1. Kuinka tiheästi luomutuotantoa tarkastetaan?
Luomutuotantosääntöjen noudattamista tarkastetaan kaikilla maatiloilla ja luomuelintarvikeyrityksissä vähintään kerran vuodessa.
2. Voiko tarkastaja olla tavanomaisen tuotannon kannattaja?
Tarkastajan tulee tarkastaa ja tehdä havaintoja täysin neutraalisti. Hänen ei tarvitse kannattaa luomutuotantoa.
3. Miksi luomutoimijan pitää todistaa toimintansa asiakirjojen avulla?
Luomua ja tavanomaista tuotetta ei voi erottaa toisistaan ulkonäön, hajun tai maun perusteella. Asiakirjoilla luomutoimija voi osoittaa, että käyttämänsä tuotantopanokset (siemenet, raaka-aineet) ovat oikeasti luomua. Toimijan asiakirjoihin tekemien merkintöjen avulla luomutuotteet ovat jäljitettävissä niiden kaikissa tuotannon, valmistuksen ja jakelun eri vaiheissa.
4. Mihin voi kääntyä jos tarkastajaan tai tarkastuksen kulkuun ei ole tyytyväinen?
Luomuvalvonnassa on käytetty valtuutettuja tarkastajia valvonnassa jo yli viisitoista vuotta. Järjestelmää on pääsääntöisesti pidetty hyvänä ja tarkastusten laatua arvioidaan säännöllisesti. Tarkastuksesta voi antaa palautetta paikalliseen ELY-keskukseen tai Ruokavirastolle, joko heti tarkastuksen jälkeen lomakkeella, jonka tarkastaja antaa tai vapaamuotoisesti milloin tahansa.
5. Kuinka paljon yrittäjä maksaa luomuvalvonnasta?
Luomutarkastusmaksut eivät ole kiinteitä vaan ne on porrastettu luomupeltoviljelyn osalta tilan koon mukaan ja muiden luomusektorien osalta tarkastukseen käytetyn ajan mukaan. Valvonnan voimassa oleva hinnasto on saatavilla Ruokaviraston internetsivuilla.
6. Nostaako suomalainen byrokratia luomuvalvonnan kustannuksia ja siten valvonnan hintoja?
Tarkastustoiminnan organisointi viranomaistyönä takaa, että valvonta täyttää valtionhallinnolle asetetut vaatimukset puolueettomuudesta. Suomen luomutarkastusmaksut ovat Euroopan alhaisimpia.
7. Minkälaisia seuraamuksia voi saada luomusäädösten rikkomisesta?
Luomutuotannossa ei käytetä taloudellisia sakkoja vaan sanktiona luomusäädösten rikkomisesta annetaan markkinointikielto eli kyseistä säädöstenvastaista tuotetta ei saa myydä luomutuotteena. Seuraamukset johtuvat aina siitä, ettei toimija ole noudattanut luonnonmukaisen tuotannon vaatimuksia. Luomusäädösten rikkominen johtaa siihen että tuotettua tuotetta ei saa myydä luonnonmukaisena, joten taloudellinen vaikutus on välillinen. Tuote voidaan kuitenkin myydä tavanomaisena. Taloudellinen menetys on tällöin tavanomaisen ja luomutuotteen välinen hintaero. Vähäisistä rikkeistä seuraamus ensimmäisellä kerralla on yleensä huomautus. Mikäli huomautuksen alaista asiaa ei korjata, on seuraamuksena markkinointikielto.
8. Antaako tarkastaja tarkastuskäynnillä yritysneuvontaa?
Luomuvalvonnan viranomaisina Ruokavirasto ja ELY-keskukset antavat menettelyohjeistusta ja Ruokavirasto julkaisee luomun tuotanto-ohjeet. Tarkastajan tehtävänä ei ole antaa neuvontaa tilanpitoon vaan tarkastuksen tulisi olla riippumatonta ja neutraalia. Tarkastajat neuvovat toimijoita valvontaan ja sen vaatimuksiin liittyvissä asioissa. Muu neuvonta on neuvontajärjestöjen tai yksityisten neuvojien tehtävä.
9. Miksi luomuvalvonnan perusmaksu on 340 euroa?
Luomuvalvonnassa toimijat on jaettu perusriskisiin ja vähäriskisiin. Vähäriskisiä voivat olla kasvintuotantotilat (pelkkää peltoa ja alle 120 ha), sisämarkkinatukut (= ei EU:n ulkopuolelta tuotuja tuotteita), joilla on vain valmiiksi pakattuja tuotteita, pakattujen tuotteiden varastot, perusmallin keruumetsät sekä vähittäiskaupat. Vähäriskisen toimijan perusmaksu on 185 euroa. Kaikki muunlaiset toimijat ovat perusriskisiä ja maksavat perusmaksuna 340 euroa.