Maatalouden parissa työskentelevät huomaavat ilmastonmuutoksen vaikutukset konkreettisesti jokapäiväisessä työssään. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä tapahtuvia, yksikin poikkeuksellinen kesä saa aikaan vaikutelman, että ilmastonmuutos on tässä ja nyt. Kasvukauden sääolot ovat vaihtelevia ja ääripään sääilmiöt ovat yleistyneet. Kasvukauden sateet voivat jakautua epätasaisesti ja välillä voi olla kuivuuskausia. Hellejaksot äärimmäisen kuumine lämpötiloineen koettelevat viljelykasveja.
Viljelyn edellytykset heikkenevät vähitellen Välimeren alueella ja Keski-Euroopassa. Pohjoisessa peltoviljelyn edellytykset muuttuvat suotuisemmiksi. Pohjoisille alueille tulee kuitenkin ilmastonmuutoksen myötä vieraslajeja ja uusia kasvitauteja ja tuholaisia, joiden kanssa täytyy pärjätä.
Muutoksia tapahtuu myös rikkakasvilajistossamme. Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat siirtyneet uusille alueille ihmistoiminnan kautta. Tulokaslaji saapuu itsenäisesti ilman ihmisen apua. Osa vieraslajeista aiheuttaa suurta haittaa maataloudelle tai luonnonympäristölle. Näitä lajeja on listattu haitallisiksi vieraslajeiksi joko EU:n tasolla tai kansallisesti. Listatuksi pääsemisen edellytyksenä on arviointi, jossa huomioidaan lajin haitallinen vaikutus luonnon monimuotoisuudelle. Listatuille lajeille määrätään ja tehdään torjuntatoimenpiteitä. Itse olen huomannut, että useat jättiputkiesiintymät ovat hävinneet teiden varsilta, joissa niitä oli aina tottunut näkemään. Lupiiniakin on alettu niittää, mikä oikea-aikaisesti suoritettuna tietysti vähentää siemenpankkia, mutta kyllä lupiinin siementä piennarten maaperässä riittää vielä pitkäksi aikaa. Mutta jostain on aloitettava.
Rikkakananhirssi ja viherpantaheinä ovat esimerkkejä lajeista, jotka ovat kulkeutuneet uusille alueille ihmistoiminnan avulla ja hyötyvät ilmastonmuutoksesta – poikkeuksellisen kuumista kesistä. Molempia lajeja on löydetty Suomesta jo kauan. Rikkakananhirssin ensimmäinen kirjattu havainto on vuodelta 1872 Siilinjärveltä ohrapellosta (ks. vieraslajit.fi -sivusto). Vieraslajien esiintymisalueet voi joskus laajeta hyvinkin nopeasti. Viime vuonna näistä lajeista tehtiin useita havaintoja monimuotoisuusseoksista Muidenkin kuin maanviljelyn parissa työskentelevien olisi tärkeää tunnistaa rikkakananhirssi ja kitkeä se löydettäessä pois ja hävittää polttojätteen mukana.
Hankalille rikkakasveille on useita yhteisiä ominaisuuksia: runsas siementuotanto, joustavuus päivän pituuden suhteen, sopeutuminen niittoon ja tehokas ravinteiden ja vedenottaminen. Rikkakananhirssin siemenet voivat säilyttää itämiskykynsä maaperässä sopivalla syvyydellä jopa kymmenen vuotta. Torjunnan tekee hankalaksi se, että niiton jälkeen kasvi voi kehittää lukuisia uusia versoja, jotka muodostavat kukinnon. Syystäkin rikkakananhirssi on yksi hankalampia rikkakasveja maailmassa. Rikkakananhirssi on myös muodostanut maailmalla torjunta-aine resistenssiä.
Uusien rikkakasvien nopea leviäminen ei ole pelkästään Suomen ongelma, vaan ilmiö on Euroopan ja koko maailmankin laajuinen. Kun arvioidaan, mitä uusia lajeja Suomeen voi tulla, kannattaa seurata Baltian ja muiden Pohjoismaiden tilannetta. Mikä rikkakasvi on ongelma Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa tänään, on mahdollinen ongelma Suomessa huomenna.
Rikkakasvilajisto muuttuu myös ilman uusia vieraslajeja. Osa rikkakasvilajeista hyötyy ilmastonmuutoksesta ja osa kärsii, joten lajisuhteet rikkakasvistossa muuttuvat vuosikymmenten edetessä. Mallinuksen (Terho Hyvönen, Luke) mukaan Pohjoismaissa tapahtuu muutoksia jo olemassa olevien rikkakasvilajien runsaussuhteissa ennen tulevaa vuosisadan vaihdetta.
Ilmasto-opas: Maanviljelyn satomahdollisuudet kasvanevat Suomessa ilmaston muuttuessa
Hyvönen, Terho; Luoto, Miska; Uotila, Pertti: Assessment of weed establishment risk in a changing European climate (Finna)
Sami Markkanen
asiantuntija, siementarkastus