Tervetulotoivotuksen piti tutkimusjohtaja Liisa Maunuksela.
Turvallista ja terveellistä ruokaa
Ovatko Suomen metsämarjat turvallisia vai pitääkö jo pelätä ekinokokkia? Antti Oksanen
Myyräekinokokki Echinococcus multilocularis on heisimato, jonka elämä normaalisti kiertää kettujen (pääisäntä) ja myyrien (väli-isäntä) välillä. Joskus ihminen saa tartunnan nielemällä petoeläimen ulosteesta peräisin olevia munia. Tartunta voi aiheuttaa hengenvaarallisen taudin, alveolaarisen ekinokokkoosin. Taudin itämisaikaa pidetään erittäin pitkänä, eikä tartunnan lähdettä siksi yleensä kyetä tunnistamaan. Varmuuden vuoksi on joillakin taudin esiintymisalueilla varoitettu ihmisiä syömästä raakoja metsämarjoja, joiden pinta saattaisi olla saastunut ketun ulosteista. Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, joissa myyräekinokokkia ei ole (vielä) tavattu. Suomessa metsämarjojen poiminta on tärkeä virkistys- ja harrastustoiminta, joka kärsii, jos kuluttajat tai viranomaiset asettavat marjojen käytölle rajoituksia. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa pyrittiin selvittämään, tarttuvatko heisimadon munat ollenkaan marjojen pintaan, vai onko pelko turha.
Lisääkö lemmikkien raakaruoka infektiopainetta? Satu Hakola
Ruokaviraston projektissa selvitettiin vuonna 2018 lemmikkien raakaruokien mikrobiologista laatua ja antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien esiintymistä. Näytteenotto kohdistettiin kotimaisista raaka-aineista valmistettuihin tuotteisiin, joissa pääraaka-aineena oli raakaliha ja/tai eläinperäinen sivutuote. Projektin tuotteet kattoivat 12 eri tuotenimeä tai valmistajaa. Useissa pääraaka-ainetyypissä todettiin sekä tautia aiheuttavia että moniresistenttejä bakteereita. Lemmikkien raakaruokia onkin pidettävä näiden osalta tartuntariskinä.
Mistä on pienet sirkat tehty? Helena Pastell
Suomessa kokonaisten, kasvatettujen hyönteisten käyttö elintarvikkeiksi sallittiin vuonna 2017. Tällä hetkellä elintarvikekäyttöön sallittuja hyönteislajeja on kahdeksan. Ruokavirastossa on analysoitu kotisirkan kemiallinen koostumus osana Ruralia-instituutin johtamaa projektia. Kuivatut kotisirkat sisältävät keskimäärin 30 % rasvaa, josta 60 % tyydyttymätöntä ja 40 % tyydyttynyttä. Proteiinipitoisuudeksi saatiin käytetystä kertoimesta riippuen 44-53 %. Sirkoissa on myös ravintokuitua ja ne ovat hyviä sinkin, kuparin ja fosforin lähteitä. Kasvatuskokeiden perusteella näyttäisi siltä, että sirkkojen ravitsemukselliseen koostumukseen voidaan vaikuttaa jonkin verran ruokinnalla.
Metyylielohopean suurin altistuslähde on kalat. Miten Ruokavirastossa analysoidaan metyylielohopea? Satu Mykkänen
Metallien toksisuus riippuu hyvin paljon niiden kemiallisesta esiintymismuodosta ja elohopealla orgaaninen elohopea (metyylielohopea) on epäorgaanista elohopeaa vaarallisempaa. Olemme Kemian laboratoriossa kehittäneet menetelmän metyylielohopean määrittämiseksi. Metyylielohopealle altistutaan pääasiassa ravinnon kautta ja suurin lähde on kalat.
BIKE-mallista työkaluksi: käyttöliittymä kemiallisen ja mikrobiologisen saannin arviointiin, Jukka Ranta
BIKE-mallin aiempia versioita on jo sovellettu riskinarvioinnin tutkimuksissa mutta sen käyttäminen edellytti hieman koodaamista. Uudesta graafisesta käyttöliittymästä on nyt ensimmäinen testiversio. Koska mallin rakenne riippuu täysin käytettävissä olevan evidenssin muodosta (datarakenteet), käyttöliittymä muodostaa ajettavan mallin automatisoidusti datatiedoston perusteella. Malli on osamallien muodostama kokonaismalli joka perustuu Bayesläiseen todennäköisyyspäättelyyn joka toteutetaan MCMC-simulointina. Tuloksia sekä mikrobiologisesta että kemiallisesta altistuksesta voi tarkastella käyttöliittymän kautta. Tämä on tiettävästi ensimmäinen käyttöliittymä kokonaan todennäköisyyspohjaisesta Bayesmallista elintarvikevälitteisille altistuksille. Laskenta perustuu R- ja OpenBUGS-ohjelmiin.
Tutkimushankeviestinnän haasteita – Legionellabakteeri kierrätyslannoitteissa, Liisa Maunuksela
Ruokaviraston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL yhteishankkeessa ”Legionellabakteerien esiintyminen kiertotaloustuotteissa (Legisafe2)” selvitetään legionellabakteerien esiintymistä erilaisissa orgaanisissa lannoitevalmisteissa sekä valmistusprosessin, jälkikontaminaation ja tuotteiden säilytyksen vaikutuksia legionellabakteerin esiintyvyyteen. Tutkimuksen avulla pyritään määrittämään käsittelytavat, joilla pystytään minimoimaan riskejä, kiinnitetään riskiryhmien, kuten valmistajien ja loppukäyttäjien huomio asiaan ja laaditaan ohjeet tuotteiden turvalliseen käsittelyyn sekä valmistusprosessin että käytön aikana. Lopputavoitteena on pyrkiä tarjoamaan kuluttajien käyttöön turvallisempia kierrätystuotteita sekä ohjeistaa, miten tuotteita voi käyttää turvallisemmin.
Mitä uutta virusrintamalla? Tutkimusprofessori Antti Oksanen
Vaarallinen luonto? – Perunavirusten yleisyys tuotantoympäristössä selville pieniä RNA-molekyylejä sekvensoimalla, Mikko Lehtonen
Mikko Lehtosen esityksestä voit lukea tästä
Vaarallinen luonto? – Kaniinien verenvuotokuumetauti (RHD), Tiina Nokireki
Rabbit hemorrhagic disease (RHD) on kalikiviruksen aiheuttama herkästi leviävä kaniinien (Oryctolagus cuniculus) verenvuotokuumetauti. RHD on nopeasti etenevä tauti, joka aiheuttaa aiheuttaa korkeaa sairastuvuutta ja kuolleisuutta kaniineissa ja virus säilyy erittäin hyvin ympäristössä. Kotieläiminä pidettävien kaniinien rokottamista RHD:tä vastaan suositellaan.
Suomessa RHD-2 todettiin ensimmäisen kerran Helsingissä kuolleista luonnonvaraisista kaniineista keväällä 2016, ja samana vuonna se todettiin myös lemmikkikaniinissa Helsingissä, vuonna 2017 Oulussa ja vuonna 2019 useilla eri paikkakunnilla. Nämä ovat Ruokavirastossa varmistettuja tartuntoja. Todennäköisesti tapauksia on ollut enemmänkin kotieläiminä pidettävissä kaniineissa ja myös luonnonvaraisissa kaniineissa.
RHDV2-virusta on todettu kaniinien lisäksi muun muassa metsäjäniksissä (Lepus timidus) Ruotsissa sekä rusakoissa (Lepus europaeus) Euroopassa ja Australiassa ja vuonna 2019 myös Suomessa.
Kalojen haimakuoliotauti (IPN): eri viruskantojen taudinaiheuttamiskykyä tutkittu tartuntakokein, Anna Maria Eriksson-Kallio
Tarttuva haimakuoliotauti IPN on maailmanlaajuisesti levinnyt, taloudellisesti merkittävä lohikalojen virustauti. IPN-viruksia esiintyy myös suomalaisessa kalanviljelyssä ja ne sijoittuvat geneettisesti kolmeen eri ryhmään, genoryhmiin 2,5 ja 6. IPNV genoryhmän 5 -virustauti on potentiaalisesti taudinaiheuttamiskyvyltään vakavin ja se kuuluu Suomessa lainsäädännössä vastustettaviin virustauteihin sisävesialueella. IPNV genoryhmä 2 on vuorostaan Suomessa laajimmalle levinnyt, ja on ainoa genoryhmä jonka on toistaiseksi Suomessa todettu aiheuttavan kuolleisuutta ja kliinistä IPN-tautia kalanviljelylaitoksilla. Tehdyn tutkimuksen avulla selvitettiin tartuntakokein Suomessa esiintyvien eri viruskantojen taudinaiheuttamiskykyä suomalaisella kirjolohella. Tuloksia voidaan huomioida esim. IPN-taudin vastustusta koskevassa lainsäädännössä. Lisäksi tutkimuksesta saatua materiaalia voidaan hyödyntää mahdollisen IPN-taudille vastustuskykyisen kirjolohikannan jalostuksessa.
Tuhoojien leviäminen ja riskit, tutkimusprofessori Marjukka Anttila
Miten suuri osa ihmisten EHEC-tartunnoista voi olla lähtöisin naudoista? Sirpa Heinikainen
Ihmiselle tautia aiheuttava enterohemorraginen Escherichia coli (EHEC) on osa laajempaa shigatoksiineja tuottavien E. coli -bakteerien (STEC) ryhmää. STEC-bakteerit ovat yleistyneet naudoilla Suomessa vuodesta 2013 ja samaan aikaan ihmisten EHEC-tartunnat ovat lisääntyneet. Eläinten ja ihmisten bakteerikantojen yhteyttä selvitettiin kokogenomisekvensointiin perustuvilla tyypitysmenetelmillä. Suomalaisten nautojen STEC O157 -kantojen todettiin olevan hyvin homogeenisia ja valtaosan kuuluvaan kahteen geneettiseen pääryhmään. Ihmisten kotimaisia EHEC O157 -tartuntoja on todettu vuosittain keskimäärin 7 tapausta ja niistä 4 - 5 näyttäisi olevan nautaperäisiä.
Kuinka varmoja voimme olla siitä, ettei mäntyankeroista esiinny Suomessa? Salla Hannunen
Mäntyankeroista on kartoitettu Suomessa vuosittain jo 20 vuotta, mutta kartoitusten tilastollista luotettavuutta ei ole aiemmin arvioitu. Riskinarviointiyksikössä tehdyn arvion mukaan kartoitukset ovat vähintäänkin riittäviä siihen, että Suomea voidaan puutavaraa vietäessä pitää mäntyankeroisesta vapaana maana. Kartoitukset eivät kuitenkaan ole niin laajoja, että mahdolliset mäntyankeroisesiintymät löydettäisiin niin ajoissa, että ne pystyttäisiin todennäköisesti hävittämään.
Haittaeläimet suomalaisilla sika- ja lihanautatiloilla, Leena Seppä-Lassila
Rottien ja muiden jyrsijöiden torjunta maatiloilla on oleellinen osa tilatason tautitorjuntaa. Tutkimushankkeessa pyydystettiin sika- ja nautatiloilta pikkunisäkkäitä, joiden suolistosta tutkittiin ihmisille vaarallisten, zoonoottisten bakteereiden esiintymistä. Lisäksi tiloilla tehtiin tautisuojaukseen liittyvä kysely, jossa selvitettiin paitsi haittaeläintorjuntaa myös muita tilan tautisuojauksen vaikuttavia tekijöitä. Tilan pihapiirin siisteys oli yksi merkittävistä haittaeläinten määrään vaikuttavista tekijöistä. Myös sikatiloilla todettiin enemmän haittaeläimiä kuin nautatiloilla.
Aulassa oli posteriesittely ja Ruokaviraston tutkimustoiminnan esittelyä.