elinkeinolla voi olla vaatimuksia BVD tutkimusten suhteen. Myyjä voi tutkituttaa joko karjansa tai yksittäisen myytävän eläimen BVD:n varalta ennen myyntiä. Seurantatutkimusten tuloksia on mahdollista käyttää sen osoittamiseksi, että karjassa ei ole BVD-tartuntaa.

Karjan tutkiminen BVD-vasta-aineiden varalta

Vasta-ainetutkimus voidaan tehdä maitonäytteistä tai verinäytteistä. Maitonäyte voi olla karjan tankkimaitonäyte tai koostua yksittäisten eläinten maitonäytteistä (ei ternimaitonäytteistä). Verinäytteet on suositeltavaa ottaa yli kuuden kuukauden ikäisistä naudoista. Laboratorio yhdistää yksittäisistä eläimistä otetut maito- ja verinäytteet pyydettäessä yhdeksi yhdistelmänäytteeksi.

Tutkittavien nautojen määrä määräytyy karjan koon perusteella seuraavasti:

• Vähintään viidestä naudasta, jos karjassa on 5–49 lehmää
• Vähintään 10 naudasta, jos lehmiä on 50 tai enemmän.
• Jos karjassa on 1–5 lehmää, näytteet otetaan kaikista lehmistä ja niin monesta nuoremmasta naudasta, että näytteenotto kattaa yhteensä viisi nautaa.

Yksittäisten eläinten tutkiminen BVD:n varalta

Yksittäisen eläimen BVD-tutkimuksiin tarvitaan seerumiverinäyte, josta tutkitaan sekä vasta-aineet että virus.

Tuontialkion vastaanottajaeläimen tutkiminen BVD:n (ja IBR:n) varalta

Tuontialkioihin liittyy BVD-riski ja esimerkiksi in vitro tuotettuihin ja sukupuolimääritettyihin alkioihin myös IBR-riski. Tuontialkion vastaanottaja tutkitaan aikaisintaan neljän viikon kuluttua alkionsiirrosta. Jos siirretyn alkion välityksellä on tullut BVD- tai IBR-tartunta, vastaanottajan seerumiveri- tai maitonäytteessä voidaan todeta BVD- tai IBR-vasta-aineita. Alkionsiirtoon liittyvä tartuntariski ei riipu vastaanottajan tiinehtymisestä. Myös tiinehtymättömät vastaanottajat on suositeltavaa tutkia 4–12 viikon kuluttua alkionsiirrosta. Tuontialkion vastaanottajan tutkimisessa on kyse riskinhallinnasta, siksi tutkimus on suositeltavaa tehdä mahdollisimman pian alkionsiirron jälkeen.
ETT ry - tuontiohjeita ja tuontialkion vastaanottajan tutkimuslähete (ett.fi)

Näyte

Maitonäyte tai seerumiverinäyte.

Tutkimus

Virusvasta-aineiden osoitus (maitonäyte, verinäyte) 
Viruksen osoitus (verinäyte)

Lähetys

Pakkaa näytelähetykseen huolellisesti täytetty tutkimuslähete Tuotantoeläinten tautitutkimukset (pdf) tai liitä Touko-palvelussa tehdyn sähköisen lähetteen tunnus. 
Tuontialkio: ETT:n lähete tuontialkion vastaanottajaeläimen tutkimuspyyntö.

Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä, perjantaina ei tule ottaa eikä lähettää näytteitä. Lämpimänä vuoden aikana suositellaan kylmävaraajan käyttöä.

Lähetä näytteet Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon Helsinkiin.
Lähetysohjeet ja -osoitteet eläinnäytteille

Lisätietoa

BVD (naudan virusripuli) ja Mucosal disease (MD)

Näytteet

• Ulostenäyte otetaan suoraan peräsuolesta tai vaihtoehtoisesti juuri tullutta ulostetta kaksi ruokalusikallista/eläin, keuhkomatomääritykseen vähintään 0,5 desilitraa. Laitumella olevista ulostekasoista ei voi ottaa näytettä.
• Näytteet otetaan aina yksilönäytteinä ja yksilötunnuksin merkittyinä esimerkiksi muovihanskaan tai mieluummin muovipussiin tai -purkkiin. Näytteet tulee ottaa ennen loislääkitysten antoa.
• Loistutkimuspaketin hinta sisältää viiden näytteen tutkimisen yhdellä menetelmällä sekä salmonellatutkimuksen.

Tutkimukset

Mahasuolistoloistartunnat (Strongylida ja satunnaislöydökset, kuten heisimadot ynnä muut)

• Menetelmä: McMaster kvantitatiivinen flotaatiotutkimus (sokeriliuosflotaatio).
• Sisältää Strongylida-alalahkon juoksutusmahamatojen ja suolistoloisten munamäärän määrityksen. (Samalla saadaan Eimeria spp. ookystien määrä. Eimerioiden määrällä ei kuitenkaan ole yleensä merkitystä, ellei kyseessä ole akuutti ripuliongelma.
• Loistilanteen kartoittamiseksi otetaan ulostenäytteet 5 (-10) ensimmäistä kesää laiduntavasta eläimestä noin 3–4 viikkoa laitumelle laskusta, tai myöhemmin heinä-elokuussa, ei kuitenkaan enää myöhäsyksyllä, jolloin loiset menevät lepotilaan.
• Kohteeksi valitaan erityisesti sellaiset laitumet, joilla edellisenä vuonna on laidunnettu nautoja tai vuodesta toiseen laidunnettavat perinnelaitumet. Jos ryhmässä on eläimiä, joilla on ripulia, heikentynyt kasvu tai huono karva, ne valitaan mukaan näytteenottoon.

Laidunkokkidioosi (Eimeria alabamensis)

• Menetelmä: McMaster kvantitatiivinen flotaatiotutkimus (sokeriliuosflotaatio).
• Voimakas ripuli 1–2 viikkoa uloslaskusta.
• Ihanteellinen näytteenottoaika on 8–10 vuorokautta infektiosta (laitumelle laskusta).
• Ulostenäytteet viidestä eläimestä.

Maksamadot (Fasciola, Dicrocoelium)

Märehtijöiden maksamadot -esite (pdf)

• Menetelmä: sedimentaatiomenetelmä. Munien löytyminen ulosteesta kuitenkin epävarma menetelmä.
• Maksat tulisi tarkastaa teurastuksen yhteydessä, jolloin saadaan tiladiagnoosi, onko tilan eläimissä maksamatoa.
• Jos maksamadon munien määritystä ulosteesta halutaan, näytteenottoajankohta on loppukesällä, näytemäärä 5 ulostenäytettä.

Keuhkomadot

• Menetelmä: toukkien osoitus, Baermann-menetelmä.
• Ulostenäytteet yskivistä eläimistä, 5–10 näytettä, loppukesällä.
• Ulostetta tarvitaan vähintään noin 0,5 desilitraa/eläin, näyte peräsuolesta.
• Voidaan tehdä yhdistämällä viiden eläimen ulostenäytteet yhdeksi yhteisnäytteeksi.

Lähetys

Pakkaa näytelähetykseen huolellisesti täytetty tutkimuslähete Tuotantoeläinten tautitutkimukset (pdf) erilliseen muovipussiin suljettuna tai liitä Touko-palvelussa tehdyn sähköisen lähetteen tunnus.

Lähetys laboratorioon samana tai viimeistään seuraavana päivänä, säilytyslämpötila: jääkaappi (ei saa jäätyä). Näytteet tulisi ottaa mieluiten alkuviikosta, perjantaisin ei pidä lähettää näytteitä, koska niiden pilaantumisen vaara kuljetuksen aikana on suuri. Lähetä näytteet Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan tai tuo näytteet itse. Lämpimänä vuoden aikana suositellaan kylmävaraajan käyttöä. Omistaja maksaa lähetyskulut. Eläinnäytteiden pakkaaminen. Lähetysohjeet ja -osoitteet

Eläinlääkäri ottaa näytteet

• Näytteiden tulee olla perillä laboratoriossa mahdollisimman pian, lähetys laboratorioon samana päivänä.
• Näytteet otetaan kaikista 1 viikko–max 9 kuukautta vanhoista vasikoista toisesta sieraimesta, näytteittä otetaan maksimissaan 20 kappaletta per tila (mikäli tilalla enemmän kuin 20 kappaletta alle puolivuotiaita niin ota näytteet 20 nuorimmasta yli viikon ikäisestä).
• Huom! Nasevan M. bovis -vastustusohjelmaa varten lypsykarjoista lähetetään tankkimaitonäyte tutkittavaksi esimerkiksi Valion Seinäjoen laboratorioon.

Näytteenottovälineet

Nukkatikku ilman elatusainetta tai pumpulipäinen näytteenottotikku Amies-elatusaineessa.

Näytteenottotarvikkeiden sähköinen tilauslomake eläinlääkäreille

Näytteenotto

1. Pyyhi sieraimet puhtaaksi esimerkiksi talouspaperilla.
2. Työnnä tikku ventraalisesti toiseen sierainonteloon.
3. Hankaa ja pyöritä kohtalaisen voimakkaasti limakalvoa vasten jotta näytteeseen tulee soluja mukaan. Älä hankaa tikkua veriseksi (veri huonontaa PCR-reaktion herkkyyttä).
4. Laita tikku kuljetusputkeen ja kirjoita eläimen tunniste kuljetusputkeen.

Tutkimukset

Menetelmä: M. bovis suoraosoitus (PCR)

Lähetys

Pakkaa näytelähetykseen huolellisesti täytetty tutkimuslähete Mycoplasma bovis (pdf) tai liitä Touko-palvelussa tehdyn sähköisen lähetteen tunnus.
Lähetys laboratorioon samana päivänä. Pakkaa tikut pahvilaatikkoon pehmusteen kera tai kuplamuovipussiin ja lähetä Ruokaviraston Kuopion toimipaikkaan. Lähetysohjeet ja -osoitteet

Lisätietoa

Mycoplasma bovis

Syväsively tai BAL-näyte

Eläinlääkäri ottaa näytteet

Näytteet tulee ottaa taudin alkuvaiheessa lääkitsemättömistä vasikoista. Mahdolliset lääkitykset mainitaan lähetteessä. Huomaa, että jos vasikoille on käytetty äskettäin elävää nenäsumuterokotetta, rokotevirukset voivat näkyä tutkimuksessa usean viikon ajan. Näytteenottoon valitaan ryhmän koosta ja ongelman laajuudesta riippuen vähintään 3–5 eläintä. Näytteitä ei tule ottaa perjantaisin, sillä näytteiden tulee olla laboratoriossa seuraavana päivänä. Näytteenottopaketin lisäksi tarvitaan taitoksia.

Syväsivelynäytteenottopaketin sisältö

• Syväsivelytikkuja (neljä kappaletta)
• Näytteenlähetysputket (tarvitaan kaksi putkea/näyte, mukana on yhdet ylimääräiset putket) 
  • A-putket (0,9 % NaCl, väritön) viisi kappaletta: bakteereille ja viruksille
  • B-putket (mykoplasmaliemi, punertava) viisi kappaletta: mykoplasmoille
• Lähete
• Näytteenotto- ja lähetysohje

Liemien säilyvyys

Mykoplasmalientä (= B-putket) voidaan säilyttää pakkasessa (–20 °C) noin vuoden ajan ja jääkaapissa noin kolmen kuukauden ajan. Syväsivelytikuissa on päiväys pakkauksessa.

Näytteenottotarvikkeiden sähköinen tilauslomake eläinlääkäreille

Syväsivelynäytteen otto

• Näytteenottoa varten vasikka otetaan rauhallisesti kiinni esimerkiksi seinän viereen. Pää tulee nostaa hieman ylös.
• Sierainaukko puhdistetaan huolellisesti puhtailla taitoksilla limasta ja liasta.
• Silikoniputken saa parhaiten ulos suojuksesta koputtamalla esimerkiksi pöydän pintaan korkki alaspäin.
• Silikoniputki (sivelytikku putken sisällä suojassa) työnnetään ventraalisesti nenäontelon alimpaan käytävään mahdollisimman syvälle.
• Sivelytikku työnnetään suojuksesta läpi ja hangataan noin viiden sekunnin ajan niin, että saadaan myös soluja mukaan.
• Sivelytikku vedetään silikonisuojuksen sisällä pois.
• Sivelytikkua pyöritetään ensin A-putkessa muutama sekunti, sen jälkeen B-putkessa (tikkua ei jätetä/katkaista putkiin). Merkitse putkiin näytenumerot.
• Lampaalta tai vuohelta otetaan näytteet samalla periaatteella varovaisuutta noudatten.

Ohje keuhkohuuhtelu- eli BAL-näytteen ottoon

• Keuhkohuuhtelunäytteet otetaan tarkoitusta varten suunnitellulla steriilillä keuhkohuuhtelukatetrilla.
• Lisäksi tarvitaan lämmintä 0,9 % NaCl liuosta ja 50 millilitran ruiskuja sekä taitoksia.
• Keuhkohuuhtelunäytteen ottamista varten vasikka otetaan rauhallisesti kiinni esim. seinän viereen. Toinen avustaja estää vasikkaa peruuttamasta ja toinen pitelee päätä siten, että se saadaan nostettua ylös.
• Sierainaukko puhdistetaan huolellisesti puhtailla taitoksilla limasta ja liasta.
• Steriilin huuhtelukatetrin toiminta varmistetaan työntämällä sisäputken pää ulkoputken läpi.
• Katetri työnnetään ventraalisesti nenäontelon alimpaan käytävään mahdollisimman nopeasti merkkinauhaan saakka (ei väkisin). Jos katetri sisään vietäessä pysähtyy nieluun, odotetaan kunnes henkitorven aukko avautuu ja katetri saadaan henkitorveen. Selkeä merkki katetrin oikeasta sijainnista on se, että vasikka työntää kielen ulos. Jos vasikka nieleskelee, ei yski eikä työnnä kieltä ulos, on katetri todennäköisesti ruokatorvessa.
• Kun katetri on henkitorvessa, työnnetään sisempi putki ulomman läpi ja edelleen niin pitkälle kuin se helposti menee. Sen jälkeen katetriin ruiskutetaan steriilillä 50 millilitran ruiskulla 30 millilitraa steriiliä lämmintä fysiologista suolaliuosta. Neste aspiroidaan välittömästi takaisin. Mikäli nestettä ei saada takaisin, voidaan huuhtelu toistaa 30 millilitralla nestettä.
• Kun näyte on saatu, vedetään katetrin sisempi putki ulomman sisään, katetri poistetaan hengitystiestä ja pää lasketaan alas. Näytteen vähimmäismäärä on noin viisi millilitraa.
• Mykoplasmaliemeen (punertava liemi B) laitetaan huuhtelunestettä noin 10 tippaa. Loppu neste laitetaan steriiliin tyhjään putkeen bakteriologista ja virologista tutkimusta varten. Merkitse putkiin näytenumero.

Näytteen lähetys

• Pakkaa näytelähetykseen huolellisesti täytetty tutkimuslähete Hengitystietulehdustutkimus (pdf) tai liitä Touko-palvelussa tehdyn sähköisen lähetteen tunnus.
• Näyteputket lähetetään kylmävaraajan kanssa. Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä.
• Näytteet tutkitaan Ruokaviraston Kuopion toimipaikassa.
  Lähetysohjeet ja -osoitteet

Lisätietoa

Naudan hengitystietulehdukset

(Mycobacterium avium subsp. paratuberculosis)

Näyte

• Elävä eläin: uloste ja seerumiverinäyte tai yksilömaitonäyte. Maitonäyte voidaan ottaa, kun poikimisesta on kulunut 7 vrk.
• Kuollut eläin: muuttuneet osat suolta ja suolistoimusolmuketta, pätkä ohutsuolen loppuosaa ja suoliliepeen imusolmukkeita.
• Kliininen paratuberkuloosiepäily: tuntemattomasta syystä johtuva pitkäkestoinen ripuli ja laihtuminen yli kahden vuoden ikäisellä naudalla.

Tutkimus

M. avium ssp. paratuberculosis -bakteerin osoitus (PCR), uloste ja elinnäytteet. Kliinisissä epäilyissä myös viljely. Vasta-aineiden osoitus (verinäyte/yksilömaitonäyte).

Huom! Viljelyaika vähintään 6 kk, yleensä 7–13 kuukautta. Kliiniset epäilyt: tutkimus maksuton. 

Lähetys

Pakkaa näytelähetykseen huolellisesti täytetty tutkimuslähete Tuotantoeläinten tautitutkimukset (pdf) erilliseen muovipussiin suljettuna tai liitä Touko-palvelussa tehdyn sähköisen lähetteen tunnus.

Näytteet jäähdytetään ja lähetetään välittömästi. Perjantaina tai viikonloppuna otetut näytteet voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa viikonlopun yli, kokoverinäyte ei saa jäätyä. Erotettu seerumi ja maitonäyte säilyvät pakastettuna pidempään. Viljelynäytteiden tulee olla laboratoriossa viimeistään torstaina aamupäivällä eikä näytteenotosta saa olla kulunut yli kolmea vuorokautta. Lämpimänä vuoden aikana suositellaan kylmävaraajan käyttöä.

Lähetä näytteet Ruokaviraston eläintautibakteriologian laboratorioon Helsinkiin. Voit myös tuoda näytteet itse. Eläinnäytteiden pakkaaminen. Lähetysohjeet ja -osoitteet

Lisätietoa

Paratuberkuloosi

Ruokavirastossa ei tutkita terveiden/oireettomien eläinten ulostenäytteitä salmonellan varalta.

Ulostenäytteiden lähettäminen salmonellatutkimukseen, tuottajan omavalvonta: ETT ry:n Salmonella-info

Tutkimuslähete: Salmonellatutkimus – nauta ja sika (pdf), lisälomake (pdf)

Katso salmonellatutkimuksia tekevien laboratorioiden yhteystiedoista paikkakuntasi lähin laboratorio ja lähetä näytteet sinne lähetteen kera. Näytettä ei saa pakastaa ennen lähettämistä eikä näyte saa jäätyä matkalla.

Lisätietoa

Eläinten salmonellatartunnat
Salmonellavalvonta