Laadukas kylvösiemen määritellään muun muassa siten, että se on joko tarkastettua sertifioitua siementä tai kunnostettua eli lajiteltua ja peitattua tilan omaa siementä. Kylvösiemen on merkittävä tuotantopanos siinä missä muutkin maatalouden tuotantopanokset. Jos kylvösiemen ei ole laadukasta tai laatu ei ole tiedossa, viljelijä ottaa ison riskin esimerkiksi siinä, että siemen itää huonosti, jolloin kasvusto jää harvaksi ja osa satopotentiaalista menetetään heti kasvukauden alussa. Siemen on tuotantopanos, joka vaikuttaa merkittävästi satopotentiaalin toteutumiseen, mutta mihin viljelijä voi itse vaikuttaa laadun ja lajikevalinnan kautta.
Siemenen laatu riippuu perinnöllisistä tekijöistä eli lajikkeesta, siemenen puhtaudesta, elävyydestä ja terveydestä. Siemenen laatua määritetään siemenanalyyseillä ja laatua voi tutkituttaa siemenlaboratorioissa. Huolellisella työllä siemenlaadusta voi saada käsityksen myös kotikonstein. Kun laatu tunnetaan, vähennetään huonolaatuisen siemenen käytöstä aiheutuvia riskejä.
Aitoa sen olla pitää
Lajikeaitous on yksi siemenen tärkeimmistä ominaisuuksista. Lajikeaitoudella tarkoitetaan sitä, että lajike on ilmoitettua lajiketta tai jos on kyseessä tilan oma siemen, lajike on oletettua lajiketta. Lajike vaikuttaa satopotentiaaliin, käyttökelpoisuuteen suunnitellussa tarkoituksessa, taudinkestävyyteen, menestymiseen viljelyvyöhykkeellä ja useihin muihin viljelijän kannalta oleellisiin asioihin. Siemensertifiointiprosessin aikana siemenen lajikepuhtaus tarkastetaan siemenviljelysten viljelystarkastuksilla ja kantasiemenen kenttäkoetarkastuksessa.
Siemenen puhtaus tarkoittaa lajipuhtautta
Siemenen lajipuhtaus kertoo, sisältääkö siemenerä muiden viljelykasvien tai rikkakasvien siemeniä tai roskia. Myös kosteus ja tuhannen siemenen paino vaikuttavat laatuun.
Jos siemen ei ole puhdasta, sen mukana voi levitä muita viljelykasveja, jotka voivat heikentää käytettävän sadon laatua tai sen mukana voi levitä haitallisia rikkakasveja tai esimerkiksi hukkakauraa. Lajittelulla voi parantaa tilan oman siemenen puhtautta.
Sertifioitavaksi tarkoitettujen siemenerien puhtaus tutkitaan, mikä tarkoittaa, että siemenessä esiintyvät epäpuhtaudet määritetään painoprosentteina ja lasketaan vieraiden lajien kappalemäärät. Vieraille lajeille ja rikkakasveille on olemassa lainsäädännöstä tulevat laji- ja siemenluokkakohtaiset hylkäysrajat.
Laatusiemen on riittävän kuivaa, jotta se säilyy. Kuiva siemen säilyy paremmin, koska sen aineenvaihdunta on hidastunut. Tuhannen siemenen painolle, joka on myös lajikeominaisuus, ei ole sertifioidussa siemenessä lainsäädännöstä tulevia vähimmäisvaatimuksia, mutta siemenliikkeet voivat asettaa omia raja-arvoja sopiessaan siementen tuottamisesta ja siemensadon vastaanotosta. Suomalaisten tutkimusten mukaan siemenen koolla on jossain määrin merkitystä itävyyteen. Surkastuneet siemenet kannattaa lajitella pois siemenen joukosta, koska niiden mukana on myös suurempi riski kasvitautien leviämiselle.
Itävyys on herkkä ominaisuus
Siemenen fysiologinen laatu tarkoittaa siemenen elävyyttä ja elinvoimaa. Elävyydellä tarkoitetaan siemenen kykyä itää ja tuottaa kunnollisia ituja. Elävyyttä tutkitaan itävyysanalyyseillä. Sertifioidulla siemenellä on lajikohtaiset minimi-itävyysvaatimukset. Elinvoimaa määritellään muun muassa siten, että se on siemenen kaikkien ominaisuuksien summa, mikä mahdollistaa sen itämisen ja idun kasvun kaikissa oloissa. Elinvoima kertoo siemenen potentiaalin nopeaan ja yhtenäiseen itämiseen ja kunnon itujen tuottamiseen monenlaisissa pelto-oloissa. Peltokasvien siementen elinvoimaa ei tutkita rutiininomaisesti Suomessa. Elinvoimatestejä on olemassa useita ja jotkut siemenlaboratoriot ulkomailla niitä käyttävätkin. Myös kansainvälisen ISTA-siemenjärjestön hyväksymiä testejä on muutama. Esimerkiksi vehnän sirkkajuuren 2 millimetrin esiintulon 48 tunnin idätysajan jälkeen 15 asteen lämpötilassa on tulossa tällaiseksi testiksi, jolla siemenerän laatua voidaan arvioida.
Itävyyttä pitää vaalia korjuun, kuivauksen, kunnostuksen ja varastoinnin aikana. Siemenen itävyys on korkeimmillaan kasvuston tuleentuessa. Sen jälkeen kasvuolot, toimenpiteet ja myöhemmin myös ikääntyminen heikentävät itävyyttä. Siemenen ikääntyessä sen elävyys ja elinvoima heikkenevät, näistä elinvoima nopeammin. Ikääntyessään siemen rappeutuu, mikä johtuu muun muassa sen siemenkalvojen eheyden ja entsyymiaktiivisuuden heikkenemisestä. Tällöin ikääntyvä siemen ei saa muun muassa tarpeeksi energiaa itämisprosessiinsa. Siihen, kuinka nopeasti siemen ikääntyy, vaikuttaa varastoinnin aikainen lämpötila ja kosteus sekä siemenen laatu. Siemen ikääntyy nopeinten korkeassa lämpötilassa ja kosteudessa. Siemenen, jonka itävyys on alentunut, kuntoa kannattaa seurata tiheästi. Sellainen siemen voi menettää lopun elävyyden nopeastikin.
Itävyyteen liittyy joinakin syksyinä läheisesti itämislepo eli dormanssi. Se ei ole kuitenkaan laatutekijä, vaan ohimenevä tila. Itämislevosta on juttua aiemmassa blogissa.
Siemenen eloonjäämiskäyrästä näkyy, että tietyn kohdan jälkeen itävyys (germination) alenee voimakkaasti ja elinvoima (vigor) vielä aikaisemmin (kuva Marcos-Filho 2015).
Fysiologinen laatu on herkkä asia. Herkkyys johtuu täysin siitä, että elävyys ja elinvoima heijastavat puhtaasti siemenen alkion kuntoa ja ikää. Alkiossa ovat kaikki idun rakenneosat. Alkio ei ole erityisen suojaisessa paikassa siemenessä ja herkkä vaurioitumaan monista syistä. Mekaanisia vaurioita syntyy esimerkiksi liian kostean siemenen puinnissa tai kuivan siemenen lajittelussa (herne, härkäpapu). Siemenen kuumentumisvaurio esimerkiksi peräkärryssä ennen kuivausta tai liian korkean kuivauslämpötilan seurauksena on myös mahdollinen. Punahomeet kasvustossa voivat myös heikentää siemenen itävyyttä varsinkin, jos kasvusto saa Fusarium-tartunnan aikaisin. Eri vauriot aiheuttavat tyypillisiä oireita ituihin. Siemenlaboratoriossa näitä oireita tunnistetaan viljojen ja isosiemenisten lajien itävyysanalyysin yhteydessä ja vauriosyy tulee näkyviin tutkimustodistukseen, jos itävyys jää alle 90 %.
Siemenen terveys
Siemenen ei pidä olla infektoitunut taudinaiheuttajilla. Siemenen mukana leviäviä kasvitauteja viljoilla, joiden tutkimista lainsäädäntö edellyttää, ovat ohran lentonoki ja viirutauti ja siemenlevintäinen verkkolaikku sekä kauran avonoki ja vehnän lento- ja haisunoki. Myös muita kasvitauteja, kuten punahome, leviää siemenen mukana. Sertifioidusta siemenestä tutkitaan siemenlevintäiset kasvitaudit, jos siementä ei peitata näihin tauteihin tehoavalla valmisteella.
Jos viljelijä ei käytä sertifioitua siementä, tilan oma siemen kannattaa kunnostaa ja määrittää siitä ainakin itävyys ja tuhannen siemenen paino sekä harkita peittausta. Suomalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kunnostetulla ja peitatulla ohran siemenellä saadaan usean sadan kilon sadonlisä kunnostamattomaan siemeneen verrattuna. Nämä toimenpiteet ovat yleistettävissä muihinkin viljoihin.
Jaana Laurila
erikoistutkija, siemenlaboratorio
Twitter: @laurila_h
Marcos-Filho, J. 2015. Seed vigor testing: an overview of the past, present and future perspective.
Rajala, A. ym. 2013. Kylvösiemenen laatututkimus – kylvösiemenen vaikutus satoon ja laatuun.