Bakteeri- ja virusvasta-aineita tutkitaan veri- ja maitonäytteistä. Monissa tapauksissa riittää yhden näytteen tutkiminen, kuten keinosiemennystoimintaan liittyvissä lakisääteisissä tutkimuksissa sekä vienti-, tuonti- ja seurantatutkimuksissa. Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa, onko eläimellä ollut kyseisen bakteerin tai viruksen aiheuttama infektio. Vasta-aineet voivat olla osoitettavissa pitkäänkin itse taudinaiheuttajan hävittyä elimistöstä.
Kliinisen taudin diagnostiikassa käytetään pariseerumitutkimusta. Ensimmäinen näyte otetaan oireiden alkaessa ja toinen näyte 2–3 viikon kuluttua. Mikäli vasta-aineiden määrä (tiitteri) jälkimmäisessä näytteessä on vähintään nelinkertainen verrattuna taudin akuutissa vaiheessa otetun näytteen tiitteriin, tulkitaan eläimen sairastuneen kyseiseen tautiin. Taudeissa, joissa immuunivaste on hidas tai epäsäännöllinen (muun muassa borrelioosi), ei vasta-aineiden nousun osoittaminen yleensä onnistu pariseerumitutkimusta käyttäen. Yhden näytteen perusteella voidaan osoittaa, mikä on vasta-ainetaso tutkimushetkellä. Raja-arvon ylittävä korkea tiitteri viittaa kliiniseen tautiin.
Näytteiden ottaminen
Näytteet otetaan seerumiverinäyteputkiin ilman hyytymistä ehkäisevää ainetta. Näyte on hyvä ottaa vakuumitekniikalla, sillä se parantaa näytteen laatua. Verta tai maitoa otetaan noin ¾ putken tilavuudesta, kuitenkin vähintään 5 millilitraa isoihin (10 millilitran) putkiin tai 2,5 millilitraa pienempiin (5 millilitran) putkiin. Tarvittavaan näytemäärään vaikuttaa se, miten paljon ja millaisia tutkimuksia näytteestä tehdään. Yksittäiseen tutkimukseen saattaa riittää 1 millilitraa verta tai maitoa.
Pilaantuminen, jäätyminen tai muu syy, joka aiheuttaa punasolujen hemolysoitumisen tekee seerumit tutkimuskelvottomiksi. Lehmillä ternimaito ei käy näytteeksi. Pilaantuneet maitonäytteet ovat myös tutkimuskelvottomia. Siksi näytteet on otettava mahdollisimman aseptisesti ja pakattava huolellisesti. Putket on suljettava nestetiiviisti.
Näytteenotto on ajoitettava niin, että näytteet saadaan tutkimukseen Ruokavirastoon mahdollisimman nopeasti. Perjantaina otetut näytteet voidaan säilyttää jääkaapissa ja lähettää maanantaina.
Jos on mahdollista, että verinäyte asianmukaisesta pakkaamisesta ja muusta varovaisuudesta huolimatta voi jäätyä tai muuten hemolysoitua matkan aikana, erotetaan seerumi ja lähetetään se kokoveren sijasta. Erotettu seerumi säilyy tarvittaessa jääkaapissa viikonlopun ylitse ja pakastettuna pidempään. Näyteputket tulee merkitä selvästi ja liittää mukaan lähete, jossa on tarvittavat lisätiedot. Kaikki halutut tutkimukset on merkittävä lähetteeseen.
Näytteiden lähettäminen
Eläintautitutkimusten tutkimuslähetteet
Kaikki bakteeritauteihin liittyvät serologiset tutkimukset tehdään Ruokaviraston Helsingin toimipaikan eläintautibakteriologian laboratoriossa, lukuun ottamatta M. bovis -tutkimusta, joka tehdään Ruokaviraston Kuopion toimipaikassa. Kaikki virustauteihin liittyvät tutkimukset tehdään Ruokaviraston Helsingin toimipaikan virologian laboratoriossa.
Näytteet, joista tehdään sekä bakteeri- että virusvasta-ainetutkimuksia, lähetetään Ruokaviraston Helsingin toimipaikan virologian laboratorioon.
Vasta-ainetutkimuksiin tarkoitetut näytteet ovat pääsääntöisesti VAK-säännöksistä vapaita näytteitä. Jos kuitenkin eläimissä epäillään tarttuvaa tautia (esimerkiksi Q-kuume), näytteet ovat kategoria B biologista materiaalia. Pakkaus- ja merkintäohjeet löytyvät Postin sivulta Laboratorionäytteiden lähettäminen.
Lähetysohjeet ja osoitteet eläinnäytteille
Eläintautitutkimusten hinnasto ja laboratoriokäsikirja