Jo ala-asteella minä (tuleva virkahlö 0304XXXX) opin, että Suomi elää metsästä. Fast forward noin 35 vuotta ja opin, että melkein kaikki pihoille ja puistoihin istutettavat havupuut ja -pensaat tuodaan Suomeen ulkomailta.
Kun kollegoideni kanssa ynnäsimme nämä asiat yhteen, aloimme huolestua. Ai miksikö. No siksi, että elävien kasvien kaupan mukana leviää kasvintuhoojia – hyönteisiä, ankeroisia, bakteeritauteja ja mitä näitä nyt on.
Pitääkö olla huolissaan?
Voisiko koristekasvien kaupan mukana kulkeutua Suomeen tuhoojia, jotka voisivat uhata metsiämme? ”Jos se olisi tapahtuakseen, niin olisihan se jo tapahtunut” arveli yksi, jos toinenkin, joiden kanssa asiaa pohdimme.
Tämä ei kuitenkaan meitä vakuuttanut. Eihän sekään, että ensimmäisellä tai toisella heitolla ei saa jazzia, tarkoita, ettei sitä voi saada koskaan. Olihan kasvikaupassa ”heitetty noppaa” kuitenkin vasta suht vähän aikaa.
Ja vaikka tuhoojien leviäminen koristekasvien kaupan mukana olisi epätodennäköisempää kuin kuusi ja lisä lotossa niin, pitäisikö silti huolestua? Ehkäpä, sillä panokset ovat suuret. Vihreä kulta ja niin pois päin.
Samarbete över gränser
Kun puhuimme asiasta pohjoismaisille kollegoillemme, saimme heidätkin huolestumaan. Ja onneksi myös innostumaan. Niin paljon, että päätimme ryhtyä selvittämään asiaa yhdessä.
Aloitimme listaamalla +-kaikki tunnetut männyn ja kuusen sukuisten kasvien tuhoojat. Niitä oli monta - tarkemmin sanottuna 1062.
Sitten karsimme, luokittelimme ja priorisoimme tuhoojat tavalla, joka on ihan liian monimutkainen – ei vain kuvattavaksi tässä, vaan ylipäätään. (Tässä artikkelissa se on kuitenkin kuvattu niin hyvin kuin sellaisen himmelin nyt voi kuvata.)
Helpotuksen huokaus vaiko sittenkin ”OMG portti on auki!”
Mitään uutta järkyttävän huolestuttavaa emme löytäneet. ONNEKSI! Aika monelle ei-niin-järkyttävän-huolestuttavalle tuhoojalle portti muista EU-maista Suomeen on kuitenkin auki.
Lisäksi koko Euroopan unioniin ovat ovet selällään niille kuusen ja männyn tuhoojille, jotka voivat matkustaa sypressien tai tuijien kyydissä, sillä niitä saa tuoda unioniin vapaasti. Potentiaalisimpia tällaisia soluttautujia ovat Orgyia leucostigma -perhonen ja Chionaspis pinifoliae -kuorikilpikirva.
Yksi tarinan pahiksista on Chionaspis pinifoliae -kuorikilpikirva. Kuva William M. Ciesla, Forest Health Management International, Bugwood.org.
Kuinka vakavasti otettavia pahiksia O. leucostigma ja C. pinifoliae ovat? Sen aiomme arvioida perinpohjaisesti yhdessä Euroopan ja Välimerenmaiden kasvinsuojelujärjestön kanssa. Nimittäin, jos portti halutaan joltain tuhoojalta sulkea, siihen ei riitä mikään himmeliselvitys, vaan tarvitaan kansainvälisten standardien mukainen riskinarvio. Ilman sellaista ei kansainvälistä kauppaa voi rajoittaa.
Tarinan hyviksiä ovat Pohjoismaisen PRA verkoston jäsenet. Kuva Pirkko Tuominen.
Onko kaikki lopussa hyvin?
Ei. Koska mikään selvitys ei voi paljastaa sellaista, mitä ei vielä ole. Ja aika usein pahimpia tuhoojainvaasioita aiheuttavat tyypit, joista (jos pieni liioittelu sallitaan) KUKAAN ei ole KOSKAAN kuullut. Valppaana on siis pysyttävä, jos ja kun kasvikauppa tulevaisuudessakin käy.
Salla Hannunen, erikoistutkija
Riskinarvioinnin yksikkö