Elintarvikeketjun rikoksilla tarkoitetaan rikoksia, joita tehdään elintarvikeketjuun liittyvässä elinkeinotoiminnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa elinkeinotoimintaa aina maatiloilta ravintoloihin ja ruokakauppoihin asti.
Maatiloilla viljellään kasveja tai kasvatetaan tuotantoeläimiä. Kasvien viljely voi olla elintarvikkeiden tai eläinten rehun raaka-aineina käytettävien viljelykasvien viljelyä. Kaiken Suomessa markkinoitavan siemenen tulee olla sertifioitua. Siemenmarkkinoilla kuitenkin on tarjolla myös sertifioimatonta eli ns. harmaata siementä. Lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita on mahdollista käyttää väärin tai lannoitteina tai kasvinsuojeluaineina tai näiden raaka-aineina voidaan käyttää aineita, jotka eivät näihin tarkoituksiin sovellu.
Eläintuotannossa kasvatetaan lampaita, nautaeläimiä, sikoja, kaloja tai siipikarjaa. Tuotantoeläinten pitämiseen, lääkitsemiseen, merkitsemiseen ja rekisteröintiin voi liittyä laiminlyöntejä, jotka täyttävät jonkun rikoksen tunnusmerkistön. Sairaiden eläinten teurastaminen elintarvikkeeksi tai eläinten teurastaminen ilman virkaeläinlääkärin tekemää lihantarkastusta on myös kiellettyä.
Elintarvikkeiden valmistuksessa on mahdollista käyttää raaka-aineita, joita ei mainita elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä: kalliita raaka-aineita voidaan näin korvata halvemmilla tai raaka-aineen alkuperämaa voi olla muu kuin mitä pakkausmerkinnöissä esitetään.
Ravintolassa tai vähittäiskaupassa tuoreen lihan, kalan, kasvisten tai marjojen alkuperämaa voidaan ilmoittaa väärin, koska kuluttajat ovat valmiita maksamaan suomalaisesta tuotteesta ulkomaalaista tuotetta enemmän. Myös elintarvikkeiden päiväysmerkintöjä saatetaan muokata myyntiajan pidentämiseksi.
Edellä lueteltuja esimerkkitilanteita yhdistää yksi asia: raha. Elintarvikeketjun rikoksissa on yleensä kyse taloudellisen hyödyn tavoittelusta vilpillisin keinoin.