Olipa kerran nuori ja innokas ylitarkastaja, joka oli juuri kuullut tulipolte-nimisestä kasvitaudista . Tauti koetteli omenapuita ja monia koristekasveja lähes kaikkialla maailmassa.
Koska tulipoltteen pelättiin leviävän myös Suomeen, nuoren ylitarkastajan toverit maan joka kolkassa samosivat kesäisin omenatarhoilla, taimitarhoilla ja puistoissa varmistamassa, ettei tauti vain ollut päässyt luikahtamaan sinne.
Eräänä päivänä nuori ylitarkastaja kuuli kollegaltaan Jukalta, että tulipolte vaati kehittyäkseen aivan tietynlaisia lämpötila- ja kosteusolosuhteita, ja että olosuhteiden sopivuutta voitiin arvioida Maryblyt-nimisellä mallilla. Nuorta ylitarkastajaa tämä ajatus kiehtoi kovin, ja hän alkoi haaveilla siitä, että mallia voitaisiin hyödyntää myös Suomessa.
Hän tuumi, että olisi ensiarvoisen tärkeää tietää, voisiko tulipolte levitä ja aiheuttaa oireita koko Suomessa vai vain joissain osissa maata. Olihan nimittäin niin, että jos tulipolte ei voisikaan selvitä vaikkapa Pohjois-Suomessa, olisi hänen tovereidensa uurastus sikäläisissä omenatarhoissa ja puistoissa kutakuinkin turhaa.
Haaveista totta
Vuosia myöhemmin nuorta ylitarkastajaa kohtasi suuri onni. Hänet nimittäin ylennettiin (no ei oikeasti ylennetty vaan siirrettiin) erikoistutkijaksi Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Riskinarvioinnin yksikköön. Vihdoin entinen nuori ylitarkastaja saisi toteuttaa haaveensa!
Pikimmiten hän kävikin toimeen ja antoi toverilleen Marielalle tehtävän: Hanki käsiisi tuo mystinen Maryblyt-malli, ratkaise sen arvoitus, ja kerro meille, voiko tulipolte aiheuttaa oireita koko Suomessa. Salaa entinen nuori ylitarkastaja toivoi, että näin ei olisi, vaan että Pohjois-Suomessa olosuhteet olisivat tulipoltteelle liian ankarat, eikä tautia näin ollen enää tarvitsisi sieltä etsiä.
Hyvin nopeasti kävi ilmi, että entisen nuoren ylitarkastajan toiveet olivat turhia. Tulipolte saattoi aiheuttaa oireita ihan koko Suomessa, pohjoisimpia kolkkia myöden.
Tarkemmin asiaa tarkasteltuaan entinen nuori ylitarkastaja ja Mariela huomasivat, että vuodet eivät ole veljeksiä tulipoltteellekaan. Joinakin kesinä sää ei nimittäin ollut taudille kovin suotuisa juuri missään päin Suomea.
Pelkkää säästöä
Tämä havainto jäi kytemään heidän mieliinsä ja pian he keksivätkin, miten sitä voisi hyödyntää: Maryblyt-mallilla voisi arvioida, milloin ja missä tulipoltetarkastuksia kannattasi tehdä! Näin tarkastajien ei tarvitsisi tarkastaa silloin ja siellä, missä sää ei ollut tulipoltteelle sopiva. Eikä tutkijoiden tarvitsisi tutkia näytteitä, joissa ei tulipoltetta voisi olla. Ja oi, miten paljon näin voitaisiinkaan säästää – sekä tarkastajien hikeä että veronmaksajien euroja!
Eikä tässä kaikki. Yltiöpäisissä mielissään entinen nuori ylitarkastaja ja Mariela tuumivat, että ehkäpä kaiken tämän voisi, modernia teknologiaa käyttäen, tehdä automaattisesti! Elettiinhän jo 2010-lukua, ja jakoihan Ilmatieteenlaitos arviossa tarvittavat tiedot säästä melkeinpä reaaliaikaisesti internetsivuillaan.
Tuumasta toimeen, totesivat Mariela, entinen nuori ylitarkastaja ja heidän toverinsa Jari ja Juha, ja pian olikin valmiina järjestelmä, jolla ennuste saatiin valmiiksi muutamalla napin painalluksella!!
Joitakin vuosia myöhemmin, Ruokaviraston IT-ritari Matti eliminoi järjestelmästä viimeisetkin inhimillisen kosketuksen tarpeet, ja nyt arvio päivittyy Ruokaviraston internetsivuille ihan itsestään - ihan jok’ikinen yö.
Enää milloinkaan ei tarvitse tarkastajan lähteä tulipoltetarkastukselle tietämättä, ovatko olosuhteet sellaiset, että taudin oireita voi näkyä. Eikä tuottajien tai kotipuutarhureidenkaan tarvitse enää elää epätietoisuudessa pohtiessaan, ovatko olosuhteet juuri heidän puutarhassaan, juuri tänä vuonna tulipoltteelle suotuisat.
Salla Hannunen, erikoistutkija, riskinarvioinnin yksikkö