Tiivistelmä:
Riistaruokinnalla tarkoitetaan lisäravinnon tarjoamista villieläimille. Riistaruokinta luokitellaan tyypillisesti houkutteluruokintaan ja riistanhoidolliseen tukiruokintaan. Houkutteluruokinta pyrkii metsästyksen tehostamiseen houkuttelemalla kohdelajeja sopiviin paikkoihin ammuttavaksi sekä houkuttelemalla vahinkoa aiheuttavat lajit pois potentiaalisista vahinkokohteiden (esim. viljelykset, puutarhat) läheltä. Tukiruokinnalla pyritään puolestaan voimistamaan riistakantoja saalismäärien lisäämiseksi vähentämällä kuolleisuutta sekä parantamalla yksilöiden kuntoa ja lisääntyvyyttä. Suomessa ruokitaan etenkin valkohäntäpeuroja, metsäkauriita ja villisikoja sekä riistalintuja.
Riistaruokinnalla on vaikutuksia eläinyksilöihin ja populaatioihin, niin suotuisia kuin haitallisia. Haitat johtuvat usein eläinten määrän kasvusta ruokinnan myötä sekä ruokinnalle kerääntyvistä kuokkavieraista. Tautien ja loisten leviämistä ihmisiin ja eläimiin pidetään ruokintojen yhtenä vakavimpana haittana, koska sekä lajien sisäiset että lajien väliset kontaktit lisääntyvät ruokinnan myötä. Erityisesti hirvieläinten loisten ja tautien runsauden on todettu olevan riippuvaista eläintiheydestä. Vakavien eläintautien leviäminen (esim. afrikkalainen sikarutto ASF, Aujeszkyn tauti, rabies) voi alkaa tai tehostua ruokintojen välityksellä. Ylitiheät kannat voivat välillisesti lisätä myös puutiaisten määrää ja niiden levittämien tautien tartuntoja.
Riistaruokinnan ekologisia ja ympäristöterveydellisiä vaikutuksia ei Suomessa ole tutkittu käytännössä lainkaan, vaikka ruokinta on paikoin mittavaa. Asia nostettiin esille myös maa- ja metsätalousministeriön vastikään teettämässä selvityksessä valkohäntäpeurakannan hallinnasta. Selvityksen mukaan ”ruokintapaikkojen merkitystä loisten ja tautien leviämisessä on syytä selvittää”.
Tavoitteet:
Hankkeen tavoite on arvioida riistaruokinnan suoria ja epäsuoria ympäristöterveysvaikutuksia maatalouselinympäristössä ja näiden tekijöiden välittömiä ja välillisiä vaikutuksia maatalouselinkeinoon. Hankkeen tarkoituksena on selvittää riistaruokintapaikoilla vierailevien eläinten ja eläinlajien määrä, riistaruokintapaikkojen tautiriskit, näiden tautien leviämisriskit villieläimien ja tuotantoeläimien välillä sekä viestiä ja jalkauttaa tulokset avoimesti niin päättäjille, toimijoille ja sidosryhmille kuin kansalaisillekin.
Asiasanat:
villieläimet, ekologia, riistaruokinta, zoonoosit
Hankkeen vastuullinen johtaja:
tutkimuspäällikkö Markus Melin, Luonnonvarakeskus (LUKE)
Ruokaviraston hankevastaavat:
erikoistutkija Jussa-Pekka Virtanen, erikoistutkija Marja Isomursu
Yhteistyötahot:
Luonnonvarakeskus (koordinaattori), Ruokavirasto
Hankkeen vaihe:
Käynnissä
Aloitusvuosi:
2024
Lopetusvuosi:
2026
Hankkeen rahoitukseen osallistuu:
Makera 2024