Herneenviljely on nosteessa. On tarpeen kerrata herneen hellävaraisen käsittelyn tarpeellisuus. Suosittelen kertausta erityisesti niille herneenviljelijöille, jotka ottavat sadostaan omaa siementä ja kaikille niille, jotka käsittelevät siementä. Rehuteollisuuteen kelpaa haljennutkin herne, mutta toisin on kylvösiemenen laita. Jo pienemmätkin vauriot vaikuttavat herneen itämiseen. Siemenpakkaajat tietävät, että herne ei kestä korkeita pudotusmatkoja, eikä hernettä kannata käsitellä kylmillä ilmoilla. Miksi näin?
Näemme siemenlaboratoriossa herneellä usein sellaisia itävyyttä alentavia vioituksia, jotka johtuvat mekaanisista vaurioista. Herneen herkkyys johtuu siemenen rakenteesta eli alkioista ja kuoresta. Herneellä siemenen alkio on suuri suhteessa siemenen kokoon. Käytännössä koko siemen on alkiota. Suurimman osan siemenestä täyttävät kaksi elävää sirkkalehteä, joihin vararavintoaineet varastoidaan. Muut alkiorakenteet ovat heti kuoren alla. Vastaavasti viljoilla alkion koko on suhteellisesti pienempi, ja suurin osa siemenestä on tärkkelyspitoista siemenvalkuaista. Herneen lisäksi härkäpapu on myös samalla tavalla herkkä itävyysvioituksille.
Koko herneen siemen on elävää materiaalia ja siksi vaurioherkkää. Sirkkalehdet (cotyledons) täyttävät siemenen ja alkeissilmu (plumula), alkeisvarsi (hypocotyl) ja sirkkajuuri (radicula) ovat myös herkästi vaurioituvia. (Kuvan lähde: Seed biology place).
Herneen kuori on ohut ja erityisen herkkä vaurioitumaan
Kuoren tehtävä on suojata siementä ja alkioita. Kuoren tehtävä on myös kontrolloida veden ottoa siemenen itäessä. Jo pienikin hiushalkeama herneen kuoressa voi aiheuttaa sen, että itäessään siemen imee vettä liian voimakkaasti, jonka seurauksena solukalvot voivat vaurioitua. Tällöin soluista pääsee vuotamaan yhdisteitä ulos, ja ravinteiden kulkeutuminen sirkkalehdistä kasvavaan ituun häiriintyy. Tämä hidastaa tai jopa estää kasvun ja kehityksen. Halkeamat myös mahdollistavat homesienten tai kasvitautien sisäänpääsyn siemeneen, ja vuotavat yhdisteet ovat myös ravinteita sienille.
Siemeneen kohdistuva mekaaninen rasitus voi olla myös niin voimakas, että se vaurioittaa alkiorakenteita suoraan. Tällöin voi käydä esimerkiksi niin, että sirkkalehdet voivat irrota alkeisvarresta, jolloin ravinteiden saanti loppuu ja kasvu estyy.
Näissä herneissä on voimakkaita mekaanisia vioituksia. Idun ja juuren kasvu tyrehtyy.
Myös sääolot vaikuttavat vaurioitumiseen
Mekaanisten iskujen lisäksi herneen kuori voi vaurioitua jo pellossa sääolojen seurauksena. Herneen siemenkuori on altis rypistymiselle, jos se joutuu toisiaan seuraaviin kosteisiin tai kuiviin oloihin sateen tai kasteen takia. Kuori laajenee, kun se saa kosteutta ja kutistuu, kun se kuivuu. Ulkomaisen julkaisun mukaan erityisesti isosiemeniset lajikkeet ovat vaaravyöhykkeessä siemenen täyttymisen loppuvaiheessa. Siemenen kuori tuleentuu aikaisemmin kuin siemenen sisältö. Jos tällöin on sopivan kosteaa, siemen jatkaa kasvuaan ja jo tuleentunut kuori repeää, koska se on menettänyt elastisuuden. Myös näistä vaurioista sienitaudit löytävät väylän siemeneen. Herneen siemenen laatu heikkenee mitä kauemmin tuleentunut herne on sään armoilla pellolla. Kaikki nämä heikentävät siemenkuorta ja altistavat siemenen mekaanisille vaurioille sadonkorjuun ja käsittelyn aikana.
Herneen puinnin ja käsittelyn aikana herne osuu moniin pintoihin ja toisiin herneisiin, kulkeutuu eteenpäin ja putoaa. Mitä kuivempaa siemen on ja mitä korkeammalta se putoaa, sitä enemmän se vaurioituu. Itävyyden suojelemiseksi herneen puintikosteuden suositellaan olevan 18–22 prosenttia. Ulkomaisissa julkaisuissa puintia suositellaan myös kosteammassa ilmanalassa aamulla tai illalla. Siemenen liian kuivana puiminen lisää kuoren vaurioitumisriskiä. Tosin Suomen puintioloissa herne taitaa harvoin olla niin kuivaa, että siitä aiheutuisi vaurioita siemenkuoreen.
Siemenherneelle itävyyden säilyttämiseksi suositellaan kaksivaiheista ja mietoa kuivausta, jossa kuivauksien välissä siemenen annetaan jäähtyä ja kosteuden tasaantua ennen loppukuivausta. Siemenen liian nopea ja kuuma kuivattaminen altistavat myös siemenkuoren halkeamille. Tällöin kuori kuivuu suhteellisesti nopeammin kuin alkio ja kuoren tilavuus pienenee nopeammin kuin alkion, mikä aiheuttaa repeämiä kuoreen. Herneellä on iso siemen ja hitaalla kuivauksella se ehtii luovuttaa kosteuden tasaisemmin. Kuivaus kylmäilmakuivurissa on myös todettu itävyyden säilymisen kannalta hyväksi. Lainsäädännön mukaisesti siemenherneen ja -härkäpavun kosteus saa olla enintään 17 %. Käytännössä pakkaamoilla on alhaisempia vastaanottovaatimuksia.
Herneellä ilmenee muitakin itävyysvioituksia, kuten mangaanin puutosoireita ja homeita. Myös ne estävät idun normaalin kasvun. Herne idätetään hiekassa.
Herneen lajittelussa ja käsittelyssä putkimaiset tai vyömäiset kuljettimet vähentävät mekaanista vioitusta verrattuna ruuvikuljettimiin. Käsittely kylmässä lisää kuorivaurioiden riskiä. Myös siemenen putoamiskorkeuteen ja alustan materiaaliin on syytä kiinnittää huomiota. Herneen siemenen käsittelyn käytännön näkökulmat ovat jo sitten toisen blogin aihe.
Jaana Laurila
erikoistutkija, siemenlaboratorio
Twitter: @laurila_h