Tiivistelmä:
Kalansyönti on osa ravitsemuksellista hyvinvointia: kala on erinomainen proteiininlähde ja se sisältää D-vitamiinia ja hyviä rasvahappoja. Suomalaisista kuluttajista 94 prosenttia syö kalaa ja arvostaa erityisesti kotimaista kalaa. Kotimaisen kalan tuotanto ei kuitenkaan nykymuodossaan yksin riitä kattamaan kysyntää. Parantamalla kotimaisen kalan kilpailukykyä voimme luoda menestymisedellytyksiä sekä paikallisille että kansallisille elinkeinoille, sillä kalan arvo moninkertaistuu alkutuotannosta vähittäiskauppaan ja tarjoiluun. Vaikka Itämeren ekologinen tila aiheuttaa paljon huolta, meillä on edelleen useita kalalajeja, joita voitaisiin käyttää selvästi nykyistä enemmän sekä elintarvikkeena että rehuna.
Tutkimustulosten avulla voitaisiin osoittaa, että Itämeressä on paljon kalaa, jonka haitta-ainepitoisuudet eivät aiheuta huolta terveysriskien suhteen ja jonka käyttö on kansantaloudellisesti kannattavaa. Mikäli Itämeren kalamassoja voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin rehuteollisuuden raaka-aineena, parantaisi se merkittävästi kotimaisen kalan ja kalastuksen sekä kalankasvatuksen kilpailukykyä sekä kansallisilla että kansainvälisillä markkinoilla.
Tällainen uudenlainen toiminta paitsi parantaa Suomen proteiiniomavaraisuutta myös tukee Suomen biotalousstrategian tavoitteita. Kalojen dioksiini- ja PCB-pitoisuuksien ja muiden ympäristömyrkkyjen riskinhallinnan pohjaksi tarvitaan jatkossakin luotettavaa tutkimusta. Liian suuret dioksiini- ja PCB-pitoisuudet tekevät Itämeren silakasta ja lohikaloista kansainvälisille elintarvike- ja rehumarkkinoille kelpaamatonta.
Elintarvikelainsäädännössä Suomelle on kuitenkin asetettu pysyvä poikkeus sallia omilla markkinoillaan kalalajeja, joissa EU-lainsäädännön mukaiset dioksiinien suurimmat sallitut pitoisuudet ylittyvät. Suomen on kuitenkin osoitettava EU:lle uusin ja säännöllisin tutkimuksin poikkeusluvan jatkuminen. Tämän lisäksi Suomen on meriympäristön tilan jatkuvaa arvioimista varten laadittava ja pantava täytäntöön seurantaohjelmia sisältyen Merenhoidon toimenpideohjelmaan.
Valtioneuvoston päättämässä Suomen merenhoitosuunnitelmassa seurantaohjelmien tavoitteena on tuottaa tietoa Itämeren lajeista ja luontotyypeistä, meriveden laadusta sekä ihmisen toiminnasta aiheutuvista ympäristöpaineista ja niiden vaikutuksista. Tieto meren tilasta ja meriympäristöön kohdistuvista paineista auttaa suunnittelemaan, kohdentamaan ja toteuttamaan toimia meren tilan parantamiseksi. Samalla voidaan myös arvioida näiden toimien vaikuttavuutta.
Pysyvä vähennys väestön ympäristömyrkkyaltistuksille on saavutettavissa vain päästöjä rajoittamalla. Tämä vaatii ponnisteluja sekä kansainvälisten että kansallisten säädösten osalta ja tässä työssä hyödynnetään mm. Merenhoidon toimenpideohjelmaan sisältyviä seurantoja.
Tavoitteet:
Tutkimuksessa hankitaan lisää tietoa dioksiini- ja PCB-yhdisteiden sekä polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE), perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) ja raskasmetallien pitoisuuksista niissä kotimaisissa Itämeren kalalajeissa, jotka ovat kaupallisesti merkittäviä ja joita suomalaiset pääsääntöisesti käyttävät ravinnokseen ja joiden käyttöä toivotaan voitavan lisätä elintarvikkeena ja rehuteollisuuden potentiaalisena raaka-aineena. Hankkeessa tutkitaan myös ammattikalastukselle ja kalansyönnille tärkeimpien järvialueiden kalojen haitta-ainepitoisuuksia.
Tutkimuksessa saadaan lisätietoa ja selvitetään alueittain Itämerellä sekä järvialueilla:
- Miten eri-ikäiset ja /-kokoiset silakat (jaoteltuna kuuteen kokoluokkaan) sekä lohet ja muut poikkeusluvassa mainitut kalalajit ovat keränneet dioksiini- ja PCB-yhdisteitä
i. Kuinka paljon näiden yhdisteiden pitoisuudet ovat muuttuneet 2000-luvun kuluessa
ii. Onko mahdollisesti muuttuneilla pitoisuuksilla merkitystä kalojen hyötykäytölle kotimaisessa kulutuksessa, rehuteollisuudessa sekä kotimaan ja ulkomaan markkinoinnissa. - Miten muiden kalalajien dioksiini- ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat muuttuneet.
- Miten bromatut palonestoaineet, perfluoratut alkyyliyhdisteet ja raskasmetallit ovat kertyneet eri kalalajeihin ja onko niissä havaittavissa muutoksia aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna.
Tulokset:
Suomen luonnonvaraisten kalojen haitta-ainepitoisuuksista saatu uusi tieto:
- Edistää ja ohjaa kalavarantojen hyödyntämistä lisäämällä kotimaista kulutusta, vahvistamalla kalan vientimarkkinointia sekä antaa arvokasta taustatietoa kalan hyödyntämiseksi rehuntuotannossa.
- Täydentää altistuksen arviointia ja tukee siten kuluttajaneuvontaa ja kalan kulutuksen hyödyistä kertovaa viestintää.
- Luo pohjaa, täsmentää yleisiä kalansyöntisuosituksia ja niihin annettuja poikkeuksia.
- Edistää virkistyskalastusta ja kalastusmatkailua.
- Edistää hoitokalastuksessa saatavan saaliin hyödyntämistä elintarvike- ja rehukäytössä.
- Auttaa priorisoimaan elintarvikevalvontaa.
- Tukee merenhoidon seurantavelvoitteiden toteuttamista, ympäristön valvontaa ja -suojelua.
Asiasanat:
dioksiinit, elintarviketurvallisuus, elintarvikkeet, kalatalous, kilpailukyky, raskasmetallit, rehut, ympäristön tila
Hankkeen vastuullinen johtaja:
Marika Jestoi, ylitarkastaja, FT, Ruokavirasto
Ruokavirasto hankevastaava:
Marika Jestoi, ylitarkastaja, FT, Elintarvikevirasto, tuoteturvallisuusyksikkö
Yhteistyötahot:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL);
Luonnonvarakeskus (Luke);
Suomen ympäristökeskus (SYKE)
Hankkeen vaihe:
käynnissä
Aloitusvuosi:
2016
Lopetusvuosi:
2018
Hankkeen rahoitukseen osallistuu:
Valtioneuvoston kanslia (VNK/338/48/2016)