Luonnonmukaisen mehiläishoidon tavoitteena on tuottaa korkealaatuisia mehiläishoidon tuotteita. Merkittävin tuote on mehiläisten tuottama hunaja. Luonnonmukaisesti tuotetuksi hunajan tekevät erityisesti pesien käsittelytavat ja mehiläisten keruualueet sekä toimijan kuuluminen luomutuotannon valvontajärjestelmään. Luonnonmukaisen tuotannon periaatteisiin mehiläishoito soveltuu erinomaisesti, sillä mehiläisten suorittama pölytys on merkittävä osa maa- ja metsätaloustuotantoa.
Mehiläistarhan siirtäminen luomutuotantoon
Siirtymävaihe aloitetaan, kun mehiläishoitaja hakeutuu valvontaan. Siirtymävaihe kestää 12 kuukautta. Tuotantovaatimuksia on siis noudatettava vähintään vuoden ajan ennen kuin syntyviä tuotteita voidaan markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuna. Siirtymävaiheessa muun muassa pesistä poistettavat kakustot korvataan luonnonmukaisesta mehiläisvahasta tehdyillä vahapohjukkeilla tai analysoidulla tavanomaisella kuorimavahalla.
Mehiläistarhojen sijainti valittava huolella
Luonnonmukaisessa mehiläishoidossa mehiläistarhan sijainnille on asetettu omat vaatimuksensa. Sellaisiin alueisiin ja niissä sijaitseviin saastelähteisiin, joiden voidaan katsoa vaikuttavan mehiläishoidosta saatavien tuotteiden laatuun tai mehiläisten terveyteen, on pidettävä riittävät etäisyydet. Tällaisia saastelähteitä ovat esimerkiksi kaatopaikat, jätteenpolttolaitokset ja teollisuuslaitokset.
Tarkastuksella tarkastaja selvittää pesien sijainnit ja alueen satokasvit. Mehiläishoitajan tulee pitää kirjaa pesien sijainnista ja ilmoittaa niiden siirrosta oman alueensa ELY-keskukseen.
Käytännöt tekevät mehiläishoidosta luonnonmukaisen
Keruualueiden lisäksi luonnonmukaisessa mehiläishoidossa merkittävässä osassa ovat tuotantovaatimusten mukaiset käytännöt mehiläisten ruokinnassa, tautien ennaltaehkäisyssä, hoitotoimenpiteissä ja pesämateriaaleissa. Pesien käsittelytavat ja niissä sallitut aineet erottavat tuotannon tavanomaisesta tuotannosta.
Jotta mehiläiset selviävät pohjoisen talven vaatimuksista, on niiden ravinnon riittävyydestä huolehdittava tuotantokauden lopussa. Tällöin pesiin on jätettävä riittävät hunaja- ja siitepölyvarastot. Lisäruokana voidaan käyttää vain luonnonmukaisesti tuotettua hunajaa, luonnonmukaisesti tuotettuja sokerisiirappeja, luonnonmukaisesti tuotettua sokeria tai luonnonmukaisesti tuotettua siitepölyä.
Mehiläisten vastustuskykyä lisäävien hoitotoimenpiteiden ja olosuhteisiin sopivien rotujen käyttö on erityisen tärkeää, sillä luonnonmukaisessa tuotannossa tuotantopanosten käyttö on rajallista. Mehiläishoitajan tärkeitä työkaluja ovatkin pesien säännöllinen tarkkailu, materiaalien puhtaanapito ja vahan uusiminen.
Luonnonmukaisen mehiläishoidon periaatteisiin kuuluu myös, ettei hunajan keruun yhteydessä käytetä kemiallisia synteettisiä karkotteita. Mehiläistuotteita kerättäessä ei tuhota mehiläisiä kennoihin eikä mehiläiskuningatarten siipiä typistetä.
Pesämateriaaleissa ja pesien sisäosien pintakäsittelyssä käytetään pääosin luonnollisia materiaaleja, jotka eivät aiheuta vaaraa ympäristölle tai mehiläishoidon tuotteille.